Buenos Aires, 05.07.04 (IPS) – Kun Argentiinan rautatiet vuosikymmen sitten yksityistettiin, yrityksille avautui helppo, julkisten tukiaisten pönkittämä liiketoimi. Matkustajan ja valtion näkökulmasta katsoen yksityistetty junaliikenne näyttää kuitenkin ajautuneen pahoin sivuraiteille.
Yksityistämisen jälkeen Argentiinan rautatieverkosto on supistunut 35 000 kilometristä 8 500 kilometriin ja rautateiden työntekijöiden määrä on pudonnut 95 000:sta 15 000:een.
Valtio ei ole yksityistämisestä hyötynyt, vaikka sen tavoitteena oli nimenomaan paikata budjetin alijäämää. Julkisista varoista maksetaan tätä nykyä yhtä paljon tukiaisia yksityisille yrityksille, kuin valtio aikoinaan käytti rautateiden ylläpitoon.
Argentiina yksityisti rautatiet 1990-luvun alkupuolella Maailmanpankin suosituksesta. Silloisen presidentin Carlos Menemin hallitus sai Maailmanpankilta lainan, josta maksettiin korvauksia 80 000 irtisanotulle työntekijälle.
Kannattamattomina pidetyt linjat lakkautettiin. Maakuntien poikittaislinjat, kansainväliset yhteydet ja usean maakuntakaupungin junayhteys pääkaupunkiin lopetettiin. Hiljentyneen radan varrella moni paikkakunta on nuutunut aavekaupungiksi ja alueiden talous on kärsinyt.
"Rautateiden yksityistäminen on yksi 90-luvulla toteutetun laajan yksityistämisohjelman pahimpia epäonnistumisia", arvioi Latinalaisen Amerikan yhteiskuntatieteiden tutkimusjärjestö Flacso tutkimuksessaan.
Rautateiden työntekijäliiton puheenjohtaja Elido Veschi puolestaan sanoo, että hanke epäonnistui tavoitteissaan pahoin.
"Päämääriä oli kaksi: vähentää valtion menoja ja nykyaikaistaa rautatiet. Kumpikaan ei ole toteutunut. Tätä nykyä meillä on hajanainen rautatieverkosto ja 15 vuotta vanhemmat junat. Valtio maksaa jokaisesta 75 sentin matkustajalipusta 72 senttiä", Veschi sanoo.
Yritykset saivat alunperin kymmenvuotiset toimiluvat ja lisähoukuttimena tukiaisia. Vastapainoksi niiden piti maksaa vuosittainen korvaus ja huolehtia valtion yhä omistamien rautateiden kunnosta.
Pian valtion piti kuitenkin istua uudelleen neuvottelupöytään yritysten kanssa, sillä nämä vaativat lippujen hinnannoston uhalla lisää tukea. Neuvottelujen tuloksena yritysten saamat edut kasvoivat entisestään ja niiden toimilupia pidennettiin.
Samaan aikaan junakalusto jatkoi rapistumistaan. Helmikuussa 2003 kansallinen kuljetustyöryhmä antoi rautateiden toiminnasta kokonaisuutena musertavan arvion, vaikka totesikin yritysten palvelutason toki vaihtelevan.
Työryhmän selvityksen mukaan 70 prosenttia tutkitusta kalustosta oli saanut huomautuksia teknisistä vioista, kuten jarrujärjestelmän puutteista.
Keväällä 2003 tehdyssä Buenos Airesin lähiliikenteen junan matkustajakyselyssä 61 prosenttia vastaajista piti palvelua huonona ja 28 prosenttia keskinkertaisena. Vain alle prosentti matkustajista piti junanvaunujen kuntoa hyvänä.
Buenos Airesin seudun paikallisjunissa on menehtynyt tapaturmaisesti tai onnettomuuksissa satoja ihmisiä. Onnettomuusriskit kasvavat matkustajien ahtautuessa täpötäysiin juniin – ja joidenkin jäädessä jopa porrastasanteelle matkan ajaksi.
Junien aikataulut heittelevät, ja niitä saattaa kulkea harvemmin kuin linjaa hoitava yritys on luvannut.
Hallitus on yrittänyt löytää ratkaisua pahimpiin ongelmiin. Se avasi hiljattain uuden tarjouskilpailun tavoitteenaan elvyttää tärkeänä pidetty rahtilinja, joka on päässyt nykyisten toimiluvan haltijoiden hoidossa ajautumaan rapakuntoon.
Hallitus peruutti myös hiljattain vakaviin sopimusrikkomuksiin syyllistyneen yrityksen toimiluvan pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä.
Luvan menettänyttä yritystä oli aiemmin oikeuden päätöksellä kehotettu turhaan tarjoamaan kelvollista palvelua. Yhtiön kaluston ja asemien tilaa luonnehdittiin surkeaksi. Matkustajia kuljetettiin – tuomarin sanoin – "kuin karjaa".
(Inter Press Service)
