Port Moresby, Papua-Uusi-Guinea,, 17.07.95 (IPS) – Aluetta kutsutaan Aasian Amazoniaksi. Kartalla lohikäärmettä muistuttavalla Uuden Guinean saarella kasvaa kahdeksan prosenttia maailman neitseellisestä trooppisesta viidakosta. Tiheää sademetsää on 550 000 neliökilometriä (lähes kaksi kertaa Suomen pinta-ala
Uuden Guinean saarella sademetsiä uhkaa yhtä onneton kohtalo kuin Amazon-joen alueella Etelä-Amerikassa: tuhoutuminen lyhytnäköisen voitonhimon kaatamana. Turvassa eivät ole saaren kummankaan puolen ikivanhat kasvustot. Läntinen osa – Irian Jaya – kuuluu Indonesiaan, itäinen osa Papua-Uuden-Guinean valtioon.
Viidakko oli ennen läpipääsemätöntä, tänään sitä halkovat puutavarayhtiöitten ajotiet. Viidakkokaupunkeja nousee kuin rakkuloita sairaan iholle. Eroosio nakertaa suojattomaksi raivattuja maan pintakerroksia ja panee joet punertamaan.
Malesialaiset ja indonesialaiset yrittäjät ovat vaikeuksissa omissa kotimetsissään. Metsäala on pienentynyt ja koti- ja ulkomainen arvostelu pakottaa niitä varovaisuuteen. Siksi ne ovat hakeutuneet Tyynenmeren metsäisille saarille, jossa ne toivovat voivansa mellastaa mielensä mukaan.
Aasialaisia yrityksiä operoi jopa eteläamerikkalaisessa Surinamin valtiossa, jossa niiden vuokraamat metsät peittävät neljänneksen koko valtakunnasta. Surinamissa puuta kaatava malesialainen Berjaya-konserni on asemissa myös Salomonsaarten sademetsissä.
"Heille eivät riitä Malesian metsät. He hinkuavat metsiä ympäri maailmaa", varoittaa Malesiaan kuuluvan Sarawakin osavaltion entinen kansanedustaja Sim Kwang Kang.
Sarawakissa päämajaansa pitävä tukkiyhtiö Rimbunan Hijau on kova sana Papua-Uuden-Guinean sademetsissä. Sen osuus maan sahaamattoman puun viennistä on 86 prosenttia.
Vanuatun itsenäinen saarivaltio joutuu puolustamaan tuomioistuimessa oikeuttaan kieltää puutavaran vienti. Vastapuolena on neljä yritystä muista Aasian maista. Vanuatun ympäristönsuojelijat ovat laskeneet, että nykyisellä hakkuuvauhdilla maan metsät parturoidaan loppuun kolmessa vuodessa.
Papua-Uusi-Guinea hankki viime vuonna puutavaraviennillään lähes kaksi miljardia markkaa. Se on viidesosa koko viennistä ja ala on tullut tärkeämmäksi valuutan lähteeksi kuin kulta- ja kuparikauppa.
Osa puutavaraviennin arvosta on jäänyt saamatta. Erikoisselvityksen mukaan petolliset ulkomaiset tukkiyhtiöt ovat huijanneet Papua-Uuden-Guinean hallitukselta vuosittain 1,3 miljardia markkaa. Tutkimus osoittaa, että saaliinjaolla on ollut myös paikallisia viranomaisia, liikemiehiä ja maanomistajia.
"Metsäyhtiöt lahjovat maanomistajia ja kansanedustajia. Kun heidät on saatu juoneen mukaan, yrittäjät yksinkertaisesti marssittavat miehensä metsään ja suruton tuhoaminen pääsee valloilleen", kuvailee Melanesian ympäristösäätiön Chris Kia.
Perinteiset päälliköt omistavat Papua-Uudessa- Guineassa lähes kaiken metsän. Vain kaksi prosenttia on muiden käsissä. Lain mukaan päälliköillä on oikeus myöntää ulkomaisille yhtiöille pitkäaikaisia hakkuulupia.
Kun yhdestä suuresta jalopuurungosta saatetaan maksaa lähes 10 000 markkaa, kiusaus kasvattaa yhtäkkisesti omaa käteiskassaa on helposti metsänomistajille ylivoimainen.
Lähimpänä rannikoa olevat alueet on kaluttu melkein puuttomiksi. Entisen oikeusministerin Nahau Rooneyn perustelu, jonka mukaan metsän kaatajia seuraavat maanviljelijät, ei ole osoittautunut oikeaksi.
Salomonsaarilla ilmestyvä ympäristölehti Link hälyttää indonesialaisen Goodwill-yhtiön yrityksestä päästä kiinni maan suurimman asumattoman saaren, Teteparen, puuvaroihin. Saari autioitui 200 vuotta sitten sen asukkaiden paettua alueella raivonnutta kulkutautia.
Fijillä elävä kirjailija Atu Emberson-Bain kutsuu rikolliseksi sitä, kuinka nopeasti alueen saarivaltioitten metsiä kaadetaan. "Metsäalan supistuminen lisää riippuvuuttamme tuontielintarvikkeista, heikentää kansalaisten ravintoa ja terveyttä sekä pahentaa köyhyyttä ja maaltapakoa."
Australian ja Uuden Seelannin tiedotusvälineissä lähialueen sademetsien kohtaloa valitetaan näkyvästi. Vastuussa olevien metsäyhtiöitten edustajat leimaavat kritiikin Aasian panetteluksi.
Kun Australian pääministeri Paul Keating syytti Tyynen meren huippukokouksessa Brisbanessa ulkomaisia metsäyhtiöitä saarivaltioitten ryöväämisestä, Malesian pääministeri Mahathir Mohamad tulkitsi sen mustasukkaisuudeksi. "Entisaikoina Aasia oli australialaisten silmissä pelkkää takapihaa, mutta ajat ovat muuttuneet. Me nousemme voimakkaasti", Malesian pääministeri perusteli.
Papua-Uuden-Guinean puunvientiä hallitseva Rimbunan Hijau on ryhtynyt maan pääkaupungissa Port Moresbyssä ilmestyvän englanninkielisen sanomalehden The
Rimbunan Hijaun perustaja Tiong Hiew King kiistää yritystään vastaan esitetyt syytökset. "Vuotuiset hakkuumäärät eivät ylitä kestävän kehityksen rajaa. Puutavarateollisuus työllistää runsaasti Papua-Uuden-Guinean kansalaisia, jotka elävät yhä hyvin primitiivisellä tasolla. Ilman meitä heillä ei olisi muuta syötävää kuin kookosta, perunoita ja jamssia."
Saarivaltion vihreät näkevät tilanteen aivan päinvastaisena. Heidän mielestään sademetsien asukkaat ovat omavaraisia ja itseään kunnioittavia ihmisiä, mutta metsäyhtiöt tekevät heistä juurettomia ja varattomia säilykekalan ja teollisten virvokejuomien kuluttajia.
Hätähuudot ovat herättäneet Papua-Uuden-Guinean, Fijin, Vanuatun ja Salomonsaarten hallitukset. Ne valmistelevat yhdessä politiikkaa, joka turvaa maitten sademetsien tulevaisuuden. (Inter Press Service)
