Dorli, Intia, 31.03.08 (IPS) – Intialainen puuvillan kasvattaja Dattu Chaudhary, 55, teki itsemurhan maaliskuun alussa muutama päivä sen jälkeen, kun maan hallitus oli luvannut suuret velkahelpotukset maanviljelijöille.
Helpotus koskee alle kahden hehtaarin tiloja. Koska Chaudharyn viljelyala on kolme hehtaaria, hänen veloistaan olisi mitätöity vain neljännes.
"Sedälläni oli Intian valtionpakista 75 000 rupian (1 160 euron) laina. Täysin rahattomana hän ei olisi kyennyt maksamaan 75:tä prosenttia saadakseen lopun anteeksi", vainajan veljenpoika Gajanan Chaudhury kertoo.
Kaksi muuta viljelijää riisti itseltään hengen samana päivänä samalla Vidarbhan alueella Maharashtran osavaltiossa. Helpotus ei koskenut heitäkään, koska velka oli pankin sijasta otettu yksityisiltä rahanlainaajilta.
Intia laskee, että velkahelpotuksesta hyötyy 30 miljoonaa viljelijää, mutta Vidarbhan kovaonninen puuvillavyöhyke tuntuu jäävän paitsi tästäkin edusta.
Vidarbhan arviolta 3,5 miljoonasta maanomistajasta yli puolet kasvattaa puuvillaa. Pellot ovat kuivia, koska keinokastelu puuttuu ja vedensaanti riippuu sateista. Kannattavuus on heikko, ja viljelijät rypevät veloissa.
Yli 25 000 viljelijää teki virallisen tilaston mukaan itsemurhan Vidarbhassa vuosina 1996-2006.
"Kaksi vuotta sitten kylämme laittoi itsensä myyntiin. Perheet olivat ajautuneet epätoivoon, kun tulot kutistuivat ja velat kasvoivat. Mutta kehnolle maalle ei löytynyt ostajia", kertoo Dharmapal Jarunde, jolla on reilun kahden hehtaarin puuvillatila Dorlissa.
Sadan kilometrin päässä sijaitseva Sheoni Rasulapurin kylä pystytti vuonna 2005 kyltin "Munuaisia myytävänä". Sitä ennen valtio oli lakkauttanut puuvillan tukiaiset, eikä epätoivoinen kylä keksinyt muuta keinoa hankkia tuloja.
"Seitsemän eekkerin tilamme tuottaa alle 160 euroa vuodessa", Kelapurissa yhden huoneen savimajassa asuva Nanda Bhandare kertoo.
Hänen miehensä teki itsemurhan 2005, ja vaimo jäi elättämään vanhaa äitiään ja kahta lastaan. 10- ja 12-vuotiaat lapset lopettivat koulunkäynnin auttaakseen pellolla.
Lapsityövoiman käyttö on yleistä Vidarbhan puuvillapelloilla, koska pientilalliset eivät pysty maksamaan palkkaa.
Bhandarekaan ei hyödy uudesta velkahelpotuksesta, koska hänen tilansa on liian suuri. Sama koskee lukuisia Vidarbhan viljelijöitä, joiden tilakoko on keskimäärin 7,5 eekkeriä. Helpotuksen ylärajaksi asetettu kaksi hehtaaria vastaa 4,92:ta eekkeriä, ja puolet alueen tiloista ylittää sen.
Alle hehtaarin tiloja Vidarbhassa on 760 000, mutta helpotusta on luvassa alle puolelle, sillä enemmistöä ei ole kelpuutettu pankkilainojen saajiksi.
Maharashtran osavaltion kysely vuonna 2005 kirjasi miljoonan viljelijäperheen eli vähintään viiden miljoonan ihmisen olevan ahdingossa Vidarbhassa. Sittemmin tilanne on vaikeutunut entisestään.
Kun alueen viljelijöiden itsemurhat pääsivät valtakunnallisiin otsikoihin 2006, Intian pääministeri Manmohan Singh kiersi Vidarbhassa ja lupasi apupaketin.
Kun osavaltiokin antoi apua, tuki nousi yhteensä 900 miljoonaan euroon, mutta se ei tavoittanut eniten tarvitsevia. Esimerkiksi erääntyvien lainojen korkoihin annettu avustus helpotti pankkeja enemmän kuin viljelijöitä.
"Apupaketeista hyötyvät eniten byrokraatit ja poliitikot. Kyse on hankkeiden paketoinnista uudelleen eikä uusista määrärahoista", viljelijäjärjestöä edustava Kishor Tiwari sanoo.
Alueen ongelmiin perehtynyt entinen kongressipuolueen ministeri Madhukar Kimmatkar syyttää Vidarbhan ongelmista keinokastelun puuttumista. Pahimmin kuivuudesta kärsivillä alueilla keinokastelun piirissä on vain kolme prosenttia pelloista.
"Pelkät monsuunisateiden vaihtelut ja markkinahintojen muutokset riittävät murskaamaan viljelijän. On sijoitettava keinokasteluun", hän vaatii.
(Inter Press Service)
