Talibanin rajoitukset ovat sulkeneet afgaaninaiset koulutuksen ja lähes kaiken ansiotyön ulkopuolelle. Kun Wahida ei saanut enää työskennellä opettajana, hän perusti ompeluyrityksen. Vaikka viranomaiset ovat rajoittaneet senkin toimintaa, hän ei aio luovuttaa.
Kabul, Afganistan 27.7.2026 (IPS) Ateljeen seinillä riippuu perinneasuja, ja mallinuket on puettu kirjailtuihin vaatteisiin. Kabulin länsiosassa viisi naista kokoontuu joka päivä ompelemaan perinteistä afganistanilaista cherma dozi -koristekirjontaa ja tekemään muita ompelutöitä. Vähitellen kangaspalat muuttuvat juhlapuvuiksi.
Ompeluliikkeen ulkopuolella todellisuus on toisenlainen. Talibanhallinto on kieltänyt naisilta koulutuksen ja työnteon lähes kaikilla aloilla. Silti jotkut ovat onnistuneet luomaan itselleen uusia mahdollisuuksia.
33-vuotias Wahida opiskeli kuusi vuotta lakia ja taloustiedettä ja työskenteli opettajana. Elokuussa 2021, valtaan nousunsa jälkeen, Taliban kielsi naisilta ansiotyön julkisella sektorilla.
“Ne olivat hyvin vaikeita aikoja. Minulla on yliopistokoulutus ja vuosien työkokemus, enkä voinut hyväksyä sitä, että jäisin kotiin enkä tekisi mitään.”
Käsityöt olivat yksi harvoista töistä, joita Taliban edelleen salli naisille. Wahida aloitti oppilaana äitinsä opissa.
“Opettelin ompelemaan, käyttämään värikkäitä lankoja ja koristelemaan kankaita peileillä, tupsuilla ja helmillä. Samalla hoidin kotia ja neljää pientä lastani. Se oli raskasta, mutta olin päättänyt onnistua.”
Aluksi asiakkaat olivat naapureita ja sukulaisia. Jo vuoden kuluttua Wahida työskenteli kodin ulkopuolella naisten johtamissa menestyvissä ompelustudioissa. Niissä hän oppi vaatteiden suunnittelun ja ompelun lisäksi yritystoiminnan perusteita: markkinointia, asiakaspalvelua, tilausten hallintaa ja markkinoiden toimintaa.
Tulot olivat aluksi pienet ja kotitalouden kannalta vähäiset, mutta Wahida kartutti osaamistaan. Vähitellen hän huomasi, että asiakkaiden luottamus rakentuu laadukkaasta työstä ja että pienestäkin työpajasta voi kasvaa tunnettu yritys, jonka tuotemerkki menestyy kilpailluilla markkinoilla.
Oma yritys rajoitusten keskellä
Vuoden 2024 alussa Wahida perusti säästöjensä avulla oman ateljeensa, Negin Designin, joka valmistaa tuotteita vain naisille.
”Liiketoimintalupien saaminen oli vaikeaa, ehtoja oli paljon. Emme esimerkiksi saaneet olla tekemisissä vieraiden miesten kanssa, ja ostosmatkoilla piti olla mukana miespuolinen saattaja. Ateljeessakin oli pakko peittää kasvot, ja hyveen edistämisen ja paheen vastustamisen ministeriö valvoi toimintaamme koko ajan.”
Sittemmin rajoituksia on kiristetty entisestään. Naisyrittäjien on yhä vaikeampi päästä markkinoille tai ylipäätään työskennellä kodin ulkopuolella. Toisinaan rajoitukset ovat hidastaneet studion toimintaa tai pysäyttäneet sen hetkeksi kokonaan.
”Vaikeuksista huolimatta olemme saaneet asiakkaiden luottamuksen, ja tuotemerkkimme tunnetaan markkinoilla.”
Aluksi asiakkaat olivat ohikulkijoita, joita näyteikkunan perinnepuvut kiinnostivat. Kun tieto liikkeen korkealaatuisista tuotteista levisi, tilauksia alkoi vähitellen tulla eri puolilta Afganistania ja myöhemmin verkkokaupan kautta myös ulkomailta.
Työ toi toimeentuloa ja itseluottamusta
Yrityksen kasvaessa tarvittiin lisää työntekijöitä. Etusijalla olivat kouluttamattomat naiset ja ne, joilla ei ollut aiempaa työkokemusta. Negin Design koulutti heidät ja palkkasi sitten töihin. Osa naisista työskenteli omissa kodeissaan.
Yritys kasvoi nopeasti. Tilauksia virtasi, ja studion valmistamia vaatteita myytiin eri puolilla maata. Työ tarjosi naisille muutakin kuin palkan. He oppivat uusia taitoja, tekivät töitä yhdessä toisten naisten kanssa ja saattoivat jälleen tuntea olevansa osa yhteiskuntaa.
Menestys ei kuitenkaan kestänyt pitkään.
Vuoden 2025 puolivälissä talibanhallinnon otteet naisyrityksiä kohtaan kovenivat. Naiset eivät enää saaneet osallistua suurille messuille, joilla oli myös miehiä.
”Messuilla tapasimme asiakkaita sekä Afganistanista että ulkomailta, ja se oli tärkeää. Tuotteemme tulivat tunnetuiksi ja teimme isoja sopimuksia. Miten voimme löytää uusia asiakkaita, jos emme saa osallistua messuille, joissa on myös miehiä?”
Messukiellon ja lisääntyneiden viranomaistarkastusten myötä asiakkaiden ja tilausten määrä alkoi vähentyä. Vielä jokin aika sitten ateljeessa työskenteli 15 naista, nyt enää viisi.
Luovuttaminen ei ole vaihtoehto
”Suurin saavutuksemme on, että yritys on edelleen olemassa. Työntekijäni osallistuvat perheensä elättämiseen ja seisovat omilla jaloillaan. He ovat saaneet itseluottamusta, ja se on kaikista tärkeintä.”
Wahida luottaa silti tulevaisuuteen. Hän uskoo naisjohtoisten yritysten uuteen nousuun ja toivoo lisää kansainvälistä tukea afganistanilaisille naisille.
”Yritämme löytää uusia tapoja kiertää rajoituksia. Yksi mahdollisuus on siirtää työt kokonaan koteihin ja tehdä kauppaa ainoastaan verkossa. Emme voi vain jäädä odottelemaan toimettomina.”
Illan suussa ateljeessa viimeistellään vielä päivän viimeisiä tilauksia. Pöydillä lojuvat langat, helmet ja kirjotut kankaat muuttuvat vähitellen perinteisiksi afganistanilaispuvuiksi.
Kaupungissa, jossa naisten elinpiiriä on jatkuvasti kavennettu, Wahida on viitoittanut itselleen ja muille naisille uuden polun neulan, langan ja perinteisten käsitöiden avulla. Kaikista esteistä huolimatta polku on edelleen olemassa.
(Inter Press Service/Learning Together)
Artikkelin on tuottanut Learning Together -verkosto. Verkoston suomalaiset naistoimittajat ovat kouluttaneet afgaaninaistoimittajia vapaaehtoistyönä vuodesta 2009. Kirjoittajat ovat Afganistanissa asuvia, Suomen tuella koulutettuja naistoimittajia, joiden henkilöllisyys salataan turvallisuussyistä, samoin haastateltavien oikeat nimet.
