Washington, 17.09.01 (IPS) – Yhdysvaltain johtama ristiretki terrorismia vastaan muodostaa poliittisen miinakentän monille maille. Hankalimmassa välikädessä ovat muslimivaltiot ja Lähi-idän maat.
Yhdysvaltain johtajat ovat muistuttaneet, että nyt ei jahdata pelkästään niitä, jotka toteuttivat terrori-iskut sen maaperällä, vaan kyse on sodasta terrorismia vastaan yleensä.
Taistelun pääkohteiksi on kuitenkin mainittu Afganistanissa oleskeleva Osama bin Laden, Afganistania hallitseva Taleban- järjestö ja väljä kansainvälinen verkosto, jonka uskotaan toimivan yhteistyössä bin Ladenin al Qaida -järjestön kanssa.
Euroopan valtioiden ja Venäjän on suhteellisen helppoa marssia Yhdysvaltain vanavedessä, koska niiden oma maaperä ei todennäköisesti joudu tulilinjalle. Nekin ovat kuitenkin korostaneet, että Gerge W. Bushille ei ole annettu avointa valtakirjaa, vaan tuen laatu ja laajuus halutaan määritellä itse.
Kiina on luvannut tukensa hankkeelle, mutta siellä muistetaan vielä hyvin, että Yhdysvallat pommitti Kiinan lähetystöä Belgradissa 1999. Amerikkalaisen tiedustelukoneen törmäys kiinalaiseen hävittäjään huhtikuussa teki vielä tuoreemman särön suhteisiin.
Hankalimmassa välikädessä ovat kuitenkin Talebanin islamilaiset naapurit ja Lähi-idän maat. Kun maailman ainoa supervalta haluaa erotella ystävät ja viholliset, harva haluaa päätyä väärälle puolelle. Washingtonin rinnalla seisominen kuitenkin virittelee tulenarkoja tunteita näillä alueilla.
Pakistanilla on ollut erityisen läheiset poliittiset ja sotilaalliset suhteet Talebaniin. Se on Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien liiton ohella ainoa talebanien hallinnon tunnustanut valtio.
Yhdysvallat laskeekin yhtäältä sen varaan, että Pakistanin liittolaisuus helpottaisi rankaisuretkeä ja vähentäisi mahdollisia vastatoimia. Washington on toimittanut Pakistanille vaatimuslistan yhteistyön sisällöstä.
Pakistan on luvannut rajoittamattoman apunsa ja vaikuttaa innokkaalta normalisoimaan suhteensa Washingtoniin. Maltillisetkin piirit Pakistanissa varoittavat kuitenkin, että avoin tuki bin Ladenin ja Talebanin vastaisille iskuille uhkaa nostattaa Pakistanin rajaseuduilla toimivat kiihkouskovaiset joukkiot väkivaltaiseen kapinaan.
Pakistan yritti alkusyksystä hillitä Kashmirissa toimivien vastaavien "pyhää sotaa" käyvien ryhmien poliittista aktiivisuutta ja varainkeruuta. Kampanja peruutettiin ensimmäisen päivän jälkeen, mitä pidetään osoituksena islamistien vahvasta asemasta yhteiskunnassa.
Palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat kiiruhti lupaamaan tukeaan Yhdysvaltain terroristijahdille. Hän pelkää USA:n lisäävän apuaan Israelille, joka muutenkin on kiihdyttänyt hyökkäyksiään palestiinalaisia vastaan.
Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell sanoi terrorihyökkäyksen jälkeen, että Washington ottaa entistä tiukemman asenteen Lähi-idän konfliktiin, mutta ei selventänyt yksityiskohtia.
Se, että Yhdysvallat ja Eurooppa eivät ole selvästi tuominneet Israelin viimeaikaisia toimia, on omiaan kasvattamaan palestiinalaisten kaunaa niitä kohtaan. Lähi-idässä moni näkee Yhdysvaltoihin kohdistuneet iskut jonkinlaisena korvauksena siitä, että USA on tukenut Israelia palestiinalaisten siviilien kurittamisessa.
Jordanian ulkoministeri Abdul-Illah Khatib puki ongelman sanoiksi: "Meidän täytyy lisätä ponnisteluja rajan vetämiseksi kahden asian välille, terrorismin ja aivan eri ihmisten käymän itsenäisyystaistelun. Se ei ole helppoa."
Arabimaailman runsasväkisin valtio ja alueellinen suurvalta Egypti tarvitsee edelleen kipeästi Yhdysvaltain vuotuisen 1,2 miljardin dollarin (7,8 miljardin markan) avun. Israelin nauttima tuki on noin 2,3 miljardia dollaria.
Egyptin al-Azharin yliopistoon keskittyneet suhteellisen maltilliset islamilaiset oppineet ovat pitkään olleet riidoissa Talebanin kanssa. Alkuvuodesta egyptiläiset oppineet tuomitsivat yhdessä vanhoillisempien saudien kanssa buddhalaisten patsaiden tuhoamisen Afganistanissa.
Kaksi bin Ladenin läheisintä avustajaa on etsintäkuulutettu Egyptissä. He ovat Gamaa al-Islamiya -järjestön johtaja Refai Taha ja Egyptin Jihad (Pyhä sota) -järjestön johtaja Ayman al-Zawahri. Jälkimmäinen ryhmä murhasi Egyptin silloisen presidentin Anwar Sadatin 1981.
Asiantuntijoiden mukaan sekä Tahalla että Zawahrilla on yhä seuraajia Egyptissä, Persianlahdella ja Euroopassakin.
Presidentti Hosni Mubarakin johtama Egyptin hallitus on taistellut ääri-islamisteja vastaan, mutta se myös käyttää terrorismin torjuntaa savuverhona poliittisten vastustajiensa vaientamiselle. Hallitus valittaa länsimaiden antavan helposti turvapaikan sen tuomitsemille terroristeille.
Mubarak ja hänen virkaveljensä kautta arabimaailman ovat haluttomia tekemään mitään, mikä altistaisi heidät syytöksille toimimisesta Yhdysvaltain lakeijoina. Islamistit ja muut toisinajattelijat turvautuvat hanakasti näihin väitteisiin.
Arabijohtajien ongelmana on "kyetä todistamaan Yhdysvalloille vilpitön ystävyytensä herättämättä liikaa levottomuutta omassa kansassaan", Kairon amerikkalaisen yliopiston valtio-opin tutkija Walid Kazziha kiteyttää.
Hän arvioi, että arabimaat antavat Yhdysvalloille kernaasti tiedusteluapua – jonka puute esti amerikkalaisia torjumasta iskuja ennalta – mutta eivät lähde mukaan sotilaalliseen toimintaan. Syy on yksinkertaisesti se, että kohteena ovat jälleen kerran muslimit.
Libya ja Sudan ovat jo aiemmin joutuneet Yhdysvaltain vastaiskujen kohteeksi. Niinpä nekin kiiruhtivat nyt tuomitsemaan hyökkäykset ja tekemään pesäeron niihin.
Shiiamuslimien hallitsema Iran on syyttänyt sunnalaista Talebania shiialaisten sortamisesta. Yhdysvaltain ja Iranin suhteiden historia kuitenkin viittaa siihen, että Iranin osallistuminen USA:n johtamaan liittokuntaan on hyvin epätodennäköistä. Toisaalta Teheran tuskin pyrkii ristiretkeä estämäänkään.
Algeriaa, Marokkoa ja Jemeniä pidetään yleisesti liian sisäänpäin kääntyneinä mihinkään muuhun kuin kulkemaan valtavirran mukana.
Jäljelle jäävät Saudi-Arabia ja sen öljyllä rikastuneet "satelliitit" eli Persianlahden pikkuvaltiot. Niiden kaikkien vallanpitäjät saavat tosiasiassa kiittää asemastaan alueelle sijoitettua Yhdysvaltain joukkoja.
Noidenkin maiden viranomaiset ovat korostaneet, että Yhdysvallat rakentaa nyt liittokuntaa eri tilanteessa kuin 1990, jolloin Irak oli miehittänyt Kuwaitin. Tuolloin naapurimaan suvereenisuutta oli loukattu, ja jopa Yhdysvaltain leppymättömiin vihollisiin kuulunut Syyria lähti mukaan Irakin vastaiseen liittoutumaan. (Inter Press Service) .
