Khlong Song, Thaimaa 11.7.22 (IPS) Bangkokin liepeillä Pathumthainin maakunnassa sijaitseva 0.24 hehtaarin maatilkku on Pathumthainin fyysisesti vammaisten yhdistyksen jäsenten hoitama vihannestila.
Samartin maatila, Khon Samart, muodostuu kolmesta suuresta, avoimesta kasvihuoneesta. Niiden edessä pienellä nurmikentällä on kolme kohotettua kasvatuslavaa bok choylle ja korianterille. Lisäksi tilaan kuuluvat toimistorakennus ja työpaja.
Kasvihuoneessa on kolme riviä kasvatuslavoja täynnä erilaisia vihreitä vihanneksia, vielä liian pieniä tunnistettavaksi. Kasvualusta on katettu riisinoljilla taimien suojelemiseksi.
Vesiviljelystä kasvatuslavoille
Pathumthainin vammaisten yhdistyksen perusti kymmenen vuotta sitten Khoen Sapanyabut, joka halusi kiinnittää huomiota vammaisten ihmisten oikeuksiin käydä koulua ja tehdä työtä.
Kun yhdistys sai maapalan Seangsan temppeliltä, pyörätuolilla liikkuva Khoen mietti, mihin toimintaan jäsenten kannattaisi keskittyä.
”Vammaisilla ihmisillä on monenlaisia taitoja. Jotkut ovat taitavia tietokoneiden kanssa, toiset osaavat korjata laitteita. Vihannesten kasvatus on kuitenkin toimintaa, johon jokainen voi osallistua vaikka ilman koulutusta”, Khoen sanoo.
Vesiviljely oli ensimmäinen askel ja sen avulla kasvatettiin salaattia, vesipinaattia ja bok choyta. Niitä oli helppo kasvattaa ja myydä, mutta niiden hinta oli halpa. Kokonaiskulut, mukaan lukien sähkö, vesijärjestelmä ja kemialliset lannoitteet maksoivat enemmän kuin tila tuotti.
Siirtyminen multaperustaiseen viljelyyn tapahtui, kun järjestön yhteistyö Bangkokin yliopiston kanssa käynnistyi kolme vuotta sitten ja se alkoi saada vuosiavustusta ja muuta tukea, joista yksi esimerkki ovat kasvihuoneet.
Tilalla on nyt 28 korotettua kasvilavaa. Niistä jokainen on suunniteltu niin, että pyörätuolilla liikkuvat viljelijät yltävät niille. Myös käytävät ovat esteettömiä.
Samartissa viljellään puna- ja vihertammisalaattia ja muita arvokasviksia. Tuotanto on luomua, multa tulee jäsenten ylläpitämästä kompostista.
Kastelujärjestelmä helpottaa elämää
Rawan Bo-khuntod, 53, vastaa tilan paperitöistä. Hän hoitaa myös laskutuksen ja auttaa toisinaan viljelijöitä valmistelutöissä ja kylvössä. Rawan sanoo, että työ on sekä edistänyt hänen työuraansa vammaisena että tehnyt hänestä terveemmän.
”Minusta oli ennen vaikea syödä vihanneksia, mutta nyt olen oppinut pitämään voisalaatista.”
Rawan lisää, että kyse ei ole pelkästään siitä, että luomuvihannekset maistuvat paremmilta kuin kemiallisin lannoittein kasvatetut.
“Minusta ne tuntuvat myös turvallisilta, sillä tiedän niiden olevan sataprosenttisesti luomua.”
Lisäpotkua Samartin tilan kehitykselle on antanut yhteistyö Thaimaan hallituksen digitaalisen talouden edistämisvirasto DEPA:n kanssa.
Kasvihuoneiden suunnittelusta vastannut Bangkokin yliopiston arkkitehtuurikoulun johtaja Rittirong Chutapruttikorn kertoo etsineensä keinoja helpottaa viljelijöiden elämää. Hän oli nähnyt, miten kasvien hoito, esimerkiksi kastelu, vei pyörätuolilla liikkuvilta sekä aikaa että voimavaroja.
Yksi ensimmäisistä yhteistyön askelista DEPA:n kanssa oli asentaa älypuhelimen sovelluksella toimiva digitaalinen kastelujärjestelmä. Automaattiset sprinklerit kytkettiin sumusadettimiin. Lämpötilaohjattu järjestelmä tuottaa neljä minuuttia sumukastelua viisi kertaa päivässä.
Polion vammauttama Prasert Latim, 56, on toinen niistä kahdesta ihmisestä, joilla on pääsy kastelujärjestelmään puhelimen sovelluksella. Hän sanoo, että sen käyttö on kätevää, sillä enää hänen ei tarvitse valvoa ja kastella kasveja pitkin päivää.
Prasert lisää, ettei älykäs kastelu säästä vain vettä, vaan myös rahaa, erityisesti käyttökustannusten noustessa.
Esineiden internet avuksi
Samartin tila on osa Digitaalinen kylä -projektia, jota tukee YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO yhdessä DEPA:n, maatalousministeriön ja Kasetsartin yliopiston kanssa.
”Tavoitteemme on löytää keinoja rohkaista viljelijöitä soveltamaan digitaalisia teknologioita”, toteaa Witsanu Attavanich, Kasetsartin yliopiston apulaisprofessori ja FAOn johtava konsultti.
”Voimme soveltaa esineiden internetiä istutuksessa ja sadonkorjuussa. Sen pitäisi lisätä sekä viljelijöiden että koko yhteisön tuloja”, Witsanu sanoo.
Sovellus, jolla kastelujärjestelmää pyöritetään, on edistyksellinen. Siihen kuuluvat anturit mittaavat lämpötilaa, ilman ja veden kosteutta ja valon voimakkuutta.
Rittirong sanoo, että tekemistä on silti vielä, sillä viljelijät tarvitsevat lisää tietoa tekniikasta, maaperästä, tuholaisista ja kasvitaudeista.
Khoen Sapanyabut visiossa yhdistys kehittyy oppimiskeskukseksi, jonka ylläpitämässä kahvilassa tarjotaan juomia ja tilalla kasvatettuja vihanneksia.
(Inter Press Service)
