Andriesvale, Etelä-Afrikka, 14.04.03 (IPS) – Kalaharin autiomaassa Etelä-Afrikassa allekirjoitettiin tänä keväänä historiallinen sopimus. Se takaa Afrikan vanhimmille asukkaille tuloja ja lupaa samalla tehokkaan laihdutuslääkkeen maailman miljoonille ylipainoisille.
Metsästyksellä ja keräilyllä elävät bushmannit eli sanit ovat kautta aikojen pitäneet nälän ja janon loitolla pureskelemalla kahdesti päivässä kaktuksen kaltaisen Hoodia gordonii -kasvin lehtiä.
San-kansan perimätieto tuntee kasville paljon muutakin hyötykäyttöä, ja sillä hoidetaan edelleen muun muassa kuumetta sekä silmä- ja vatsavaivoja, Kxao Moses kertoo. Hän on namibialainen san ja johtaa eteläisen Afrikan alkuperäiskansojen yhteistyöelintä.
Nyt allekirjoitetulla sopimuksella taataan saneille 6-8 prosenttia Hoodia gordoniista kehitellyn laihdutusvalmisteen tuotosta. Etelä-Afrikan san-neuvoston kanssa tehdyn sopimuksen toinen allekirjoittaja oli Etelä-Afrikan valtion tieteellis-teollinen tutkimusneuvosto (CSIR).
CSIR:n tutkijat eristivät 1996 kasvista nälkää torjuvan ainesosan, joka tunnetaan nimellä P57, ja patentoivat sen.
Seuraavana vuonna CSIR myönsi brittiläiselle Phytopharm-yhtiölle lisenssin kehittää ja kaupallistaa P57. Phytopharm puolestaan antoi lääkealan suuryhtiöihin kuuluvalle Pfizerille oikeuden kehittää ja markkinoida P57:ää.
Patentti pysyi koko ajan CSIR:llä, mutta sanit, joilta laitos tietonsa sai, oli jätetty täysin ulkopuolelle. He nostivat asiasta äläkän, ja kansainvälinen skandaali oli kypsä.
Aika oli otollinen, sillä Etelä-Afrikka oli muuttunut rotusortovaltiosta demokraattiseksi yhteiskunnaksi, ja alkuperäiskansojen tietämyksestä keskusteltiin myös Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.
Länsimaisen patenttiajattelun ristiriita alkuperäiskansojen perimätiedon kanssa nousi kärkevästi esiin Etelä-Afrikan Johannesburgissa 2002 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa.
Lännessä tieto mielletään yksilön tai yrityksen omaisuudeksi. Alkuperäiskansoille perimätieto on yhteistä omaisuutta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.
Kehitysmaiden painostuksen vuoksi WTO joutuu harkitsemaan uudelleen patenttioikeuksia. Samaan aikaan eteläisen pallonpuoliskon maat säätävät lakeja estämään biopiratismiksi kutsuttua luonnonvarojen rosvousta tieteellisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin.
Sanien ja CSRI:n sopimusta pidetään tärkeänä päänavaajana. "Suuret lääkeyhtiöt eivät voi enää toimia kuten ennen. On aika aloittaa takaisinmaksu", CSRI:n tutkija Tom Suchanandan sanoo.
"CSIR:n ja sanien oli laadittava sopimus, joka kestää tiukimmankin kansainvälisen tarkastelun, ja sen he tekivät", Etelä-Afrikan kulttuuri- ja tiedeministeri Ben Ngubane vakuuttaa.
Sopimuksesta neuvoteltiin kolme vuotta. Etelä-Afrikan san-neuvosto edusti niissä myös Angolan, Botswanan, Namibian, Sambian ja Zimbabwen saneja. Ainutlaatuisen sopimuksen mukaan sanit jakavat tuotot yli rajojen.
CSIR maksaa sopimuksen mukaan saneille kahdeksan prosenttia lisensseistä, joiden nojalla lääketeollisuus kehittää laihdutusvalmisteen. Kun lääke tulee markkinoille – arviolta vuonna 2008 – sanit saavat kuusi prosenttia myyntituloista.
Tulot ovat tarpeeseen saneille, joita arvioidaan olevan jäljellä koko eteläisessä Afrikassa korkeintaan 60 000. Heidän perinteiset elinkeinonsa ovat jääneet kehityksen jalkoihin, ja monen sanin kohtalona on ollut työttömyys ja alkoholismi.
San-kansa eli vuosituhansien ajan eristyksissä muusta maailmasta, ja sen luultiin välillä kokonaan kadonneen. Vielä vuonna 2001 Pfizer-lääkeyhtiön edustaja väitti sanien kuolleen sukupuuttoon.
(Inter Press Service)
