Yksityiset markkinat ovat eriarvoistaneet vedensaannin El Salvadorissa. Kaupungeissa vesijohtoverkosto ulottuu lähes kaikkialle, mutta moniin koteihin vettä tulee vain satunnaisesti tai ei lainkaan.
Apopa, El Salvador 27.7.2026 (IPS) “Vettä ei ole oikeastaan koskaan tullut niin kuin pitäisi, mutta viimeisen kahden kuukauden aikana sitä ei ole tullut lainkaan”, Abigaíl Hernández sanoo.
Hernández asuu Valle Verde I:ssä, työläisten tiheään asuttamalla alueella San Salvadorin pohjoislaidalla. Sen asukkaat ovat kärsineet puutteellisesta vesihuollosta jo kahden vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä noin 15 000 perheen hanoista ei tule vettä lainkaan.
Ongelma ei kosketa vain pääkaupungin työläiskortteleita, vaan puhdas ja riittävä juomavesi on yhä saavuttamattomissa suurelle osalle El Salvadorin väestöstä. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut vesivarojen huono hallinta ja markkinaehtoinen politiikka, joka on jakanut veden saatavuuden epätasaisesti.
Valle Verde I:n ja II:n vedenjakelusta vastaa yksityinen yritys. Tilanne on vuosien mittaan heikentynyt, kertoo Valle Verde I:ssä 28 vuotta asunut Luis Montoya.
“Kun asuinalueet rakennettiin noin kolme vuosikymmentä sitten, yksityinen vesipalvelu kuului hankkeeseen. Aluksi se toimi hyvin, mutta myöhemmin palvelu alkoi heikentyä, kunnes se saavutti nykyisen kriittisen tason”, Montoya sanoo.
Vedenjakelusta vastaa Administradora de Pozos eli Ampo. Yhtiö sai vuonna 2024 noin 239 804 euron sakon, koska se otti vettä pohjavesiesiintymästä ilman El Salvadorin vesiviranomaisen Asan lupaa.
Sakosta huolimatta Ampo jatkoi veden toimittamista.
Montoyan mukaan vedenjakelusta tuli vähitellen yhä epäsäännöllisempää, vaikka kuukausimaksu pysyi noin 8,44 eurossa. Summa on huomattavasti suurempi kuin valtiollisen vesi- ja viemärilaitoksen Andan asiakkailta perimä kiinteä maksu.
Andan vähimmäismaksu on noin kaksi euroa kuukaudessa. Hintaan sisältyy enintään kymmenen kuutiometriä vettä.
“Aluksi vettä tuli jopa suihkusta. Nyt se on jo ylellisyyttä, pelkkä unelma”, Montoya sanoo.
Hän istuu puun varjossa pienessä puistossa. Paikalle saapuu vähitellen lisää veden puutteesta kärsiviä asukkaita kertomaan vaikeasta tilanteestaan.
Vesijohto ei takaa veden saantia
Tilastojen mukaan 90,7 prosenttia El Salvadorin väestöstä kuuluu vesijohtoverkoston piiriin. Kaupunkialueilla osuus on 95,7 prosenttia.
Vaikka tilastojen mukaan lähes kaikilla on vesijohto, monet alueet kärsivät veden säännöstelystä ja asukkaat joutuvat varastoimaan vettä päivittäisiä tarpeitaan varten.
“Ei ole sama asia, tuleeko vettä päivällä kahdeksasta neljään vai aamuyöllä kahdesta neljään”, El Salvadorin yliopiston hydrologi Marcia Barrera sanoo.
Vedenjakelun ongelmat johtuvat Barreran mukaan useista tekijöistä. Niitä ovat jakeluverkoston rapistuminen, putkivuodot, putkiston paineen heikkeneminen, asuntojen sijainti suhteessa jakelusäiliöihin sekä veden tuhlaus.
Vedenpuhdistamoja on viime vuosina myös uudistettu ja vuotavia putkia korjattu. Vuosikymmeniä vanhoihin järjestelmiin liittyy silti edelleen merkittäviä ongelmia.
Barreran mukaan veden niukkuutta on kahdenlaista.
Ensimmäinen on fyysinen veden niukkuus, jossa luonnon vesivarat eivät riitä kattamaan kysyntää.
Toinen on taloudellinen veden niukkuus, jolloin vettä on saatavilla, mutta sen pumppaamiseen, käsittelyyn ja jakeluun ei ole riittävästi rahaa tai infrastruktuuria.
Erityisesti maan itäosissa kärsitään kummastakin niukkuudesta. Syinä ovat vesistöjen virtaamien väheneminen ja vedenjakelujärjestelmien laajentamisen vaikeudet.
El Salvadorissa on Keski-Amerikan niukimmat vesivarat
El Salvadorissa on Keski-Amerikan maista vähiten vettä asukasta kohden. Barreran mukaan vettä on käytettävissä vuosittain noin 3 500 kuutiometriä asukasta kohden. Guatemalassa määrä on lähes kaksinkertainen, ja Nicaraguassa yli 25 000 kuutiometriä.
“El Salvadorin on käytettävä vesivarojaan paljon nykyistä tehokkaammin”, Barrera sanoo.
El Salvadorilla on muita Keski-Amerikan maita vähemmän keinoja selviytyä kuivuusjaksoista tai ilmastonmuutoksen vähentämistä sateista.
El Salvadorilla on vuosittain käytettävissään noin 20,3 miljardia kuutiometriä vettä, kun mukaan lasketaan sekä pinta- että pohjavedet. Luku sisältää myös rajat ylittäviltä valuma-alueilta tulevat vesivarat.
Barreran mukaan tämä tekee El Salvadorista poikkeuksellisen riippuvaisen naapurimaistaan Guatemalasta ja Hondurasista. Osa maan pohjavesivarannoista saa täydennystä näiden maiden alueella muodostuvasta vedestä, joka virtaa luonnollisesti El Salvadoriin.
Kaupunkisuunnittelu on lisännyt eriarvoisuutta
Vaikka El Salvadorissa esiintyy myös valtiollista aluesuunnittelua, kaupunkikehitystä ovat käytännössä ohjanneet yksityiset markkinat.
Keskiamerikkalaisen José Simeón Cañas -yliopiston aluesuunnittelun tutkija Carlos Granden mukaan San Salvadorin metropolialuetta on suunniteltu teknisesti jo 1950-luvulta lähtien. Käytännössä kaupunkia on kuitenkin rakentanut yksityinen sektori, ja julkisen vallan ohjaus on jäänyt vähäiseksi.
“El Salvadorissa maankäyttöä on aina ohjannut vapaa markkinatalous”, Grande sanoo.
Seurauksena on ollut eriarvoinen kaupunkirakenne, jossa myös juomaveden saatavuus jakautuu epätasaisesti.
“Metropolialue on kasvanut suunnitelmallisesti, mutta markkinoiden ehdoilla.”
Granden mukaan tällainen kehitys johtaa lähes väistämättä eriarvoisuuteen. Kun kaupunki kasvaa markkinoiden ehdoilla, investoinnit ja palvelut keskittyvät tietyille alueille, toisten jäädessä jälkeen.
Hänen mielestään valtion tulisi tasata kehityseroja. Sitä se ei kuitenkaan tee.
“Kyse ei oikeastaan ole teknisestä vaan poliittisesta kysymyksestä”, Grande tiivistää.
Ongelmaa pahentaa hänen mukaansa myös se, että viranomaisten yhteistyö on hajanaista.
Kunnat vastaavat maankäytöstä, San Salvadorin metropolialueen suunnitteluvirasto Opams ohjaa kaupunkikehitystä, ja vesihuollosta vastaavat muun muassa Anda ja vesiviranomainen ASA.
El Salvador on nykyisin selvästi kaupungistunut maa. Kotitaloustutkimuksen mukaan 6,37 miljoonasta asukkaasta lähes 3,93 miljoonaa eli 61,7 prosenttia asuu kaupungeissa. Vaikka väestö keskittyy edelleen kaupunkeihin, Grande muistuttaa, että El Salvadorin väestönkasvu tulee hidastumaan, jopa vähenemään.
“Veden saatavuuden ongelmat eivät johdu ensisijaisesti väestönkasvusta vaan siitä, miten kaupunkikehitystä on suunniteltu ja hallittu.”
Vesikriisi käy kalliiksi
Valle Verden perheille veden puute merkitsee myös huomattavia lisäkustannuksia.
Lorenzo López arvioi, että hänen kotitaloutensa maksaa vesimaksun lisäksi noin 21–22 euroa kuukaudessa yksityisten säiliöautojen toimittamasta vedestä. El Salvadorissa säiliöautoja kutsutaan nimellä pipas. Myös valtion säiliöautot tuovat alueelle ilmaista vettä.
Lisäksi López käyttää noin 10,50 euroa kuukaudessa puhdistetun juoma- ja ruoanlaittoveden ostamiseen.
López kertoo investoineensa noin 306 euroa vedenpuhdistusjärjestelmään voidakseen käyttää vesijohtovettä. Lopulta hän kuitenkin lopetti sen käytön veden sameuden lisääntyessä.
“Perheemme myös keittää vettä valmiiksi jääkaappiin, jotta saisimme kustannuksia hieman pienemmiksi”, hän kertoo.
Asukkaat järjestäytyivät puolustamaan oikeuttaan veteen
Pitkittynyt vesikriisi sai Valle Verde I:n ja II:n asukkaat järjestäytymään ja vaatimaan ratkaisua.
He tapasivat heinäkuussa valtion vesilaitos Andan ja vesiviranomainen ASA kanssa. Samalla he valmistelevat yhteistä kantelua kuluttajansuojaviranomaiselle.
Yhteisössä aktiivisesti toimivan Abigaíl Hernándezin mukaan asukkaat ovat maksaneet palvelusta, jota eivät ole saaneet.
“Ihmiset ovat maksaneet laskunsa mutta eivät ole saaneet vettä. Se on varkautta.”
Asukkaat haluavat valtiollisen Andan ottavan järjestelmän vastuulleen. Alueella on kuusi asuinaluetta, mutta vain Valle Verde I ja Valle Verde II ovat edelleen yksityisen vesiyhtiö Ampon asiakkaita.
Tapaamisissa Andan ja ASA kanssa kävi ilmi, että järjestelmän siirtäminen valtion vastuulle edellyttää teknisiä ja oikeudellisia selvityksiä, koska verkosto kuuluu yksityiselle yritykselle.
Sillä välin viranomaiset toimittavat alueelle maksutonta vettä säiliöautoilla. Asukkaiden mukaan ratkaisu ei kuitenkaan vastaa heidän tarpeisiinsa, sillä moni on päivisin töissä tai veden kuljettaminen kotiin on hankalaa.
Kaiken lisäksi myös Andan asiakkaat kärsivät veden säännöstelystä. Heidän mukaansa jo muutaman tunnin päivittäinen vedenjakelu olisi silti nykyistä tilannetta huomattavasti parempi, sillä silloin vettä voisi varastoida.
Nyt vettä ei tule lainkaan.
“Olemme jo selvinneet pahimmasta. Nyt meidän on jatkettava taistelua”, Hernández sanoo.
(Inter Press Service)
