Nagapattinam, Intia, 09.01.06 (IPS) – Chellapappa menetti kaksi lastaan tsunamissa, joka tuhosi kaikki talot intialaisessa Samanthanpettain kalastajakylässä. Äidin suruun tuo lohtua uusi tukeva talo, jossa on jopa sähkö ja juokseva vesi.
Samanlaisia valkoisella ja vaaleanpunaisella maalattuja taloja seisoo nyt 375 siisteissä riveissä, joiden välissä kulkevat päällystetyt ja valaistut kadut. Ympärillä viheriöivät nurmet ja pensaat.
Talojen keskellä sijaitsee avara yhteisörakennus,
jossa toimii muuan muassa lastentarha.
Muutos on melkoinen verrattuna toissa tapaninpäivän tsunamia edeltäneeseen aikaan, jolloin kalastajakylä muodostui sikin sokin rannalle pystytetyistä ruohokattoisista majoista.
"Tällaisessa talossa asuminen on unelmieni täyttymys, vaikkei se voi korvata menetettyjä lapsia", Chellapappa sanoo.
"Voin kuitenkin toivoa parempaa tulevaisuutta hengissä selvinneelle pojalleni Nityalle ja tyttärelleni Jananille nyt, kun asumme oikeassa kodissa ja hyvin järjestetty yhteisö huolehtii perustarpeistamme", äiti pohtii.
Hän toivoo voivansa lähettää viisi- ja kuusivuotiaat lapset läheisen Nagapattinamin kaupungin uuteen kouluun, joka rakennettiin hyökyaallon sortaman tilalle. Tuhossa menehtyi 52 oppilasta.
Chellapappan perhe kuuluu niihin 340 onnelliseen, jotka saivat tsunamin jälkeen avukseen tunnetun hengellisen johtajan Ma Amritanandamayin. Tämän johtama säätiö päätti adoptoida ja rakentaa uudelleen koko tuhoutuneen kylän.
"Elämämme on nyt paljon paremmalla tolalla kuin ennen tsunamia. Aiemmin kylässä oli reilut 90 venettä, mutta nyt eri avustusjärjestöt ovat lahjoittaneet meille 200 moottoroitua lasikuidusta valmistettua kalastusvenettä", Arumugham-niminen 18-vuotias nuorukainen selittää innoissaan.
Lahjaveneet vapauttivat perheet velkahuolista, ja kalaa nousee nyt tarpeeksi perheiden elättämiseen, hän jatkaa.
Arumugham riemuitsee erityisesti satamaan rakenteilla olevasta kalakaupan keskuksesta, johon tulee myös asianmukainen kylmävarasto.
Amritanandamayin säätiössä työskentelevä Abhayamitra Chaitanya sanoo, että tsunami herätti kiinnostuksen rannikon kalastajayhteisöihin, jotka olivat pitkään kituuttaneet kenenkään piittaamatta niiden ahdingosta.
"Saimme tilaisuuden kiinnittää huomiota kaikkein syrjäytyneimpiin yhteisöihin", myöntää läheisen Cuddaloren alueen hallintoa johtava Gagandeep Singh Bedi.
Avustustoiminnassa on jouduttu ottamaan huomioon kastierot, jotka yhä säätelevät elämää Intian Tamil Nadun osavaltiossa – ja paljolti muuallakin. Niinpä alimpaan kastittomien ryhmään kuuluville 120 perheelle rakennettiin talot erilleen omalle alueelle.
Nagapattinam ja Cuddalore kärsivät Intiassa tsunamista pahiten. Kaikkiaan Tamil Nadussa kuoli liki 9 000 ihmistä.
Osavaltio, Intian keskushallitus ja kansainväliset auttajat ohjasivat Tamil Naduun apua yli 250 miljoonaa euroa. Lisäksi avustustyöhön osallistui reilut 400 kansalaisjärjestöä.
Tuloksena on muun muassa Cuddaloren vedenpuhdistamo, joka tuottaa merivedestä 2 000 litraa juomavettä tunnissa. Nagapattinamiin nousee nykyaikainen orpokoti sadalle lapselle.
Jokaisella Nagapattinamin kalastajalla on nyt oma vene, eikä heidän tarvitse enää pestautua toisten avuksi mitättömällä korvauksella.
Järjestöt ovat lisäksi opettaneet asukkaille uusia elinkeinoja, kuten kattotiilien valmistusta sementistä, kynttilöiden valantaa ja räätälintaitoja. Uudet ammatit kiinnostavat kovasti niitä, joiden viehtymys kalastukseen hukkui hyökyaaltoon.
"Vihdoinkin minulla on uusi lasikuituinen moottorivene, jollaisen olen aina halunnut, mutta lähden harvoin merelle, koska hirviöaallot ahdistavat mieltäni varmasti loppuikäni", Chellapappan aviomies Vaidyalingam sanoo.
(Inter Press Service)
