TALOUS: Miksi kamelinjuusto ei pääse Eurooppaan?

Bryssel, 06.06.05 (IPS) – Miksi Euroopasta ei voi ostaa kamelinjuustoa? Kysymys voi kuulostaa vitsiltä, mutta ongelman kanssa 11 vuotta painiskellutta mauritanialaista meijeriyrittäjää Nancy Abeid Arahamanea se ei naurata.

Britanniassa syntynyt Arahamane on koulutukseltaan insinööri. Hän perusti 1989 Tiviskin meijerin Pohjois-Afrikassa sijaitsevaan Mauritaniaan, joka runsaasta kamelikannastaan huolimatta toi paljon maitoa ulkomailta.

Kamelinmaidosta valmistetut tuotteet tekivät hyvin kauppansa Mauritaniassa, ja 1994 ilmeni, että vain vähän laktoosia sisältävälle kamelinjuustolle olisi kysyntää myös Euroopassa.

Saksasta löytyi maahantuoja, joka oli valmis ostamaan kaiken Tiviskin tuottaman juuston. Pian kävi kuitenkin ilmi, että Euroopan unionilla ei ole direktiiviä, joka säätelisi kamelinmaidosta valmistettuja tuotteita, joten sellainen pitäisi ensin laatia ja hyväksyttää unionin elimissä.

Lisäksi Arahamane sai havaita, että Mauritania ei ole vuonna 1992 laaditulla EU:n listalla maista, joilla on lupa tuoda eläintuotteita yhteisön alueelle.

Vuosien lobbauksen jälkeen Mauritania pääsi listalle, mutta vain steriloitujen tuotteiden osalta.

Lisäksi EU:ssa heräsi huoli, että kamelinmaitotuotteissa voisi olla suu- ja sorkkataudin aiheuttajaa, vaikkei tautia kameleissa esiinnykään.

"Nyt edellytetään, että Mauritanialla on oltava EU:n sertifioima elintarvikehygienian valvontajärjestelmä ja tarkastuslaboratorio. Koska maamme ei täytä ehtoja, tilanne on jumissa. Muiden maiden laboratorioita ei voi käyttää", Arahamane selittää, kun ensimmäisestä juustotilauksesta on kulunut 11 vuotta.

Hän epäilee, että jarrutuksen takana ovat vahvat eurooppalaiset meijerit ja niiden etuja valvovat EU-virkailijat.

"Siellä on myös joitakin ystävällisiä ihmisiä, jotka tahtoisivat auttaa, mutta Eurooppa ei kerta kaikkiaan halua tuoda meijerituotteita", hän sanoo.

Viime kädessä kyse on Arahamanen mielestä protektionismista.

Lisäksi länsimainen sensaatiolehdistö ylläpitää kuvaa, jonka mukaan "ihmisten ei pitäisi koskaan sairastua tai kuolla". Lopputuloksena "virkamiehet yrittävät kieltää kaiken mahdollisen säilyttääkseen virkansa".

Arahamanen mielestä kyse ei ole väärinkäsityksistä, vaan EU haluaa lähettää selvän viestin: köyhien maiden kuuluu ostaa rikkaiden maiden tuotteita ja sivutuotteita eikä yrittää kilpailla niiden kanssa.

YK:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n yhteiselin ITC (International Trade Center) ei kommentoi Arahamanen tapausta. Sen mukaan hygieniasääntöjä ei kuitenkaan pidä väljentää siksi, että elintarvikkeiden viejiksi pyrkivät maat ovat köyhiä.

ITC:n edustaja Digby Gascoigne suosittelee, että rikkaat maat antaisivat köyhille maille tarvittavaa teknistä apua, jotta ne voisivat täyttää normit.

Tiviskin meijerin näkökulmasta ongelma on nyt EU:n ja Mauritanian hallituksen välinen.

"Ongelmana ei ole meidän meijerimme eikä juustomme, joten toivomme, että maamme jatkaa valvontajärjestelmänsä parantamista ja ehkä saavuttaa joskus pisteen, jossa meidät voidaan hyväksyä", Arahamane huokaa.

Hän kuitenkin epäilee hankkeen onnistumista. "Uskotteko todella, että Eurooppa ja kumppanit haluavat köyhien maiden kehittyvän? Jos ne haluaisivat sitä, ne olisivat tehneet koko joukon asioita toisin", hän vakuuttaa.

(Inter Press Service)

Stefania Bianchi