Islamabad, 07.01.03 (IPS) – Pakistanin poliittista elämää vaivaa jatkuva epävakaus, joka johtuu pelisääntöjen puutteesta. Niitä tarvittaisiin vakauttamaan riitaisten poliittisten ryhmien keskinäisiä suhteita ja toisaalta niiden suhteita asevoimiin.
Armeija on hallinnut Pakistania lähes puolet sen 1947 alkaneesta itsenäisyyden ajasta. Meneillään on jälleen kerran siirtymävaihe siviilivaltaan. Sitä edelsi kenraali Pervez Musharrafin sotilashallitus, joka kaappasi vallan 1999.
Siirtyminen suorasta sotilashallinnosta vaaleilla valittuun puolinaiseen siviilivaltaan on aina hankalaa. Sillä on taipumus luoda uusia ongelmia ratkaisematta vanhoja.
Perusristiriita syntyy siitä, että armeija ei oikeastaan haluaisi luopua vallasta. Koti- ja ulkomaisten demokratiavaatimusten paineessa se tahtoo kuitenkin laillistaa asemansa. Siksi on pidettävä vaalit ja perustettava poliittinen, joskin asevoimille myötäsukainen hallitus.
Ongelmat alkavat, kun poliittinen hallitus alkaa vikuroida asepukuisten linjaa vastaan.
Syy on yksinkertainen: ristisiitos ei toimi, koska valta on jakautunut ja jakolinjat ovat epäselvät. Aivan kuten nainen ei voi olla "puolittain raskaana", ei voi olla olemassa "puolittaista demokratiakaan".
Sotilaiden ja siviilien suhteet ovat yksi rakennelman koetinkivistä. Musharraf toimii samaan aikaan asevoimien komentajana ja vaaleilla valittuna presidenttinä, joka on haalinut itselleen oikeudet parlamentin hajottamiseen ja pääministerin erottamiseen.
Tämä on kolmas kerta, kun Pakistan on siirtymässä siviilivaltaan sotilashallinnon aikana pidettyjen vaalien jälkeen. Nyt pelissä on kuitenkin uusia tekijöitä, joista kolme on erityisen tärkeitä.
Ensinnäkin politiikan kirjo on nyt aiempaa monipuolisempi. Opposition asema parlamentissa on vahvempi kuin koskaan, ja neljästä maakunnasta kaksi on vanhakantaisen islamilaisen oikeiston hallinnassa. Siellä pitää valtaa kuuden puolueen muodostama Yhtynyt toimintarintama.
Ryhmä sai syksyn vaaleissa lähes 20 prosenttia 342-jäsenisen parlamentin paikoista. Ryhmä vastustaa sotilaiden mukanaoloa politiikassa samoin kuin Yhdysvaltain johtamaa "sotaa terrorismia vastaan".
Toiseksi Pakistanin kansalaisyhteiskunta on erinäköinen kuin aiemmin.
Maassa on nyt koulutettu ja aktiivinen keskiluokka, ja "toisinajattelun kulttuuri" on juurtunut sekä puolueisiin että kansalaisjärjestöihin.
Pakistanissa on lisäksi vahva ja kriittinen tiedonvälitys, johon kuuluu ensi kertaa myös riippumattomia televisioasemia. Kaikki tämä vahvistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Ulkomaailman vaikutusta voimistaa yli kaksi miljoonaa pakistanilaista, jotka asuvat Lähi-idässä, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta pitävät aktiivisesti yhteyttä kotimaahan.
Kolmanneksi syyskuun 11. päivän tapahtumat muuttivat rajusti kansainvälistä tilannetta ja Pakistanin roolia. Yhdysvaltain julistama "sota terrorismia vastaan" keskittyy juuri tälle maapallon kolkalle.
YK raportoi joulun alla, että al-Qaida kokoaa rivejään ja perustaa uudelleen terroristien koulutusleirejä itäiseen Afganistaniin lähelle Pakistanin rajaa.
Paine Pakistania kohtaan kasvaa, semminkin, kun Osama bin Laden ja Talebania johtanut mullah Omar ovat yhä vapaalla jalalla. Pakistanin rajamaakunnat ovat lisäksi nyt vanhakantaisten islamilaisten hallinnassa.
Jännitys Pakistanin ja Intian välillä ei ole hellittänyt. Äärihindut voittivat joulukuiset osavaltiovaalit Intian Gujaratissa hyökkäämällä islamia ja Pakistania vastaan.
Pakistanissa islamistit vastustavat äänekkäästi Yhdysvaltain suunnittelemaa sotaa Irakia vastaan, joten ongelmia on luvassa, jos sota alkaa. Lisää huolia seuraa, jos Yhdysvallat päättää laajentaa terroristijahtiaan Afganistanista rajan yli Pakistaniin.
Epävarmuuksista ja uhkakuvista huolimatta pakistanilaiset ottavat tilanteen rauhallisesti.
Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen joulukuussa julkistetun kyselyn mukaan 49 prosenttia pakistanilaisista oli tyytyväisiä maansa oloihin, kun 39 prosenttia ilmaisi tyytymättömyytensä. Intiassa tyytyväisiä oli vain 9 prosenttia ja tyytymättömiä 83 prosenttia.
(Inter Press Service)
* Mushahid Hussain on tunnettu pakistanilainen toimittaja ja kolumnisti. Hän toimi tiedotusministerinä maan edellisessä siviilihallituksessa.
