Johannesburg, 18.03.02 (IPS) – Etelä-Afrikan Sun Cityssä on käyty helmikuun lopulta asti "kongolaista vuoropuhelua", jonka tarkoitus on löytää rauha Kongon demokraattisen tasavallan viidettä vuotta jatkuvaan sotaan. Asiantuntijan mukaan toiveet ovat vähissä, eikä Zimbabwen vaalitulos parantanut tilannetta.
"Suurin osa neuvotteluihin osallistuvista ryhmistä edustaa sotilaallista eliittiä. Heillä ei ole Kongon kansan luottamusta eikä tukea, ja heidän oma vaurautensa nojaa sotatalouteen. Heitä ajaa ahneus eikä halu korjata epäkohtia. Rauha on sotaherrojen käissä", Etelä-Afrikan Pretorian yliopiston kansainvälisten suhteiden tuntija Hussein Solomon latelee.
Myös YK:n tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että luonnonvarojen hallinta kiinnostaa Kongon sodan lukuisia osapuolia rauhaa enemmän. Maan suunnattomat luonnonvarat käsittävät muun muassa puuta, kobolttia, timantteja ja kultaa.
Kongon sodassa on kuollut vuodesta 1997 lähtien arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä, ja 1,3 miljoonaa on joutunut pakenemaan kotoaan. Nyt Etelä-Afrikassa meneillään olevien rauhanneuvottelujen on määrä päättyä huhtikuun puolivälissä.
Kongon hallitus vetäytyi neuvotteluista 14. maaliskuuta väittäen, että naapurimaan Ruandan joukot olivat ryhtyneet "suuriin hyökkäyksiin" itäisessä Kongossa. Ruandan ohella Kongon sotaan on sotkeentunut vähintään viisi muuta Afrikan valtiota, jotka tukevat hallitusta tai eri kapinaliikkeitä.
Kongon kapinalliset väittävät, että hallitus sai Zimbabwen vaalituloksesta rohkeutta koventaa linjaansa ja marssia ulos neuvotteluista. Zimbabwen vaalien voittajaksi julistautui istuva presidentti Robert Mugabe, jonka valtakaudella maa on lähettänyt 14 000 sotilasta Kongoon maan hallituksen tueksi.
Kongon hallituksen asemat olisivat heikentyneet huomattavasti, jos Mugabe olisi hävinnyt vaalit ja Zimbabwen uusi johto olisi kotiuttanut joukot Kongosta.
Ruandan tukeman kongolaisen sissiliikkeen RCD:n edustajat sanovat tienneensä, että maan hallitus etsi tekosyytä vetäytyä rauhanneuvotteluista. Mugaben uudelleenvalinta antoi tarvittavan sysäyksen.
Toinen Kongon hallituksen tärkeä tukija, Angola, saattaa tosin lopettaa apunsa samalla, kun se koettaa saada päätökseen sisällissodan omalla maaperällään. Angolan hallitus määräsi 13. maaliskuuta joukkonsa lopettamaan kaikki sotatoimet sissiliike Unitaa vastaan. Se myös tarjosi armahdusta Unitan sisseille, joiden johtaja Jonas Savimbi kuoli helmikuussa.
Kongon sodan lopettamista on vastikään vaatinut myös YK:n turvallisuusneuvosto. Lausunto tuli heti sen jälkeen, kun Kongon hallitus marssi ulos neuvotteluista. Turvallisuusneuvosto vetosi Kongon sodan osapuoliin, jotta nämä jatkaisivat neuvotteluja "konsensuksen hengessä".
"Kongolainen vuoropuhelu" on kangerrellut alusta lähtien. Neuvottelujen aloittamistakin jouduttiin lykkäämään, kun Kongon lukemattomat kapinallisryhmät ja oppositiopuolueet kiistelivät siitä, kuka saa edustajansa neuvottelupöytään.
Toinen kysymys, johon neuvottelut olivat kompastua jo ennen alkamistaan, oli kapinallisten vaatimus, että Kongon presidentin Joseph Kabilan on luovuttava virastaan ennen neuvottelujen päättymistä. Kysymys on toistaiseksi "hyllytetty".
Kun neuvottelut lopulta käynnistyivät, ne karahtivat karille tuota pikaa. Osa kapinallisryhmistä marssi ulos, koska suunnitelma eri pyssyjoukkioiden sulauttamisesta Kongon armeijaan ei tyydyttänyt niitä. Kun sissit saatiin taivutelluiksi takaisin neuvottelupöytään, olikin hallituksen vuoro marssia ulos.
Tutkija Solomonilla on tyly käsitys Kongon rauhoittamisesta: se onnistuu vain sotilaallisin toimin. Hänen mukaansa neuvottelut eivät tuota tulosta, koska liian monen ryhmän edun mukaista on jatkaa sotimista.
Solomon muistuttaa tutkimuksista, joiden mukaan vain noin kymmenen prosenttia konflikteista on saatu loppumaan neuvottelemalla. Kaikki muut päättyivät siihen, että jokin ryhmä saavutti ratkaisevan sotilaallisen voiton.
Tutkija myöntää, ettei Kongossa ole suuria toiveita sotilaallisestakaan ratkaisusta. Maa on kaksi ja puoli kertaa Länsi-Euroopan laajuinen, ja sotilasasiantuntijoiden mukaan sen rauhoittaminen vaatisi vähintään 100 000 hengen armeijan.
YK:n Kongoon lähettämät Monuc-joukot käsittävät muutamia tuhansia miehiä. Joukkojen toiminta rajoittuu lähinnä tulitaukorikkomusten kirjaamiseen.
Kongon yli 50 miljoonan asukkaan rauhantoiveiden ainoa kiinnekohta ovat siten ne arviolta 400 edustajaa, jotka osallistuvat Sun Cityn neuvotteluihin.
(Inter Press Service)
