Dacca, 20.05.02 (IPS) – Berket, 13, tekee työtä ruokakaupassa aamukahdeksasta 11:een illalla. Pojan palkka on noin 6,5 euroa kuussa, mutta silti hän pitää itseään onnekkaana.
"Kun asuin maalla köyhien vanhempieni kanssa, en saanut kolmea ateriaa päivässä", Berket kertoo. Nyt hänellä on tarpeeksi ruokaa, yösija ja jopa hiukan rahaa kuun lopussa.
Riksankuljettaja Moyeenin kaksi tytärtä ajattelevat samaan tapaan. Moyeen kertoo antaneensa tytöt kotiapulaisiksi, koska hän ei kykene yksin elättämään viisihenkistä perhettään.
"Hengitysvaikeuksien vuoksi en pysty tekemään työtä säännöllisesti, joten tyttärieni 11 euron kuukausiansiot ovat suureksi avuksi", isä kertoo.
Köyhyys on selvä syy lasten työnteolle Bangladeshissa. Samasta syystä lasten raadannalle ei näy lähitulevaisuudessa loppua, asiantuntijat sanovat.
"Niin kauan kuin köyhyys jatkuu, lasten työnteon lopettaminen on mahdotonta Bangladeshissa, jonka väestöstä puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Heistä 30 miljoonaa ihmistä luokitellaan rutiköyhiin", ammattiyhdistysjohtaja A. Harun sanoo.
Toiset asiantuntijat tähdentävät kuitenkin, ettei köyhyyden varjolla saa luopua yrityksistä lopettaa lasten työtä ainakin vaarallisimmissa tehtävissä. Samalla he korostavat, että pitäisi etsiä uusia keinoja, joilla vähennetään perheiden riippuvuutta lasten ansioista.
Bangladeshin hallitusta vaaditaan puuttumaan valtaviin mittoihin paisuneeseen epäkohtaan. Maassa on ainakin 7,5 miljoonaa työtätekevää 5-14-vuotiasta lasta.
YK-järjestöjä palveleva konsultti Peter Stalker arvioi Bangladeshin lapsityöläisten määrän olevan kaksin- tai jopa kolminkertainen viralliseen lukuun verrattuna.
Bangladeshin hallitus teki äskettäin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kanssa sopimuksen, joka kieltää pääkaupungissa Daccassa asuvien lasten toiminnan vaarallisissa tehtävissä, kuten raskaiden koneiden, hitsauslaitteiden ja autojen parissa.
Sopimukseen sisältyy reilun viiden miljoonan euron tukipaketti, ja sen toteutuksesta vastaa neljä kansalaisjärjestöä. Osa niistä keskittyy lasten kouluttamiseen ja toiset tarjoavat näiden perheille pienlainoja, joiden avulla hankkia lapsen palkan korvaava leipäpuu.
Daccan slummeissa lasten ansiot muodostavat usein kolmanneksen perheen ansioista, joten korvaavan tulonlähteen etsiminen on ensiarvoisen tärkeätä. Toisaalta työnantajille tarjotaan myös apua ja neuvoja, jotta nämä eivät korvaisi menettämiään lapsityöläisiä uusilla.
Avustushanke keskittyy pääasiassa Daccaan, mutta siihen sisältyy myös valtakunnallinen valistuskampanja lapsityön vaaroista. Yli 80 prosenttia Bangladeshin lapsityöläisistä elää näet maaseudulla.
Lapsityön ongelmaa on Daccassa koetettu ratkoa myös koulun avulla. Valtio on pyörittänyt vuodesta 1994 lähtien ruokaa koulutusta vastaan -hanketta. Siinä jaetaan 1,7 miljoonalle ala-asteen oppilaalle 15 kiloa vehnää tai riisiä kuukaudessa, jos he seuraavat vähintään 85 prosenttia oppitunneista.
Parhaillaan harkitaan ohjelman laajentamista kattamaan kolme miljoonaa lasta maaseudulla.
YK:n lastenrahasto Unicef tukee lisäksi Daccassa sellaisia lapsia, jotka on saatu käymään kansalaisjärjestöjen pitämiä epävirallisia kouluja. Monet näistä lapsista ovat töissä slummien liepeillä sijaitsevissa tehtaissa ja kaupoissa.
Eräs hyvää tarkoittava ulkomainen hanke on kuitenkin tuottanut enemmän harmia kuin hyötyä. Yhdysvaltain 1993 antama kielto lasten valmistamien tuotteiden maahantuonnille on ajanut Bangladeshin tekstiilitehtaista irtisanotut alaikäiset ojasta allikkoon.
Unicefin selvityksen mukaan Bangladeshin tehtaista potkittiin pois noin 50 000 lasta, pääasiassa tyttöjä. Valtaosa ei palannut kouluun, vaan joutui entistä raskaampiin ja huonommin palkattuihin töihin. Osa ajautui kaupittelemaan seksiä muun leipäpuun puuttuessa.
(Inter Press Service)
