Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen tekstiilejä, nimiä ja tietoa hyödynnetään ilman yhteisöjen suostumusta. Kansalliset lait ovat sekavia, ja kansainvälisiä sopimuksia on toimeenpantu hitaasti.
MEXICO CITY, MEKSIKO 28.9.2026 (IPS) Meksikon tzotzil-alkuperäiskansaan kuuluva Verónica Jiménez alkoi tehdä käsitöitä 12-vuotiaana. Ensin hän opetteli kutomisen perusteet ja sitten perinteisten kuvioiden ja symbolien valmistamista. Myöhemmin hän hakeutui kirjontamestarin oppiin. Nyt hän valmistaa perinnevaatteita osana Chiapasin alueella toimivaa naisosuuskuntaa. Sen työtä uhkaavat niin halpamuoti kuin haute couture.
”Joku vierailee käsityöläisen luona, kopioi hänen kuvionsa ja hyödyntää sitä omiin tarkoituksiinsa. Samalla he vievät identiteettimme, kulttuurimme ja perinteisen tietomme”, Jiménez sanoo.
Alkuperäiskansojen kuvioilla koristeltuja teollisesti valmistettuja tekstiilejä myydään toreilla ja katukojuissa kaikkialla Meksikossa.
”Kopiot tehdään paljon nopeammin kuin perinteiset käsityömme, ja ne vievät meiltä toimeentulon”, Jiménez sanoo.
Tekstiilien massatuotanto on tehnyt perinteisten kuvioiden kopioinnista yleistä, kulttuuriperintöön liittyviä oikeuksia puolustavan Iniciativa de Derechos Culturales, Intelectuales y de Propiedad -kansalaisjärjestön tutkija Helena Rojas sanoo.
Samoja kuvioita näkyy myös suurten kansainvälisten vaatemerkkien tuotteissa ja muotinäytöksissä. Vuodesta 2017 lähtien on tullut ilmi ainakin 13 tapausta, joissa muotitalot ja vaateketjut ovat käyttäneet luvatta Meksikon, Kolumbian ja Panaman alkuperäiskansojen kuvioita.
Järjestöt ovat syyttäneet perinteisten kuvioiden luvattomasta käytöstä muun muassa Carolina Herrera-, Zara-, Levi’s- ja Shein-vaatemerkkejä. Kansalaisjärjestö Impacton kokoamassa aineistossa mainitaan lisäksi Christian Dior, Louis Vuitton, Ralph Lauren, Mango, Desigual ja lukuisia muita.
Chiapasissa asuvan Jiménezin mielestä alkuperäiskansojen on vaikea saada apua oikeuksiensa puolustamiseen.
”Emme tiedä, kenen puoleen kääntyä.”
Alkuperäiskansoilta viedään myös nimi
Plagiointi ei rajoitu käsitöihin. Myös alkuperäiskansojen nimiä rekisteröidään tavaramerkeiksi.
Meksikon teollisoikeuksien instituutin Impin tavaramerkkirekisteristä löytyy 68 hakemusta tai rekisteröintiä, joihin sisältyi sana ”otomí”. Otomít ovat yksi Meksikon 69 alkuperäiskansasta. Hakijoiden tai rekisteröintien haltijoiden joukossa on kiinteistö-, auto- ja elintarvikeyrityksiä. Osa yrityksistä on ulkomaisia.
Tilanne on samankaltainen Chilessä. Siellä tavaramerkkeihin on päätynyt muun muassa maan suurimman alkuperäiskansan mapuchen nimi. Chilen teollisoikeuksien instituutin Inapin rekisteristä löytyy 94 mapuche-nimen sisältävää hakemusta tai rekisteröintiä. Suurin osa hakemuksista tai rekisteröinneistä ei kuulu mapucheille.
Biopiratismi ulottuu lääkekasveihin ja geenivaroihin
Alkuperäiskansojen tekstiilien kopiointi ja nimien kaupallinen hyödyntäminen ovat osa laajempaa ongelmaa. Loukkaukset kohdistuvat myös yhteisöjen perinteiseen tietoon, kuten luonnonlääkkeisiin ja kasvien käyttöön.
Biopiratismilla tarkoitetaan biologisten luonnonvarojen ja niistä saatavien tuotteiden laitonta tai epäoikeudenmukaista hankkimista, käyttämistä ja hyödyntämistä. Samalla voidaan anastaa alkuperäiskansojen luonnonvaroihin liittyvää perinteistä tietoa.
Latinalainen Amerikka ja Karibia on luonnon monimuotoisuudeltaan maailman rikkain alue. Siellä sijaitsee useita maapallon monimuotoisimmista valtioista, kuten Brasilia, Kolumbia, Ecuador ja Meksiko. Luonnon monimuotoisuus tekee alueesta erityisen alttiin biopiratismille.
Sääntöjä on helppo kiertää
Alkuperäiskansojen kulttuuriperinnön suoja vaihtelee suuresti eri puolilla Latinalaista Amerikkaa. Peru on edennyt pisimmälle: siellä laki suojelee biologisiin luonnonvaroihin liittyvää yhteisöllistä tietoa.
Heikoin suoja on Chilessä. Maasta puuttuu alkuperäiskansojen tietoa koskeva erityislaki. Kulttuuriperintölakia on valmisteltu vuodesta 2020, mutta alkuperäiskansoja ei kuultu sitä laadittaessa, eikä ehdotus tunnusta riittävästi niiden kulttuuriperintöä.
Kansainvälisten sopimusten perusajatus on yksinkertainen: jos yritys tai tutkimuslaitos haluaa hyödyntää alkuperäiskansan tietoa tai luonnonvaroja, sen on ensin pyydettävä lupa yhteisöltä ja sovittava hyötyjen jakamisesta.
Periaate kirjattiin vuonna 2014 voimaan tulleeseen Nagoyan pöytäkirjaan. Se velvoittaa valtiot säätelemään alkuperäiskansojen perinnetiedon käyttöä. Vuonna 2022 hyväksytty Kunmingin–Montrealin sopimus vahvistaa saman periaatteen: geenivaroista, niitä koskevasta digitaalisesta tiedosta ja perinteisestä tiedosta saatavat hyödyt on jaettava oikeudenmukaisesti.
Patenteista säädellään YK:n alaisen Maailman henkisen omaisuuden järjestön Wipon sopimuksessa. Sen mukaan patentinhakijan pitää ilmoittaa, mistä maasta keksinnössä käytetty geenivara on peräisin ja miltä alkuperäiskansalta tai paikallisyhteisöltä siihen liittyvä tieto on saatu. Tarkoituksena on estää patentin myöntäminen keksinnölle, joka perustuu yhteisön jo hallitsemaan perinnetietoon.
Sopimukseen jäi kuitenkin aukkoja. Hakijan ei esimerkiksi tarvitse ilmoittaa, mistä eläin-, kasvi- tai muusta eliölajista geenimateriaali on saatu. Sopimus ei myöskään kata kaikkea elävistä tai kuolleista eliöistä saatua biologista materiaalia.
Säännöksiä siis on, mutta niiden aukot, heikko toimeenpano ja eri maiden lakien kirjavuus mahdollistavat väärinkäytösten jatkumisen.
(Inter Press Service)
