São João da Barra, Brasilia 22.7.24 (IPS) Brasilialainen Açun satama on kymmenessä vuodessa kasvanut maan toiseksi suurimmaksi rahtisatamaksi, ja nyt sitä pyritään kehittämään teollisuus- ja energiasiirtymäkeskukseksi. Paikalliselle väestölle suursataman kehitys on merkinnyt lähinnä sosiaalisia ja ympäristöllisiä ongelmia.
Megaprojekti esitellään Latinalaisen Amerikan suurimpana yksityisenä syväsatamana ja teollisuuskompleksina. Se peittää 130 neliökilometriä São João da Barrassa, kolmisenkymmentä kilometriä kaupunkialueelta, 320 kilometriä koilliseen Rio de Janeirosta.
Jo nykyään sataman kautta kulkee 30 prosenttia Brasilian öljyviennistä ja muun muassa 24 miljoonaa tonnia rautamalmia. Liikenne on vuodesta 2014 kasvanut vuosittain keskimäärin 30 prosenttia. Tavaran kuljettajat arvostavat kaupunkisatamista tuttujen rekkajonojen puuttumista.
Supersataman heikko kohta
Satamayhtiö ilmoittaa sijoittaneensa infrastruktuuriin noin 3,3 miljardia euroa vastaavan summan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana yhtiö aikoo sijoittaa vielä 3,72 miljardia euroa. Jo nyt satama houkuttelee lisää lähiosavaltioiden maatalousviejiä.
”Se on supersatama fantastisessa maastossa ja strategisesti oivallisessa sijainnissa Brasilian itäosassa, jossa on kysyntää suurimittaisille satamille. Sillä on kuitenkin heikko kohtansa, maayhteys. Satama on kaukana suurista maatalouskeskuksista ja tiet ovat huonoja”, taloustieteilijä Cladio Frischtak sanoo.
Ilman kunnon teitä ja rautatieyhteyttä sijoittajien houkuttelemisessa voi olla vaikeuksia. Öljynviennin tulevaisuus ei näytä lupaavalta, sillä lähin öljykenttä alkaa tyhjentyä.
Açun sataman vaikutuspiirissä on runsas puoli miljoonaa asukasta. Seutu on taloudellisesti taantunut jo useiden vuosikymmenien ajan sokeriruokobuumin loputtua. Satama tarjoaa 7 000 työpaikkaa, joista 80 prosenttia paikallisille työläisille, kertoo sataman yhteiskuntasuhteiden johtaja Caio Cunha.
Useimmat työpaikat ovat kuitenkin väliaikaisia ja liittyvät sataman laajennustöihin. Paikalliset työntekijät ovat enimmäkseen ammattitaidottomia ja vaativiin töihin tuodaan tekijät muualta.
Ei yhteyttä paikalliseen todellisuuteen
Satamalla on kuitenkin ollut ainakin yksi myönteinen paikallinen vaikutus: se on lisännyt nuorten kiinnostusta opiskeluun.
”Keskeinen ongelma on, että megaprojekti on erillisalue, jolla ei ole mitään yhteyttä paikalliseen todellisuuteen. Sillä on oma helikopterikenttänsä, hotellinsa ja ostoskeskuksensa, joten se on omavarainen. Vain erottava muuri puuttuu”, sosiologi José Luis Vianna da Cruz sanoo.
Satama on lisännyt paikallisten kuntien verotuloja, mutta ne eivät ole vähentäneet köyhyyttä tai työttömyyttä alueella. Da Cruz kyseenalaistaa yhtiön ilmoituksen 7 000 työpaikasta, ja vaikka ilmoitus pitäisikin paikkansa, ne eivät korvaa 1 500 perheen maiden pakkolunastuksen aiheuttamaa työttömyyttä.
Da Cruzin mukaan läheskään kaikki perheet eivät ole saaneet reilua tai minkäänlaista korvausta jättisataman alle jääneistä maistaan.
(Inter Press Service)
