Maseru, 13.11.06 (IPS) – Vajaan 16 euron kuukausieläke tuntuu mitättömältä summalta, mutta se helpottaa merkittävästi monen lesotholaisen ikäihmisen elämää.
Etelä-Afrikan sisällä sijaitseva pieni 1,8 miljoonan asukkaan Lesotho myönsi kaksi vuotta sitten eläkkeen 70 vuotta täyttäneille kansalaisilleen. Sitä nauttii nyt yli 76 000 lesotholaista.
Lesothon hallitus pyrkii eläkkeen avulla helpottamaan vanhusten pahenevaa köyhyyttä maassa, jonka asukkaista yli puolet elää alle 1,6 eurolla päivässä. Neljännes lesotholaisista kärsii aliravitsemuksesta, jota YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP koettaa lievittää ruoka-avullaan.
Hi-virusta kantaa noin neljännes lesotholaisista, ja sairaus verottaa pahimmin aktiivisessa työiässä olevia. Yhä useampi vanhus joutuu huolehtimaan lapsenlapsistaan näiden vanhempien menehdyttyä aidsiin.
Eläke tuli Lesothossa kipeään tarpeeseen, mutta sen ikäraja jouduttiin kustannussyistä säätämään tavallista ylemmäs. Naapurimaissa Etelä-Afrikassa ja Botswanassa eläkeikä on 60-65-vuotta.
Hlotsessa Pohjois-Lesothossa elävä 'Malinte Mashaile, 82, koki eläkkeen suurena helpotuksena, sillä aiemmin hän joutui hankkimaan pyykkärinä leivän itselleen ja sairaalloiselle 46-vuotiaalle pojalleen.
"Kuljin talosta taloon pesemässä ihmisten vaatteita. He maksoivat euron tai pari. Minun iässäni voimat ovat vähissä, joten en pystynyt tekemään paljoa työtä, ja tilanne alkoi käydä ylivoimaiseksi", Mashaile kertoo.
Eläkepäätöksen jälkeen hän lopetti työnteon ja sanoo voivansa nyt paremmin tietäessään, että rahaa tulee edes vähän joka kuukausi.
Eläke ei kuitenkaan riitä edes välttämättömimpään. Sillä saa 12,5 kiloa maissijauhoa, kaksi kiloa sokeria, pienen paketin teetä, kilon suolaa, viisi litraa maitoa, puoli kiloa pesujauhetta ja muutaman saippuan.
"Killinkiäkään ei jää terveydenhoitoon, kun kaikki hinnat ovat nousseet", Mashaile sanoo toivoen, että eläkesumma kaksinkertaistettaisiin.
Samaa mieltä on 75-vuotias 'Mapontso Petlane, joka yrittää elättää kolmea kouluikäistä lapsenlastaan Ramapepen kylässä.
"Olen liian vanha jaksaakseni viljellä maata lasten ruokkimiseksi", isoäiti sanoo.
"Rahaa on liian vähän. Mutta arvostan silti tätä eläkettä, koska en tunne ketään, joka voisi noin vain antaa toiselle sellaisen summan", Petlane pohtii.
Kyläkaupan omistaja Mamoshene Hlongwane on huomannut eläkkeen tuoman muutoksen: asiakkaat pyytävät harvemmin luottoa, ja jos pyytävätkin, takaisinmaksuun voi luottaa.
Hänen mukaansa varsinkin kahden eläkeläisen ruokakunnat ovat pystyneet kohentamaan elintasoaan, kun rahaa on riittänyt siementen ja lannoitteiden ostoon ja traktorin vuokraamiseen.
Leriben alueen päällikkö Mohale Letete sanoo, että kerjäläisiä on nyt aiempaa vähemmän.
Elinkustannusten nousun ja eliniän laskun vuoksi eläke pitäisi hänen mielestään tuplata ja ikäraja pudottaa 60:en hallituksen kaavaileman 65:n sijasta.
Aluehallinnon virkailijat sanovat joidenkin ihmisten väärentäneen henkilöpapereita saadakseen eläkkeen. Toisinaan taas sukulaiset ovat jatkaneet kuolleen omaisensa eläkkeen nostoa.
Perinteisen päällikköjärjestelmän aluetasoa edustavan Leteten mukaan kyse on virkamiesten virheistä. Hänen mukaansa kyläpäälliköiden kuukausiraporteissa tulee tieto kaikista kuolleista sekä hänelle että alueen hallintovirastoon, joten väärinkäytöksille ei ole sijaa.
Päälliköt ovat myös panneet ajan tasalle vaaliluettelot, joista iät käyvät ilmi, Letete jatkaa. Hän myöntää, että kyläpäälliköiden kouluttamista uusien demokraattisten asioiden hoidossa on jatkettava.
(Inter Press Service)
