Nairobi, 30.09.98 (IPS) – Ugandan presidentin Yoweri Musevenin voimistuva sekaantuminen alueen konflikteihin ei pelkästään lisää epävarmuutta Ugandassa vaan ajaa myös maan eristyksiin naapureistaan, tarkkailijat arvioivat.
"Naapurit ovat jo havahtuneet kyselemään, mitä tekemistä Ugandalla on Sudanin, Ruandan ja Kongon konfliktien kanssa", sanoo John Barya, joka edustaa Ugandan pääkaupungissa Kampalassa toimivaa Free Movement -järjestöä (FMO).
Baryan mukaan Ugandan parlamentti päätti äskettäin kasvattaa puolustusbudjettia 26 prosenttia. Se on mahdollista, koska maan talous on viime ajat kasvanut keskimäärin kahdeksan prosentin vuosivauhtia ja houkutellut sijoituksia 500-600 miljoonan dollarin (noin 2,5-3 miljardia markkaa) arvosta vuodessa.
"Hallituksen on ollut vaikea pitää kapinallisia aisoissa, vaikka valtion armeijalla on mies- ja aseylivoima. Kysymys kuuluukin nyt, kauanko Museveni pystyy jatkamaan sotiaan", Barya pohtii.
Musevenin vuonna 1986 valtaan nostanut Ugandan armeija toimii voimavarojensa äärirajoilla. Lännessä Kongon demokraattisen tasavallan rajalla se sotii Demokraattisten voimien liitoa (ADF) vastaan ja pohjoisessa Sudanin rajalla Herran vastarinta-armeijaa (LRA) vastaan. Lisäksi se koettaa pitää aisoissa tuntematonta kapinallisryhmää pääkaupungissa Kampalassa.
Museveni on myöntänyt, että Ugandan joukkoja on Kongon demokraattisen tasavallan puolella jahtaamassa ugandalaisia kapinallisia, jotka käyttävät tukialueenaan Kongon itäosia. Kongon presidentin Laurent Kabilan valta ei ulotu näille alueille.
Kabila onkin syyttänyt Ugandaa ja Ruandaa, että ne tukevat Kongon kapinaa, joka puhkesi 2. elokuuta hänen määrättyään ruandalaiset joukot ja sotilasneuvonantajat poistumaan maasta. Samat joukot auttoivat Kabilaa kukistamaan presidentti Mobutu Sese Sekon silloin vielä Zairena tunnetussa maassa toukokuussa 1997.
Sekä Uganda että Ruanda ovat kiistäneet sekaantumisensa Kabilan Kongon asioihin.
Zimbabwe, Angola ja Namibia ovat sen sijaan lähettäneet joukkojaan Kabilan tueksi, ja Zimbabwen presidentti Robert Mugabe on syyttänyt Ugandaa ja Ruandaa "tekopyhiksi".
"Ugandasta on tullut eristetty saari Afrikassa", suorapuheinen ugandalainen kansanedustaja Aggrey Awori kommentoi Musevenin syyskuun puolivälissä antamaa ilmoitusta, että ugandalaiset joukot pysyvät Kongossa, kunnes on saatu varmistetuksi, että ADF ei toimi sieltä käsin.
Myös Kenia on syyttänyt Musevenin hallitusta kapinallisten jahtaamisesta alueellaan. "Maat ovat pitäneet suhteensa ystävällisinä, mutta pinnan alla piilee epävarmuutta ja epäluuloa", Cephas Torori Kenian demokratia-instituutista sanoo.
Myös Ugandan ja Sudanin välit ovat huonolla tolalla. Tilannetta ei parantanut se, että Museveni antoi tukensa Yhdysvaltain elokuiselle ohjusiskulle Sudanin pääkaupungissa Khartumissa sijaitsevaa "lääketehdasta" vastaan. Yhdysvallat väittää, että Sudanin islamilainen hallitus käytti tehdasta kemiallisten aseiden valmistukseen, minkä Sudan kiistää.
Ugandan viranomaiset väittivät taas äskettäin, että 2 800 Ruandan ja Ugandan kapinallista on ollut Sudanissa koulutettavana.
Tororin mielestä Sudanin tuki Ugandan kapinallisille on perusteltua sikäli, että naapurit eivät voi luottaa Ugandan johtoon niin kauan, kun se sotkeentuu toisten maiden sotiin.
Ugandan opposition kansanedustaja Cecilia Ogwal on samaa mieltä: "Meitä ei pitäisi vetää mukaan toisten kansojen sotiin, kun meillä on kylliksi ongelmia kotonakin."
Ogwal johtaa kiellettyä Ugandan kansankongressi -puoluetta (UPS). Hänen mielestään kapinallisten toiminnan kiihtyminen Ugandassa johtuu Musevenin hallitsevan puolueen eli kansallisen vastarintaliikkeen (NRM) "joustamattomuudesta".
"Tämä on diktatorinen järjestelmä. Se on veistetty yhdestä puusta eikä salli opposition kehittyä", Ogwal selittää. (Inter Press Service)
