Istanbul,, 12.06.95 (IPS) – Yhdeksänvuotias kengänkiillottaja Sehmuz pitää tauon ja katselee ravintolan ikkunaan esille laitettuja välipaloja. "Ei juomaa, eikä ruokaa", hän sanoo itselleen päättäväisesti.
"Olen ansainnut jo 200 000 liiraa (yli 20 markkaa). En osta edes virvoitusjuomaa, vaan annan kaikki rahat isälle," hän selittää iloisena.
Sehmuz on yksi kymmenistätuhansista kurdilapsista, jotka tekevät Turkissa työtä elättääkseen perhettään. Sehmuz ei käy koulua, koska hänen isänsä ei löydä työtä. Kurdiperheet ovat joutuneet evakkoon Kaakkois-Turkissa riehuvan sodan jaloista.
Kurdilapsia – aina viisivuotiaista ylöspäin – hyörii kaikkialla Istanbulin liikenteen seassa tarjoamassa palveluksiaan. He pesevät auton ikkunat, kantavat matkatavaroita tai myyvät erilaista pikkutavaraa postikorteista makeisiin ja savukkeisiin.
"Ongelman pääsyy on muuttoliike", sanoo sosiaalityöntekijä Zeynep Turkmen. Hän johti lapstyöläisiä kartoittavaa tutkimusta, jonka kansainvälinen työjärjestö ILO teetti yhteistyössä Ankaran ja Istanbulin kaupunkien kanssa.
Turkmenin mukaan Turkin syrjäseudulla asuneita kurdeja on paennut suurin joukoin maan länsiosiin. Turkin armeijan ja Kurdistanin työväenpuolueeksi (PKK) itseään kutsuvan sissiliikkeen välinen sota on ajanut kymmeniätuhansia ihmisiä kodeistaan. PKK vaatii kurdeille itsehallintoa Kaakkois-Turkissa.
Armeijan turvallisuusjoukot ovat häätäneet monien kurdikylien asukkaat evakkoon, jotta nämä eivät voisi avustaa PKK:ta.
Turkmenin mukaan täsmällisiä lukuja lapsityöläisten määrästä ei ole saatavilla. Hän arvioi, että eräissä kaupungeissa 90 prosenttia työtä tekevistä lapsista on kotoaan paenneiden kurdiperheiden jälkikasvua.
Turkmen kertoo, että suurin osa noista lapista ei ole kodittomia, mutta heidän on ansaittava perheelle rahaa. Esimerkiksi Ankaran kaduilla raatavista lapsista useimmilla on koti, mutta vain neljännes heistä käy koulua. Istanbulissa tilanne on vielä paljon huonompi.
Äskettäin pidetyssä ILO:n ja Turkin ay-liikkeen seminaarissa arvioitiin, että Turkissa on kaikkiaan 3,5 miljoonaa lapsityöläistä. ILO on kehottanut Turkkia säätämään eurooppalaiseen tapaan tiukat rajalle sille, montako tuntia alle 15-vuotias saa tehdä työtä.
Sehmuz ja tämän perhe pakenivat Istanbuliin viime vuonna, kun turvallisuusjoukot hyökkäsivät heidän kotikyläänsä Haniin Diyarbakirissa.
"Valtio poltti kotimme ja kylämme. He yrittivät saada isäni liittymään kylän turvajoukkoihin, mutta hän kieltäytyi ja me lähdimme tänne", Sehmuz selittää murteellisella turkillaan.
"Vanhempi veljeni on myös kengänkiillottaja, ja meillä on kaksi nuorempaa siskoa. Isä ei löydä työtä, ja äidille töihinmeno olisi mahdotonta, sillä hän puhuu vain kurdin kieltä. Ansaitsemme veljeni kanssa noin 400 000 liiraa (reilut 40 markkaa) päivässä."
Sehmuzin mielestä hänen perheensä pärjää hyvin. Kun varat sallivat hän ostaa halpaa leipää, oliiveja ja teetä. Parasta on kuitenkin se, että perhe on saanut vuokrattua yhden huoneen asunnon Kultaisesta sarvesta. Vuokra on noin 170 markkaa kuussa.
Kaikki eivät ole yhtä "onnekkaita". Vuodesta 1985 Kaakkois-Turkissa jatkunut julistamaton sota on vaatinut vähintään 15 000 ihmisen hengen. Turkin ihmisoikeusjärjestö IHD sanoo, että noin 2 000 kurdikylää on tyhjennetty väkisin.
Noin 2,5 miljoonaa kurdia on etsinyt turvaa Länsi- Turkista: Istanbulista, Izmiristä, Mersinistä ja Adanasta. Kahdeksanvuotiaan Hasanin perhe ajettiin myös kotikylästään. Poika erkani perheestään ja tuli yksin Istanbuliin setänsä luo.
Hasan on löytänyt työtä ystävänsä äidin luota. Hän puhdistaa ja keittää simpukoita myytäväksi eräässä Istabulin ostoskeskuksessa. "Pidän kovasti simpukoista. En ollut syönyt niitä ennen kuin tulin Istabuliin kolme kuukautta sitten. On hauskaa ansaita rahaa myymällä niitä", Hasan juttelee.
Kotimatkalla hän näkee poliisin toisen nuoren katukauppiaan kimpussa. Hasanin onneksi hänen simpukkatarjottimensa on tyhjä ja hän saa jatkaa matkaansa. "Poliisit pitävät meitä kiusankappaleina ja ovat aina kimpussamme", poika tuumii.
Katukaupustelu on Turkissa virallisesti kiellettyä ja poliisiautollinen lapsityöläisiä on nykyisin yleinen näky. Kiinni jääneiltä lapsilta takavarikoidaan ruokatarjottimet ja kengänkiillotusvälineet. "Kaikkein tärkein turkin kielen sana meille on kac (juokse tai pakene)", Hasan sanoo.
Hasanin elinolot ovat kurjemmat kuin Sehmuzin. Hän asuu setänsä kanssa Dolapderen slummissa, jossa ahdetaan jopa 15 vuokralaista yhteen huoneeseen. Näistä "singles" nimellä tunnetuista vuodepaikosta peritään vuokraa liki 350 markkaa kuussa.
Sosiaalityöntekijä Turkman sanoo singles-asuntoja kamaliksi. Hänen mukaansa niihin päätyvät huumeiden käyttäjät, rikollisjengit ja seksuaalirikolliset. Valtiovaltaa huolestuttaa lisäksi, että niissä pesii radikaaleja kurdeja ja islamisteja.
Turkmen valittaa sitä, että lapsityöläisten auttamiseen ei tahdo löytyä tukea kotimaasta eikä ulkomailta. "Suunnittelemme lapsityöläisten avustuskeskuksen perustamista, mutta valtio ei ole toistaiseksi tarjonnut minkäänlaista apua", hän huokaa. (Inter Press Service)
