Harare,, 12.06.95 (IPS) – Afrikan mantereen voimakeskus on selvästi vaihtamassa paikkaa: se siirtyy yhä levottomammaksi käyvästä Länsi-Afrikasta eteläiseen Afrikkaan, jossa olot ovat monien pitkien sotien jälkeen vihdoin rauhoittuneet.
Vielä 1970- ja 1980-luvulla turvattomuus ja jatkuvat sodat pitivät eteläistä Afrikkaa kurimuksessaan. Länsi-Afrikka – ja eritoten sen runsasväkisin valtio Nigeria – otti tuolloin tiukan moraalisen kannan apartheidia ja kolonialismia vastaan.
Länsi-Afrikka ammensi rahaa eteläisen Afrikan vapautusliikkeille ja tuki niitä raskaan sarjan diplomaattitoimilla. Nigeria kansallisti British Petroleumin öljyntuotantolaitokset, koska brittihallitus tuki valkoisten hallitsemaa Rhodesiaa. Nigeria uhmasi myös Yhdysvaltoja huolehtimalla siitä, että Afrikan maat tunnustivat vapautusliike MPLA:n hallituksen, joka tuli valtaan Angolan itsenäistyessä 1975.
Nyt Etelä-Afrikka on vapautunut rotusorrosta. Länsi- Afrikassa puolestaan kiehuu kolmen itsenäisyyden vuosikymmenen jälkeen poliittinen hornankattila. Nigeria uhkaa liukua sisällissotaan, joka voisi ajaa miljoonia ihmisiä pakolaisiksi.
Nyt kun Angolan 20 vuotta jatkunut selkkauskin on päättymässä, nuori sukupolvi näkee ensi kertaa rauhan vallitsevan eteläisessä Afrikassa. Länsi-Afrikassa samanikäiset nuoret taas ovat äkkiä keskellä ristiriitoja ja väkivaltaa. Länsi-Afrikan monet kriisit
Liberiassa on sodittu jo kuusi vuotta. Sierra Leonen kapinalliset uhkaavat nyt pääkaupunkia neljä vuotta jatkuneiden yhteenottojen jälkeen. Tshad on edelleen kilpailevien sotapäälliköiden villi länsi. Malissa tuaregit ovat tarttuneet aseisiin, ja Togoon tekevät iskuja Ghanan tukemat kapinalliset.
Myös Afrikan kahden alueellisen suurvallan johtajat – Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela ja Nigerian sotilasjohtaja Sani Abacha – eroavat jyrkästi toisistaan. Mandela valittiin vapaissa vaaleissa ja ja hänen näkemyksensä antavat ihmisille toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Abacha taas on vallananastaja, joka koettaa tukahduttaa Nigerian demokratialiikettä.
Afrikassa tapahtuneen muutoksen ovat huomanneet myös alueella toimivat ulkomaiset yritykset. Yhdysvaltalaista sijoitus- ja kauppayhtiötä Samuel International Associatesia edustava Whitney Scheidman kertoo, että yritys on toiminut aiemmin koko Afrikassa, mutta aikoo kokemuksistaan viisastuneena keskittyä nyt vain mantereen eteläosiin.
Zimbabwelainen taloustieteilijä Danny Dube huomauttaa, että Länsi-Afrikan rauha ja vakaus oli keinotekoisella pohjalla jo 1970-luvulla. "Se oli luotu väärälle perustalle ja pidettiin yllä sotilasvallalla. Nyt virheistä joudutaan maksamaan", hän sanoo.
Eteläisessä Afrikassa monipuoluedemokratia levittäytyy yhä laajemmalle myöhäisen alun jälkeen. Viime vuonna pidettiin vaalit Malawissa, Mosambikissa ja Etelä- Afrikassa. Kun Tansanian yksipuolejärjestelmä kumotaan lokakuun vaaleissa, Swasimaan kuningaskunta on alueen 11 maasta ainoa, jossa ei vallitse monipuoluejärjestelmä.
Eteläisen Afrikan johtavat valtiot Zimbabwe, Botswana ja Etelä-Afrikka ovat tehneet selväksi, että ne eivät hyväksy sotilaiden puuttumista alueen politiikkaan.
Kun ryhmä Lesothon armeijan sotilaita yritti viime vuonna kaapata vallan kuninkaan avulla, kolme naapurimaata ilmaisivat kantansa niin uhkaavasti, että Lesothon vaaleilla valittu hallitus palautettiin valtaan.
Toisin kävi länsiafrikkalaisessa Gambiassa, jossa ryhmä nuoria sotilaita kumosi demokraattisen vallan viime vuonna. Naapurimaat katselivat kädet puuskassa, kuinka yksi alueen harvoista toimivista demokratioista lakkautettiin.
Myös taloudellinen kehitys kulkee eri teitä läntisessä ja eteläisessä Afrikassa. YK:n tilastojen mukaan Länsi-Afrikan talouskasvu oli vielä 1993 keskimäärin 3,2 prosenttia, mutta viime vuonna enää 2,6 prosenttia. Eteläisen Afrikan kasvu jäi 1993 – osin kuivuuden vuoksi – 1,2 prosenttiin, mutta ylsi viime vuonna 3,7 prosenttiin.
Etelä-Afrikan tasavalta tuottaa 75 prosenttia koko eteläisen Afrikan bruttokansantuotteesta. Sen henkeä kohden laskettu kansantuote on 2 700 dollaria (11 600 markkaa). Maan tuotantorakenne on monipuolinen: teollisuutta, maataloutta ja kaivoksia.
Vaikka Nigeria on vienyt öljyä ulkomaille 25 vuotta, sen henkeä kohden laskettu kansatuote on pysynyt ennallaan, 320 dollarissa (1 380 mk). Öljy tuo yhä yli 90 prosenttia maan vientituloista. Internet harvinainen
Eteläisessä Afrikassa on Länsi-Afrikkaan verrattuna tehokkaasti yhdentynyt kauppa-, tietoliikenne- ja kuljetusverkosto. Rautatiet ulottuvat Lobiton satamasta Angolan länsirannikolla Tansanian pääkaupunkiin Dar es Salaamiin mantereen itäreunalla.
Etelä-Afrikka ja Sambia ovat ainoat Saharan eteläpuolisen Afrikan maat, joilla on toimiva yhteys Internet- tietoverkkoon. Englanninkielisessä Länsi-Afrikassa puhelimetkin toimivat niin ja näin.
Eteläisen Afrikan 11 maata muodostavat kehitysyhteisön (SADC), joka pyrkii tiivistämään alueen integraatiota. Länsi-Afrikan maat ovat kuuluneet omaan talousyhteisöönsä 20 vuotta, mutta sen 16 jäsenmaata ovat yhä eriseuraisia sen mukaan, onko niiden pääkieli englanti vai ranska.
Afrikassa toimivan ulkomaisen yrityksen näkökulmaa edustava Scheidman uskoo, että eteläisen Afrikan poliittinen ja taloudellinen kehitys tekee alueesta tulevalla vuosikymmenellä erityisen mielenkiintoisen. "Sen sijaan ei ole lainkaan varmaan, onko läntisen Afrikan epävakaus vielä edes huipussaan", Scheidman arvioi. (Inter Press Service)
