Mbabane, Swazimaa, 03.06.02 (IPS) – "Joudumme päivittäin tekemisiin korruptoituneiden tullivirkailijoiden, huonokuntoisten teiden, varhain sulkevien ja myöhään avautuvien raja-asemien ja lastien viivästymisen kanssa. Ja sen kaiken päälle tulee jatkuva uhka siitä, että rekka kaapataan", eteläafrikkalainen rekka-auton kuljettaja Dale McBride kertoo.
Monet eteläisessä Afrikassa toimivat kuljetusliikkeet eivät kaappausten pelossa enää edes laita yrityksen tunnuksia autoihinsa.
Erään suuren swazimaalaisen kuljetusliikkeen omistaja on pestannut kuskeiksi pelkästään turvamiehen koulutuksen saaneita henkilöitä.
"Etelä-Afrikassa kaappaukset ovat arkipäivää, erityisen pahaa aluetta on Carolinan ympäristö. Minultakin siepattiin viime vuonna yksi auto", yrittäjä kertoo.
"Roistot rikkovat tienpinnan hakuilla. Silloin rekkojen on pakko hiljentää vauhtia, ja aseistetut kaappaajat pääsevät niiden kimppuun."
Yhtiöllä oli kahden rekan letka liikenteessä, ja taimmainen kaapattiin vauhdin hidastuttua. Toisen auton kuljettajat keksivät pestata paikallisia ihmisiä etsimään kadonnutta rekkaa, joka löytyikin lasteineen päivineen.
"Sain soiton löytäjiltä, jotka kertoivat ottaneensa kiinni kaapparit. He kysyivät, haluanko, että heidät tapetaan. Hintapyyntö oli reilut 200 euroa hengeltä, mutta käskin päästää miehet menemään. Tämä kertoo, miten epätoivoinen tilanne maanteillä vallitsee", yrittäjä selittää.
Hän mainitsee tavanneensa eteläafrikkalaisen firman edustajia, jotka tarjosivat vuokralle "kaappausvarmoja" rekkoja kuljettajineen. "Se sai minut uskomaan, että kaappausten takana on järjestäytynyt rikollisuus. Käytän heidän palvelujaan joskus, kun tarvitsen ylimääräisiä autoja."
Eteläisen Afrikan rekkafirmat puolustautuvat rikollisuutta vastaan nykyaikaisin "asein" eli satelliittipaikannuksen ja matkapuhelinten avulla.
"Jokaisella kuskilla on kännykkä, ja tavaraa lähettänyt asiakas saa ajajan numeron, jotta hän voi milloin tahansa tarkistaa auton sijainnin", Speedy Overboarder Service -yhtiön edustaja Willie Stewart kertoo.
Leijonanosa kaikista eteläisen Afrikan tavarakuljetuksista tapahtuu maanteitse, joten kuljetusala on houkutteleva bisnes. Uusia yrityksiä syntyy koko ajan, mutta moni myös poistuu alalta nopeasti.
"Valitettavasti useimmat ovat pienyrityksiä, jotka syntyvät, kun joku eläkkeelle jäävä työntekijä tai johtaja sijoittaa säästönsä käytettyyn rekkaan. He luulevat, että tavaroiden liikuttelu on helppoa. Sitten he törmäävät tullisotkuihin, kaappareihin ja auton kalliisiin huoltokustannuksiin ja joutuvat luovuttamaan menetettyään eläkesäästönsä", erään pitkään alalla olleen yrityksen johtaja selittää.
Kaikkien kuljetusyritysten yhteinen vihollinen on myös aids. Rekkakuskit on määritelty hiville alttiiksi riskiryhmäksi, ja terveysjärjestöt suuntaavat heille erityisiä valistuskampanjoita.
"Joka toisella toimistohenkilökunnastani ja kuljettajistani on aids", erään eteläafrikkalaisen kuljetusliikkeen johtaja tunnustaa. Hän haluaa pysyä nimettömänä, koska aids on yhä tabu alueella. Hän huomauttaa, että eteläisen Afrikan taloudelliset ongelmat pahenevat entisestään, jos rekoille ei löydy terveitä kuljettajia.
Erityisen pahaksi tilanne voi muodostua katastrofin sattuessa. Useita eteläisen Afrikan maita koettelee parhaillaan kuivuuden ja köyhyyden yhteisvaikutuksena puhjennut nälänhätä. Ruoka-avun perille vieminen vaatii runsaasti kalustoa ja kuljettajia.
(Inter Press Service)
