Bagdad, 15.11.04 (IPS) – Kiihtyvän väkivallan ohella irakilaisia ahdistavat taloudelliset vaikeudet, joihin sota ja miehitys eivät tuoneet helpotusta, pikemminkin päinvastoin.
"Vapaus, itsenäisyys, turvallisuus ja vauraus" ovat presidentti George W. Bushin mukaan asioita, joita Yhdysvallat haluaa Irakin kansalle. Vaikka miehitys on kestänyt jo 20 kuukautta, niistä ei ole tietoakaan.
Vaurauden sijasta Irakin kohtalona on 70 prosentin työttömyysaste. Tuoreen selvityksen mukaan yli neljännes irakilaisista kuolisi nälkään, jos Saddam Husseinin valtakaudella aloitettu ruoka-avun jakelu lopetettaisiin.
Apua tarvittiin 1990-luvulla pehmentämään Yhdysvaltain johdolla toteutettujen talouspakotteiden vaikutusta.
Bush ylisti Irakin "kasvavaa yksityistä taloutta" sen jälkeen, kun amerikkalaisen Paul Bremerin johtama väliaikaishallinto hyväksyi lain, joka "avasi maan ulkomaisille investoinneille ensi kerran vuosikymmeniin".
Tilannetta seuranneet kansalaisjärjestöt, kuten Yhdysvalloissa toimiva International Forum on Globalisation, kuitenkin sanovat, että Irakin talous myytiin ulkomaille kansalaisilta kysymättä.
Järjestön projektijohtaja Antonia Juhasz listaa amerikkalaishallinnon sallimat toimet: Irakin 200 valtionyrityksen yksityistäminen, sataprosenttinen ulkomainen omistus Irakin yrityksissä, sama kohtelu ulko- ja kotimaisille yrityksille, varojen ja voittojen kotiuttaminen veroitta ja omistusoikeuden myöntäminen 40 vuodeksi.
Irakilaisilla yrityksillä ei ole minkäänlaista etusijaa maan jälleenrakennuksessa. Juhaszin mukaan esimerkiksi yhdysvaltalaiset jättiyritykset Halliburton ja Bechtel ovat voineet kahmia itselleen urakat ja lähettää rahat kotiin.
"Niitä ei voida velvoittaa pestaamaan irakilaisia tai sijoittamaan rahojaan Irakin talouteen. Ne voivat vetää rahansa pois milloin tahansa", hän selittää.
Tehtyjen päätösten seuraukset kärsitään irakilaisissa kodeissa. "Taloudellinen tilanne on nyt erittäin huono", bagdadilainen
vihanneskauppias Abu Ahmed al-Hadithi valittaa viitaten polttoaineen ja ruoan hinnan jatkuvaan nousuun.
Hän kaupittelee nykyisin ulkomailta tuotuja vihanneksia. "Voitot jäävät aiempaa pienemmiksi, joten yhdeksänhenkisen perheen elättäminen on entistä vaikeampaa."
Tilanne on osin seurausta Bremerin määräyksestä, joka poisti Irakiin tulevilta ja sieltä lähteviltä tavaroilta tullit, verot, lisenssit ja muut maksut. Juhaszin mukaan Irakiin alkoi heti tulvia halpoja ulkomaisia kulutustavaroita ja kilpailu yllätti paikalliset tuottajat täysin valmistautumattomina.
Irakin tilannetta hankaloittaa myös se, että jälleenrakennukseen luvatuista suunnattomista summista on toistaiseksi käytetty vain murto-osa.
Washingtonissa toimivan Centre for Strategic and International Studies -laitoksen edustaja Anthony Cordesman kertoo, että Irakille luvatusta 18,4 miljardin dollarin (dollari on noin 0,78 euroa) avusta oli kesäkuun lopulla käytetty vasta 333 miljoonaa.
Irakin tuotannollinen toiminta on yhä pääosin pysähdyksissä. Aiemmin tehtaassa työskennellyt Abu Gouda, 50, yrittelee hänkin nyt vihanneskauppiaana.
"Ansaitsen 8 000 – 10 000 dinaaria (3,8 – 5,4 euroa) päivässä, mikä riittää nipin napin seitsenhenkisen perheeni ruokkimiseen", hän sanoo.
Kun Yhdysvaltain johtama koalitio luovutti kesäkuun lopussa vallan Irakissa paikalliselle väliaikaishallinnolle, kansainvälinen Christian Aid -järjestö kyseli Irakin öljytulojen perään.
Sen mukaan miehittäjät eivät olleet tehneet YK:n edellyttämiä selvityksiä yli 15 miljardiin euroon nousevien öljytulojen käytöstä. YK antoi öljytulot koalition hallintaan sillä ehdolla, että rahat käytetään irakilaisten hyväksi.
Riippumaton tilintarkastus asiasta valmistui heinäkuussa, mutta sen mukaan kirjanpito ja öljyntuotannon ja -kaupan valvonta oli ollut niin heikkoa, että rahojen asianmukaisesta käytöstä ei ole varmuutta.
Christian Aidin mukaan tilintarkastajat vahvistivat järjestön huolen, että jällenrakennusurakoita jaettiin ilman asianmukaista tarjouskilpailua. Hyötyjänä oli varsinkin Halliburton, jolle urakoita lankesi reilun 1,2 miljardin euron arvosta.
Turvallisuusongelmat ovat monen irakilaisen mielestä pääsyy talousahdinkoon. "Talous ei toimi ilman turvallisuutta. Hintojen nousu pahentaa ihmisten hätää", työttömäksi jäänyt paikallishallinnon virkamies Sabah Ahmed sano.
Toinen entinen virkamies koettaa myydä makeisia, mutta laihoin tuloksin. "Ennen ihmisillä oli tapana syödä paljon makeaa, muta nyt kellään ei ole varaa herkkuihin", hän valittaa.
(Inter Press Service)
