Manila, 05.06.00 (IPS) – Filippiinien hotelleissa ei ole asiakkaita, eikä vilskettä löydy Manilan ostoskeskuksistakaan. Hiljaisuus on seurausta viime aikojen pommi-iskuista ja ratkaisemattomista panttivankikiistoista Etelä-Filippiineillä. Monille palvelualan työntekijöille se merkitsee leivän kapenemista.
Yksi heistä on Frank, 40-vuotias manilalainen taksinkuljettaja. Frank on lähdössä heinäkuussa siirtotyöläis eksi Saudi-Arabiaan. Siellä hänelle on luvattu varastomiehenä yli kaksinkertaiset tulot nykyiseen 250 peson (vajaan 40 markan) päiväpalkkaan verrattuna.
"Erapin (presidentti Joseph Estradan lempinimi) hallitus on toivoton. Kaikki hinnat – bensa, ruoka, lääkkeet – ovat nousseet, ja säästöni ovat lopussa", Frank selittää.
Hänen ohellaan moni muukin filippiiniläinen on alkanut ihmetellä, minne maa oikein on menossa 1998 presidentiksi valitun entisen B-luokan filmitähden johdolla.
Oltuaan vajaat kasi vuotta vallassa Estrada saa moitteita joka suunnalta: köyhiltä, joiden uskotaan äänestäneen hänet valtaan, roomalaiskatoliselta kirkolta, poliittisesti valppaalta keskiluokalta, liike-elämän edustajilta ja tietenkin opposition jäseniltä sekä uudelleen aktivoituneilta kapinallisryhmiltä.
"Filippiiniläiset ovat nyt yhtä masentuneita kuin 1989, jolloin joukko sotilaita nousi veriseen mutta epäonnistuneeseen kapinaan presidentti Corazon Aquinoa vastaan", sanoo liikemies Raul Concepcion.
"Presidentti Estradan kyky hallita herättää kasvavaa epäilyä. Viime kuukausien tapahtumat ovat synnyttäneet pienen paniikin ja turhautumisen tunteen yrittäjien keskuudessa", hän jatkaa.
Hänen mukaansa kysymys on enemmästä kuin talouden perustekijöistä. "Kyse on presidenttiin kohdistuvan luottamuksen horjumisesta, mutta valitettavasti hallitus ei tee asialle mitään."
Toukokuussa Manilan arkkipiispa Jaime Cardinal Sin pahoitteli paimenkirjeessään sitä, että maan hallituksessa vallitsee "johtamisen tyhjiö". Sin antoi 1986 aktiivisen tukensa kansanliikkeelle, joka kampesi diktaattori Ferdinand Marcosin vallasta.
Nyt arkkipiispa huolestui pommi-iskuista ja muista terroriteoista, joita tapahtui kevään mittaan Manilassa ja muualla maassa.
Pommi-iskut tulivat vastareaktiona hallituksen käynnistämään täysimittaiseen hyökkäykseen Abu Sayyaf -terroristiryhmää vasta an. Ryhmä sieppasi pääsiäisenä 21 ulkomaalaista – joukossa kaksi suomalaista – panttivangeikseen Malesialle kuuluvalta Sipadanin saarelta.
Abu Sayyaf haluaa perustaa Etelä-Filippiineille itsenäisen islamilaisen valtion. Ryhmä sieppasi jo 20. maaliskuuta 29 filippiiniläistä Basilanin saarella. Siepattujen joukossa oli katolinen pappi, useita opettajia ja 17 koululaista.
Sissit tiettävästi surmasivat pappi Ruel Gallardon ja ainakin kolme opettajaa toukokuun alkupäivinä, jolloin armeija hyökkäsi vapauttamaan panttivankeja. Viisitoista ihmistä, joista yhdeksän lapsia, onnistuttiin lehtitietojen mukana pelastamaan.
Etelä-Filippiineillä kiihtyneen selkkauksen vaikutus on tuntunut nopeasti maan taloudessa. Peson kurssi putosi 25. toukokuuta ennätysmäisen alhaiseksi, ja pörssikurssit tulivat kolisten alas. Yksi Yhdysvaltain dollari maksoi pahimmillaan 43,7 pesoa, mutta sittemmin kurssi vakiintui 42 pesoon.
Hallituksen mukaan Filippiinien talouskasvu jäi tämän vuoden ensineljänneksellä 3,4 prosenttiin, vaikka tavoitteena oli 3,8 prosenttia. Parempia kasvulukuja ei uskalleta povata jatkossakaan.
"Tarvitsemme päättäväistä ja vahvaa johtajaa", poliittinen kolumnisti Amando Doronila vaatii Philippine Daily Inquirer -lehdessä.
Filmirooliensa innoittamana Estrada on mainostanut itseään "macho-presidenttinä", mutta monien mielestä hänen otteensa ovat kaikkea muuta kuin voimakkaita. Toisaalta hän ratsasti valtaan lupaamalla helpottaa köyhyyttä, mutta sekin lupaus on jäänyt täyttämättä. Lähes puolet Filippiinien 75-miljonaisesta väest östä on jo vajonnut köyhyyteen.
Kansan luottamus Estradaan alkoi kuitenkin horjua jo aiemmin. Häntä on syytetty ystäviensä suosimisesta ja liian likeisistä suhteista Marcosin vanhoihin liittolaisiin. Moitteita on tullut myös työmoraalin puutteesta, päättämättömyydestä ja naist en vikittelystä. Lisäksi Estradan perheenjäseniä on yhdistetty erinäisiin lahjusskandaaleihin.
Estradan kansansuosiota eivät ole kasvattaneet tiedotusvälineiden kertomukset siitä, miten hän tekee tärkeitä päätöksiä juovuksissa pikkutunneilla.
Toistuvat öljyn hinnan korotukset laajakantoisine seurauksineen ovat nekin menneet Estradan piikkiin. Hänen vaalilauseensa "Erap köyhien puolesta" on muuttunut kansan suussa muotoon "Erap köyhyyden puolesta".
Yhdysvaltalainen viikkolehti Time julkaisi äskettäin Estradasta artikkelin, jossa tätä verrattiin narrin osaa esittävään näyttelijään. Presidentin tiedottaja kehotti kansa a boikotoimaan lehteä, mutta sen sijaan se myytiin tuota pikaa loppuun.
Kolme oppositiota edustavaa senaattoria on vaatinut Estradan eroa, mutta liike ei ole saanut laajempaa kannatusta. Kasarmeilla on tosin levitetty lentolehtisiä, joissa kehotetaan Estradaa luovuttamaan valta varapresidentti Gloria Macapagal-Arroyolle.
Poliittinen kuohunta jää kuitenkin useimpien filippiiniläisten elämässä arkihuolten varjoon. "Kaikki energia menee hengissä pysymiseen", kommentoi eräs perheenäiti. (Inter Press Service) .
