M,xico,, 28.08.95 (IPS) – Yrittääkö joku häätää köyhää perhettä kodistaan? Onko meneillään mielenosoitus sorretun vähemmistön tai ympäristönsuojelun puolesta? Jos tapahtuma sijoittuu Meksikon pääkaupunkiin, paikalla on varmasti myös barrioiden eli asuinalueiden oma sankari, Superbarrio.
Hänen pukeutumistyylinsä on lainattu Teräsmieheltä. Asun pääväri on punainen ja sen kruunaa lyhyt kullanvärinen viitta. Kasvot peittää naamio ja rinnassa komeilee tunnus SB.
Superbarrio oli jopa presidenttiehdokkaana 1988 ja hän on tavannut monia merkkihenkilöitä Kuuban presidentistä Fidel Castrosta lähtien. Hän on osallistunut akateemisiin konferensseihin ja kiertänyt Amerikat ja Euroopat.
Kaikesta huolimatta hän on onnistunut salaamaan todellisen henkilöllisyytensä.
Kirjailija ja toimittaja Carlos Monsivais arvioi, että Superbarrio edustaa uudenlaista tapaa tehdä politiikkaa maassa, joka on kyllästynyt poliitikkoihin. Monsivaisin mukaan Superbarrio on olennainen osa Meksikon viime vuosien todellisuutta.
Normaalioloissa Superbarrio on pieni ja paksu katukauppias, mutta kun kutsu kuuluu, hän kiitää ihmisten avuksi 30 vuotta vanhalla keltaisella autonrämällään.
"On juhlan aika. Minun mielestäni yhteiskunnallisen taistelun pitää olla iloista ja kekseliästä", hän sanoo.
Saatuaan kutsun häätötilanteeseen Superbarrio puhuttelee muuttomiehiä. Nämä ovat yleensä kovanaamoja, jotka on palkattu tyhjentämään asunto. Sitten hän jututtaa häädetyn perheen päätä ja yrittää saada aikaan sopimuksen.
"Emme etsi väkivaltaa, vaikka joskus on toimittava erotuomarina, jotta hikeentyneet vuokralaiset saadaan rauhoittumaan", Superbarrio selittää.
Hän itse asuu pienessä huoneessa talossa, johon on ahtautunut yli 20 perhettä.
Superbarrio ilmestyi ensi kerran 1987, jolloin m,xicolaiset osallistuivat vilkkaasti sosiaaliseen toimintaan auttaakseen vuoden 1985 maanjäristyksen uhreja. Järistys jätti 200 000 ihmistä kodittomaksi ja heidän tuekseen perustettiin asukasyhdistys (Asamblea de Barrios). Nyt järjestössä on mukana noin 12 000 perhettä, joille koetetaan saada kunnolliset asunnot. Tekemistä riittää, sillä pääkaupungissa on noin kahden miljoonan asunnon vajaus.
Kymmenen viime vuoden aikana asukasyhdistys on rakennuttanut 20 000 uutta asuntoa ja perustanut omia toimintaryhmiä naisille ja nuorille.
Superbarrio muistelee, miten hänen roolihahmonsa syntyi 12. kesäkuuta 1987, kun hän oli lähdössä ulos asunnostaan: "Se on totta, vaikka kukaan ei usko minua. Kun avasin oven, jostakin ilmestyi kirkas valo ja sisään puhalsi voimakas tuuli. Ja ennen kuin huomasinkaan, minut oli puettu tähän asuun ja kuulin sanat, jotka selittivät tehtäväni."
"Sinä olet Superbarrio, köyhien vuokralaisten puolustaja ja ahneiden vuokraisäntien sekä korruptoitujen virnomaisten ruoska", hän kertoo äänen sanoneen.
Naamiomiehen ensimmäiset esiintymiset herättivät hilpeyttä, mutta sittemmin asiallinen ja sovitteleva neuvottelutyyli on avannut hänelle tien lukemattomien päättäjien pakeille.
"Superbarrio on olemassa asukasyhdistystä varten. Hahmolla on tarkoitus – se on painija, koska paini on kansan suosima laji – ja se tarjoaa mahdollisuuden muuttaa asioita hauskalla tavalla", hän selittää.
Voittoisan naamiomiehen vastustajina painiotteluissa on viime aikoina nähty muun muassa Ahne vuokraisäntä, Kiinteistökeinottelija ja Happosade.
Asukasyhdistys nimesi suositun Superbarrion presidenttiehdokkaakseen 1988. Kolmen kuukauden kampanjoinnin jälkeen oppositio päätti yhdistää voimansa yhden ehdokkaan, Cuahutemoc Cardenasin, taakse. Cardenas itse äänesti kuitenkin vaaleissa Superbarriota.
Naamiomies ennakoi tulevaisuuttaan: "Minusta tuntuu, että minua tarvitaan kunnes Meksiko pääsee eroon köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta." (Inter Press Service)
