Buenos Aires, 11.03.02 (IPS) – Keskiluokan pako Argentiinasta alkoi hiljakseen jo pari vuotta sitten, mutta viime kuukausina se on yltynyt ennen näkemättömiin mittoihin.
Biologi Ruth Tracktenbergilla ja hänen fyysikkomiehellään on yhä työtä ja säästöjä, mutta he aikovat silti lähteä Argentiinasta, ellei maan taloudellinen tilanne vakaudu.
"On pakko ajatella lapsia, ja sitä mitä heille tapahtuu, jos menetän työni", Tracktenberg sanoo.
Hänen miehensä Pablo Mendelin kaksi arkkitehtiveljeä ovat jo Euroopassa, toinen Sveitsissä ja toinen Espanjassa. Jos Mendelkin päättää lähteä, myös hänen vanhempansa harkitsevat paluuta Eurooppaan, josta heidän esi-isänsä aikanaan saapuivat Argentiinaan. Heidät ajoi liikkeelle nälkä ja sota.
Marta Godoy on puheterapeutti ja hänen miehensä lääkäri. Myös heidän kolmella lapsellaan on akateeminen koulutus. "En ole ikinä nähnyt hänen itkevän näin kovasti", Godoy kuvaa miehensä reaktiota siihen, että tytär ja poika ovat jo muuttaneet Espanjaan, ja toinen tytär tekee lähtöä. Vanhemmatkin ovat alkaneet miettiä muuttoa.
Argentiina toimi siirtolaisten vastaanottajana 1900-luvulla, jolloin maahan tulvi varsinkin espanjalaisia ja italialaisia. Nyt maasta pakenevat eroavat silloisista tulokkaista siinä, että heillä on lähes järjestään hyvä koulutus.
Pääsyinä lähtöön ovat talouskriisi ja työttömyys. Monella lähtevistä tosin on työpaikka, mutta heitä ajaa liikkeelle pelko sen ja turvatun tulevaisuuden menettämisestä.
Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) mukaan Argentiinasta on lähtenyt kahden vuoden aikana saman verran väkeä kuin sitä ennen 1940-luvulta lähtien yhteensä. Esimerkiksi Espanjan ja Italian kansalaisuutensa vahvistamista anovien argentiinalaisten määrä on kolminkertaistunut joulukuusta lukien, maiden konsulaateista kerrotaan.
Valtaosa keskiluokkaisista argentiinalaisista on 1800-luvun lopulta lähtien maahan tulleiden eurooppalaisten – enimmäkseen italialaisten ja espanjalaisten – jälkeläisiä. Kolmannen ja neljännen polven siirtolaiset hakevat nyt esi-isiensä kansalaisuutta ja passia.
Väestötieteilijät ja historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että meneillään on Argentiinan historian suurin kansainvaellus. Edes menneiden vuosikymmenten diktatuurit tai hyperinflaatiot eivät saaneet aikaan vastaavaa joukkopakoa.
Kotimaan tilanteessa ei näy merkkejä, jotka tyrehdyttäisivät muuttovirtaa. Työikäisistä on 23 prosenttia vailla työtä ja toiset 20 prosenttia vajaatyöllisiä.
Akateemisen väen lisäksi Argentiinasta muuttaa myös ammattikoulutettua työvoimaa ja esimerkiksi taksinkuljettajia. Yksi heistä on Ricardo Sosa, jonka serkulla on hotelli Italiassa. Hänen mukanaan lähtevät jalkojenhoitajana työskentelevä vaimo sekä lapset, joista toinen on liikunnanopettaja ja toinen lukiolainen.
"Äitini on italialainen, mutta hän haluaa jäädä Argentiinaan ja tulla haudatuksi isäni viereen", Sosa valittaa.
Argentiinan pääkaupungin Buenos Airesin kansainvälisen lentokentän kautta lähti tammikuussa nelinkertainen määrä ihmisiä vuodentakaiseen verrattuna. Suosituimmat matkakohteet olivat Espanja, Italia ja Yhdysvallat.
Viime vuosikymmenellä Argentiinan muuttotappio oli noin 5 000 ihmistä vuodessa. Talouskriisin alettua 1999 määrä nousi 8 000:lla. Seuraavana vuonna palaamatta jäi jo 90 000 ulkomaille lähtenyttä.
Maastamuutto on kasvanut osaksi Argentiinan nuorisokulttuuria. Harva haluaa enää edes opiskella kotimaassa, onnen etsintä ulkomailta kiinnostaa enemmän.
Lähteäkö vai jäädä? on teemana myös lukuisissa televisio- ja radiokeskusteluissa sekä lehtiartikkeleissa. Tuskin on sukulaisten tai ystävien kokoontumista, jossa aiheeseen ei jossain vaiheessa kajottaisi.
Argentiinan asuntokaupassa vallitsevat nyt ostajan markkinat, sillä moni lähtijä haluaa päästä omaisuudestaan eroon nopeasti. Huonekalut ja kodinkoneet jäävät usein niille sijoilleen – aivan kuin asukkaat olisivat todella joutuneet pakenemaan kodistaan.
(Inter Press Service)
