Luanda, 16.09.02 (IPS) – Hetken aikaa Luisa Cruzista tuntui, että hän oli voittanut lotossa, kun hän palasi elävien kirjoihin saatuaan aidslääkettä. Satumainen tuuri muuttui kuitenkin pian painajaiseksi.
Aiemmin tänä vuonna 22-vuotias Cruz virui kotimaansa Angolan pääkaupungissa Luandassa vakavasti sairaana. Aids oli kuihduttanut hänet 39-kiloiseksi. Ja sitten: bingo – Cruz sai äkkiä valtiolta ilmaisen matkan Etelä-Afrikkaan hoidattamaan sairauttaan antiretroviraalisilla yhdistelmälääkkeillä.
Cruz kertoo, että Etelä-Afrikassa toimivan Angolan suurlähetystön väki toimitti hänet yksityiseen sairaalaan Pretoriassa. Hän makasi siellä 1,5 kuukautta vain puoliksi tajuissaan. Kun englannintaidoton Cruz pääsi sairaalasta, hänen 30 vuorokauden viisuminsa oli umpeutunut ja hänestä oli tullut laiton muukalainen.
Cruz kiidätettiin takaisin kotimaahan, mutta hänen oli määrä palata kolmen kuukauden kuluttua Etelä-Afrikkaan jatkohoitoon. Viisumia ei kuitenkaan myönnetty, koska hän oli viipynyt yli ajan edelliskerralla.
Cruzin toistuvat anomukset ja vetoomukset torjuttiin, ja hänen lääkevarastonsa ehtyi. Hän sairastui uudelleen.
Lopulta viisumi myönnettiin, mutta sen ehtona oli 800 euron takuumaksu. Pitkän sodan runtelemassa Angolassa se on valtava summa, ja Cruz joutui kerjäämän ja lainaamaan rahat ystäviltä ja sukulaisilta.
Toiselta matkaltaan Etelä-Afrikkaan Cruz sai mukaansa puolen vuoden annoksen aidslääkkeitä. Niiden ansiosta hän voi hyvin ja paino on noussut 64 kiloon. Cruzista on tullut Luta pela Vida (Taistelu elämän puolesta) -järjestön aktiivi, mutta samaan aikaan hän kantaa jatkuvaa huolta seuraavasta viisumistaan.
Cruzin tarina heijastaa Angolan hallituksen suhtautumista aidsiin ja terveydenhuoltoon ylipäätään.
Angolan terveydenhuolto on raunioina. Rikkaat lentävät Johannesburgiin, Lissaboniin ja Brasilian Sao Pauloon samaan laadukasta hoitoa. Tavallisen kansan ainoa turva ovat ulkomaiset avustusjärjestöt. Muutamat onnekkaat pääsevät Cruzin tavoin hoitoon valtion kustannuksella.
Angolan terveysviranomaiset valitsevat tuhansien hakijoiden joukosta kourallisen ihmisiä, jotka kustannetaan ulkomaille ohitusleikkaukseen ja aids- tai syöpähoitoihin. Suhteet auttavat menestymään näissä arpajaisissa, mutta joukkoon mahtuu aina muutama tavallinenkin avuntarvitsija.
Asiantuntijat moittivat järjestelmää epäreiluksi ja kestämättömäksi. "Siihen käytetään järkyttävän suuri osuus vähäisistä terveydenhuollon ja koulutuksen määrärahoista. Koko sosiaaliala on kriisissä", taloustieteilijä Tony Hodges arvioi kirjassaan, joka kuvailee Angolan tietä "afrostalinismista öljy- ja timanttikapitalismiin".
"Tämä ei ole paras julkisen terveydenhuollon strategia sen enempää tehokkuuden, tasa-arvon kuin ihmisoikeuksienkaan kannalta", tohtori Alberto Stella huomauttaa. Hän työskentelee Luandassa YK:n aidsjärjestössä Unaidsissa.
Yhden aidspotilaan hoitomatka maksaa vähintään 5 000 euroa, ja se on tehtävä kolme kertaa vuodessa seurannan ja lääkkeiden sopivuuden tarkistamisen vuoksi. Matkaan pääsy lykkääntyy usein, kuten Cruzillekin kävi. Silloin hoito keskeytyy ja virukset voivat riehaantua uudelleen.
Samalla rahalla Angola voisi aloittaa kotimaassa hoidon 1 500 aidspotilaalle, mikä on paljon suurempi joukko kuin ulkomaille lennätetyt, Stella arvioi. Alun jälkeen hoitoa voisi jakaa vieläkin laajemmalle.
Oman hoito-ohjelman luomisen sijasta Angolan hallitus päätti joulukuussa seurata Brasilian esimerkkiä ja rakentaa antiretroviraalisia lääkkeitä valmistavan tehtaan.
Arvostelijoiden mukaan hankkeesta hyötyvät ainoastaan varakkaat angolalaiset, joiden rahat riittävät lääkkeisiin. Onnistunut hoito edellyttäisi kuitenkin lääkkeiden lisäksi koulutettua henkilökuntaa ja laboratorioita, jotka mahdollistaisivat vapaaehtoiset aidstestit. Tukitoimintaa kaivataan myös muun muassa opastamaan taudin kotihoitoa.
"On helpompaa pyörittää kopiolääkkeitä valmistavaa tehdasta kuin kannustaa ihmisiä aidsvalistukseen ja tukityöhön tai kouluttaa lääkäreitä ja hoitajia huolehtimaan hiv-positiivisista", tohtori Melanie Luick sanoo. Hän edustaa Luandassa YK:n lastenrahastoa Unicefia.
HI-viruksen kantajien osuus aikuisväestöstä on Angolassa vielä maltilliset kahdeksan prosenttia, kun se naapurimaissa nousee 25-30 prosenttiin. Angolan 13 miljoonasta asukkaasta arviolta 0,5 miljoonaa on saanut tartunnan.
Tilanne huononee kuitenkin nopeasti, Stella varoittaa. Muutamien Angolan maakuntien äitiysneuvoloista kootut tiedot kertovat, että hiv-positiivisten odottavien äitien määrä on noussut lyhyessä ajassa 250 prosenttia.
Toinen selvitys paljastaa, että Luandan prostituoiduista joka kolmas kantaa hiviä.
Unicefin ja Angolan tilastokeskuksen valtakunnallinen kysely puolestaan kertoo, että vain kahdeksalla prosentilla naisista on asianmukaiset tiedot aidsista. Kondomia käyttää alle prosentti angolalaisista.
Angolaa vuodesta 1975 aina tämän vuoden kevääseen riepotellut sisällissota hillitsi aidsin leviämistä rajoittaessaan matkustelua ja kaupankäyntiä. Nyt kun maa on avautumassa, pelätään hivin räjhdysmäistä leviämistä. Neljä miljoonaa evakkoa, suunnaton köyhyys, huono koulutustaso ja ylikansoitetut hökkelikylät antavat siihen liiankin hyvän pohjan.
"Meidän pitäisi pikimmiten verrata aidspotilaiden 'evakuoimisen' ja kotimaisten hoito-ohjelmien luomisen vaikutusta", Stella usuttaa.
Cruz on samaa mieltä. Hän uurastaa vapaaehtoisena lobbarina saadakseen viestin läpi poliittisille päättäjille ja tiedotusvälineisiin.
"Minä olen elossa, koska sain hoitoa ajoissa. Haluan, että samanlainen onni kohtaa muitakin angolalaisia", hän sanoo.
(Inter Press Service)
