Dhaka, 20.01.03 (IPS) – "Yritämme löytää suojaa tuulelta ja takerrumme tiiviisti toisiimme. Moni käpertyy nukkumaan kulkukoiran kylkeen lämpöä saadakseen", katulapset Bangladeshin pääkaupungissa kertovat. Alueella on Pohjois-Intian ja Nepalin tavoin kärsitty jo ennen joulua alkaneista poikkeuksellisen kylmistä säistä.
Ilmaa jäähdyttävät alueen yllä leijuva sankka sumu ja hyytävät tuulet. Lämpötilat ovat laskeneet yleensä trooppisessa Dhakassa kymmenen asteen tienoille ja Bangladeshin koillisosissa vieläkin lähemmäs nollaa.
Kylmyyden surmaamien ihmisten lukumääristä liikkuu vaihtelevia tietoja, mutta tammikuun puolivälissä heitä oli jo useita satoja, useimmat katulasten tapaan rutiköyhiä ja kodittomia.
Dhakan kymmenestä miljoonasta asukkaasta kolmannes majailee hökkelislummeissa tai käytännöllisesti katsoen taivasalla. Kaduilla asuvia ja työskenteleviä lapsia kaupungissa on 80 000 – 100 000. Monet heistä ovat langanlaihoja ja aliravittuja, joten kylmyys pääsee suoraan luihin ja ytimiin.
"Jos ei omista lämpimiä vaatteita, on parempi kuolla kuin kärsiä täällä", sanoo Rocky, yksi Kamalapurin asemalla tammikuisena päivänä pyörivistä yli 40 katulapsesta. Hän kertoo karanneensa pääkaupunkiin kolme vuotta sitten, koska äitipuoli hakkasi häntä.
Manik valitsi kadut samasta syystä pari vuotta sitten. "Koetan löytää katettuja ja kansoitettuja nukkumapaikkoja junalaitureilta", hän selittää kylmästä täristen ja kietoo kulunutta saalia laihan ruumiinsa ympärille.
Nukkumapaikan löytäminen on katulapsille ongelma hyvälläkin säällä, sillä poliisi on aina heidän kimpussaan. Kylmällä se muuttuu painajaiseksi.
"Jos sytytämme nuotion, poliisi hakkaa meitä. Meidät pakotetaan nousemaan jo ennen päivänkoittoa. He eivät saisi lyödä lapsia talvella", selittää pieni ääni lapsijoukossa.
Ruoan toivossa Dhakaan vuosi sitten tullut Billal on kohdannut hyviäkin poliiseja. Yksi antoi hänelle vanhan villapaitansa.
Kylmyys on lisännyt muidenkin kaupunkilaisten anteliaisuutta. "Eräs autolla ohitseni ajanut mies antoi tämän minulle eilen", Farukh esittelee pusakkaansa.
Asemalla majailevat lapset käyvät normaalisti Aparajeya Bangladesh -järjestön pitämää ulkoilmakoulua. Järjestö on toiminut Dhakan lasten parissa jo 12 vuotta.
Koulun johtajaopettaja Mohammed Mohaimen Ripon kertoo, että asemalla oleskelee tavallisesti 160-200 lasta. "Määrä on laskenut alle sataan hyisen kylmyyden vuoksi. Asemalaiturit ovat avointa tilaa, joten vilu käy sietämättömäksi", hän selittää.
Lapset ansaitsevat rahaa toimimalla kantajina matkustavaisille. "Nyt he eivät pysty työntekoon, koska heillä ei ole tarpeeksi vaatteita. Ja koska rahaa ei tule, ei ole ruokaakaan", Ripon tiivistää.
YK:n kehitysjärjestö UNDP tukee Bangladeshissa kaikkiaan 15 katulapsijärjestön työtä. Niiden yhteistyöhanke Arise tavoittaa noin 15 000 lasta eri kaupungeissa. Osa järjestöistä on kylmyyden hälyttämänä alkanut kerätä ja jakaa vaatteita katulapsille.
"Se ei selvästikään riitä, sillä tarve on valtava. Meillä ei ole määrärahoja tähän, mutta järjestöt tekevät sitä omin voimin", Arise-hanketta johtava Dewan Zakir Hossain kertoo.
Useiden koulujen oppilaat Dhakassa ovat myös ryhtyneet keräämään vanhoja vaatteita katulasten auttamiseksi. "Hekin ovat ihmisiä", muistuttavat kampanjaan osallistuvat kalliin koulun oppilaat Shaion ja Radh.
Avun jakelu tuottaa ongelmia, ja Ripon pelkää, ettei kaikkia lapsia tavoiteta. "Jos tavalliset ihmiset osallistuvat ponnisteluumme, voimme kuitenkin tavoittaa huomattavan osan avuntarvitsijoista."
Jotkut katulapset toivovat huopia, mutta toisten mukaan ne varastetaan liian helposti. "Antakaa meille vaatteita, jotka voimme pitää päällämme niin, ettei niitä viedä", Farid vetoaa.
Tammikuun puolivälissä ilmatieteilijät ennustivat kahta uutta kylmää aaltoa alueelle vielä tammikuun aikana.
(Inter Press Service)
