Bryssel, 26.11.01 (IPS) – Rikkaat maat lopettaisivat puhumisen kehitysmaiden veloista siinä silmänräpäyksessä, kun ne tajuaisivat, miten valtava ekologinen velka niillä itsellään on köyhille maille. Tätä mieltä ovat monet ympäristöaktivistit ja kehitysmaiden velkojen mitätöimistä puoltavat kansalaisjärjestöt.
Heidän mielestään ympäristön huomioon ottaminen on viimeinen naula arkkuun, jossa kehitysmaiden velat haudataan hiljaa ja lopullisesti. Moni näet oli jo ennen ekonäkökulman lisäämistäkin sitä mieltä, että kehitysmaat ovat maksaneet lainansa halpoina raaka-aineina ja tuotteina.
"Kellään ei pitäisi olla otsaa vaatia, että Mosambikin tai Nigerin kaltaisten maiden tulisi maksaa penniäkään velkaa", Andrew Simms sanoo. Hän työskentelee Lontoossa uudenlaisia talousmalleja pohtivassa New Economics Foundationissa ja toimii aktiivisesti Jubilee 2000 -velkaliikkeessä.
Hänen mielestään teollisuusmaiden pitäisi alkaa maksaa kehitysmaille ympäristövelkaansa, joka on kertynyt luonnonvarojen vuosisataisesta riistosta. Lainataakkaa kasvattavat vielä kestävän kehityksen vastaiset kulutusmallit sekä ilmansaasteet, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä.
Simms esitteli ekologisen velan ajatusta belgialaisten kansalaisjärjestöjen kestävää kehitystä pohtineessa kokouksessa. Hänen mukaansa käsitteen ottivat ensi kertaa käyttöön Latinalaisen Amerikan ympäristöjärjestöt 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa.
Seuraava kestävän kehityksen huippukokous, josta käytetään työnimeä Rio+10, järjestetään ensi syyskuussa Etelä-Afrikan Johannesburgissa. Simms toivoo, että ympäristövelka otetaan siellä viralliselle asialistalle.
Espanjalainen taloustieteen professori Joan Martinez Alier pitää ympäristövelkaa monin tavoin lupaavana käsitteenä. Hänen mielestään aiheen nostaminen poliittiselle asialistalle olisi paras keino sysiä rikkaita teollisuusmaita ekologisesti kestävän kehityksen tielle.
"Kyse ei ole niinkään ekologisten velkojen perinnästä kuin niiden kasvun pysäyttämisestä", Alier sanoo muistuttaen, ettei sopivaa laskentajärjestelmää ole vielä kehitetty.
Joukko kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä ja kehitystutkimuslaitoksia pitää afrikkalaisessa Beninissä marraskuun lopulla kehitysmaiden asioihin pureutuvan konferenssin, jonka teemoina ovat globalisaatio, ekologinen velka, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. Aikomuksena on valmistella asialistaa Rio+10 -kokoukseen.
Kokouksessa on myös tarkoitus perustaa uusi järjestö nimeltään African Ecological Debt Creditors Alliance (afrikkalaisten ympäristölainan velkojien liitto).
Simms aloitti ekologisten saatavien ynnäämisen 1999 laatiessaan raporttia Christian Aid -kehitysapujärjestölle. Hänen laskujensa mukaan rikkaat maat ovat ottaneet kehitysmailta "hiililuottoa" noin kolme kertaa kehitysmaiden ulkomaisen velan verran.
"Voi olla, ettei ekologisen velan takaisin maksussa koskaan päästä lähellekään näitä lukuja, mutta niillä on muuta tärkeää sanottavaa", Simms pohtii.
"Ajateltaessa ilmaston lämpenemistä sekä sen fyysisiä ja taloudellisia seurauksia moraalinen ylemmyys teollistuneiden ja kehitysmaiden kesken kääntyy täysin ympäri."
Kuitenkin köyhien maiden köyhimmät asukkaat kärsivät ensimmäisinä ja pahimmin tuhoisista sääolosuhteista, joita ilmastonmuutos vahvistaa, Simms muistuttaa.
Esimerkiksi merenpinnan kohoaminen pakottaa Tyynessämeressä sijaitsevan Tuvalun saarivaltion evakuoimaan koko 11 000 hengen väestönsä. Australia on torjunut nämä ympäristöpakolaiset, mutta Uusi-Seelanti ottanee vastaan ensimmäinen erän ensi vuonna.
Kaikkiaan veden pinnan nousu uhkaa noin seitsemää miljoonaa saarivaltioiden asukasta.
Vakuutusyhtiöiden mukaan ilmastonmuutoksen yhteydessä esiintyvät sääilmiöt aiheuttavat yhä enemmän kuluja. Esimerkiksi tulvista koituneet taloudelliset menetykset ovat kahdeksankertaistuneet 1960-luvun tasosta.
"Jos kehitys jatkuu samanlaisena, joudumme noin vuonna 2065 eriskummalliseen tilanteeseen. Ilmaston lämpenemisen kiihdyttämien luonnonkatastrofien kustannukset ylittävät maailman yhteenlasketun kansantuotteen", Simms heittää.
Hän muistuttaa, että katastrofien aiheuttamista kuolemista 96 prosenttia tapahtuu kehitysmaissa. Vuoteen 2025 mennessä yli puolet kehitysmaiden asukkaista altistuu tulville ja myrskyille. Yksistään Bangladeshissa 20 miljoonaa ihmistä uhkaa joutua ympäristöpakolaisiksi.
Nuo samat ihmiset muuten joutuvat todennäköisimmin kärsimään eniten myös kotimaansa tavallisesta ulkomaanvelasta, Simms huomauttaa.
"Lainojen hoito lankeaa viime kädessä kehitysmaiden veronmaksajien – eli maapallon köyhimpien ihmisten – kontolle. Lisäksi heidän niskaansa kaatuu ilmastonmuutoksen paisuttama ekologinen velka, koska he asuvat ympäristöltään haavoittuvimmissa osissa maapalloa."
Vaikka maailman köyhimpiin maihin kuuluvalle Mosambikille on myönnetty velkahelpotuksia, se joutuu silti käyttämään yli 300 miljoonaa markkaa vuodessa lainojensa hoitoon. Summa on enemmän kuin Mosambikilta liikenee perusterveydenhuoltoon tai – koulutukseen.
Simms kiteyttää ongelman: omien ulkomaanvelkojensa ohella kehitysmaat maksavat rikkaiden maiden ekologisen velan korot menetyksinä, joita yleistyvät luonnonkatastrofit niille aiheuttavat.
(Inter Press Service)
