Windhoek, 03.04.06 (IPS) – Vanhuus ei merkitse lepoa Namibiassa ja muualla eteläisessä Afrikassa. Yhä useampi ikäihminen joutuu huolehtimaan aidsin heikentämistä lapsistaan ja orvoiksi jääneistä lapsenlapsistaan.
YK:n tilasto vuodelta 2004 kertoo, että Namibiassa oli 156 000 orpolasta, joista 75 prosenttia asui kaupungissa ja valtaosa isovanhempiensa huomassa.
Valtion sosiaalipolitiikka ei ole pysynyt kehityksen perässä. “Vanhemmat ihmiset on yleensä jätetty kehitysohjelmien ulkopuolelle, koska heidän ei katsota ikänsä vuoksi enää pystyvän tekemään mitään”, terveys- ja sosiaaliministeriön johtava sosiaalityöntekijä Marie Farmer sanoo.
Aidsin vuoksi yhteiskunnan on kuitenkin pakko alkaa arvostaa senioreja uudella tavalla, hän jatkaa.
Toistaiseksi vanhoille ei kuitenkaan ole tarjolla ylimääräistä tukea tai tulonhankintakeinoja. Monella on vain noin 50 euron kuukausieläkkeensä, jonka päälle voi anoa pientä lisäkorvausta, jos elättää lapsenlapsiaan.
Ikäihmisten ja aidsin yhdistelmään liittyy muitakin kuin taloudellisia pulmia.
Viranomaisten parin vuoden takaisen selvityksen mukaan 34 prosenttia vanhuksista tunsi jonkun aidsiin menehtyneen, joka usein oli lähisukulainen, ja 80 prosenttia tiesi, miten virus leviää.
“Vanhempia ihmisiä kuitenkin hävettää puhua seksistä, ja monet eivät usko, että kyse on tarttuvasta taudista. Joissakin kulttuureissa ajatellaan, että sairastuneet on noiduttu”, Farmer selittää.
Häveliäisyys ja väärinkäsitykset voivat aiheuttaa sen, että isovanhemmat eivät anna lapsenlapsilleen oikeita neuvoja tartunnan välttämiseksi. Heillä ei myöskään aina riitä eväitä aidsin aiheuttamien traumojen hoitoon.
“Neuvonnalle ja muulle henkiselle tuelle ei panna paljoa painoa, eivätkä isovanhemmat hae sellaista apua”, Farmer sanoo.
Namibian viranomaiset pohtivat parhaillaan erityistuen järjestämistä senioreille. Lakiesitystä asiasta odotetaan vielä tänä vuonna.
(Inter Press Service)
