Bangkok, 15.07.02 (IPS) – Sotien runteleman Kabulin pormestari Fazil Karim on saanut ensimakua väistämättömästä todellisuudesta. Jälleenrakennukseen virtaa ulkomaista rahaa ja paisuttaa kuplataloutta vauhdilla.
Talibanien hallinnon kaatumisesta on kulunut puoli vuotta. Avustustyöntekijöitä ja -järjestöjä alkoi saapua paikalle muutama kuukausi sitten. Talouselämän vääristynyttä suuntaa kuvaa parhaiten vuokratason nousu pääkaupungin harvoissa asumiskuntoisissa taloissa.
Pormestari kertoo vuokrien nousseen ennenkuulumattoman korkeiksi. Joidenkin rakennusten kuukausivuokra on 5000 tai jopa 10 000 euroa.
Vuokralaisiksi pyrkivät suurlähetystöt, ulkomaiset kehitysapuviranomaiset ja kansainväliset avustusjärjestöt suorastaan kilpailevat vuokratarjouksillaan päästäkseen muuttamaan harvoihin asuinkelpoisiin rakennuksiin.
Kilpailua riittää, sillä 23 vuotta kestäneen sotimisen aikana yli puolet Kabulin noin 400 000 talosta on tuhoutunut.
Kaiken lisäksi jäljellä olevista 200 000 rakennuksesta lähes 70 prosenttia on laittomia. Niitä on rakennettu puistoiksi ja pallokentiksi kaavoitetuille maille. "Useimmat niistä ovat huteria mutarakennelmia", sanoo Kabulin apulaispormestari Ghulam Bhawai.
Talot rakennettiin Taleban-hallinnon aikana. "Niitä ei ole hyväksytty eivätkä ne ole mukana kaupunkisuunnitelmassa. Jotkut on rakennettu jopa teiden päälle", Bhawai lisää.
Pormestarikaksikolla on jälleenrakennuksessa suunnaton tehtävä. Kabulista puuttuvat kaikki perusrakenteet kuten puhdas vesi, jätehuolto, sähkö, jopa käyttökelpoiset tiet.
"Tällä hetkellä vain viidesosa Kabulin yli kaksimiljoonaisesta väestöstä saa juomavetensä turvallisista pohjavesistä", sanoo Bhawai.
Muut tyytyvät epätoivossaan mataliin kaivoihin. "Se on vaarallista, sillä niiden vesi ei ole puhdasta ja pilaantuu helposti. Monet lapset kärsivät ripulista", apulaispormestari tietää.
Viranomaisilla riittää työtä myös jätehuollossa. Pormestari Karimin mukaan Kabulissa syntyy joka päivä 1 600 kuutiota kiinteää jätettä, jota ei hävitetä asianmukaisesti.
Kaupungin ajokalustoon kuuluu vain 40 kuorma-autoa, joiden kantokyky on kolme kuutiota. Jätevuoren siirtäminen merkityille kaatopaikoille on loputonta puuhaa.
Tilanteen odotetaan vain huononevan, sillä kaupunkiin virtaa koko ajan pakolaisina olleita afganistanilaisia. "Kabuliin tulee joka päivä 300-400 perhettä lisää", lisää Karim.
Paluumuuttajat ovat yli kaksinkertaistaneet Kabulin väkiluvun puolessa vuodessa 1,2 miljoonasta 2,3 miljoonaan. Erityisesti Iranista ja Pakistanista muutetaan takaisin suurin joukoin.
Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh oli saman haasteen edessä kymmenisen vuotta sitten. Parikymmentä vuotta kestänyt sotiminen saatiin päätökseen vuonna 1991 Pariisin rauhansopimuksella. Vuoden 1993 YK:n tuella järjestetyt vaalit pohjustivat jälleenrakentamista.
Myös Phnom Penhissä avustukset synnyttivät kuplatalouden ja perusrakenteet olivat riekaleina. Kaupunkiin palanneilla oli asuntopula eikä vesi- ja jätehuolto toiminut.
Samankaltaisuuksia löytyy myös vähemmän näkyviltä, mutta yhtä ongelmallisilta alueilta. Paikallishallintoon ei löydy paikallisia ammattitaitoisia kaupunkisuunnittelijoita, rakennusinsinöörejä, arkkitehtejä tai ekonomisteja.
"Afganistanissa on pula inhimillisistä resursseista, aivan kuten Kambodzassa aikanaan. Jos omia osaajia ei ole, ongelma on suuri sekä määrällisesti että laadullisesti", sanoo Yap Kioe Sheng. Hän johtaa asutusosastoa YK:n Aasian ja Tyynenmeren alueen talous- ja sosiaalikomiteassa ECAP:ssa.
"Balkanilla tilanne oli toisenlainen. Konflikti tuhosi kaupungit fyysisesti, mutta henkisiä voimavaroja eli ammattitaitoisia ihmisiä säilyi. Kabul, kuten Phnom Penh, on menettänyt molemmat, joten jälleenrakennuksessa on suurempia ongelmia", Yap lisää.
Apulaispormestari Ghulam Bhawai myöntää ongelman. Etevät virkamiehet tapettiin tai pakenivat Afganistanista sodan aikana. Hän, kuten pormestari Fazil Karimkin, oli
virassaan ennen Taleban-hallintoa, vuosina 1993-1997.
Molemmat ajettiin pois viroista kun talebanit ottivat vallan Kabulissa. Pormestarit kuuluivat tajikien etniseen ryhmään, kun taas talebanit kuuluvat pataaneihin.
"Talebanit eivät pitäneet koulutetuista ihmisistä, vaan nimittivät heitä "kafiireiksi", vääräuskoisiksi. Kaikki syrjäytettiin viroistaan, osa joutui jopa vankilaan", sanoo Bhawai. "Nyt meidän täytyy houkutella heidät takaisin".
Afganistanilaiset haluavat ottaa oppia kambodzalaisilta virkaveljiltään sodan raastamien kaupunkien ja kylien jälleenrakentamisessa.
Maiden edustajat tapasivat heinäkuun toisella viikolla YK:n Aasian ja Tyynenmeren alueen talous- ja sosiaalikomitean kokouksessa. Kambodzalaiset olivat kiinnostuneita jakamaan kokemuksiaan jälleenrakentamisen menestyksestä ja epäonnistumisista. Neuvoja tarvitaan, oli kyse sitten ammattitaitoisten ihmisten houkuttelusta takaisin, pakolaistulvan hallitsemisesta tai ulkomaisen avun luomasta kuplataloudesta.
"Kabulin viranomaisten täytyy olla valmiita hallitsemaan suunnaton määrä ulkopuolista avunantoa", sanoo Phnom Penhin kaupunginhallituksen johtaja Mann Chhoeurn.
"Me emme olleet valmistautuneita. Hallitus ei ollut varautunut siihen, miten ulkomaiset avustukset loivat keinotekoisen talouselämän".
YK:n asiantuntija Yap varoittaa, että konfliktin jälkeinen tilanne ja jälleenrakennusvaihe voivat olla ylivoimaisen vaikea tehtävä.
"Yhtäkkiä Kabulin kunnallishallinnon vähäiset, jälleenrakentamisesta innostuneet virkamiehet huomaavat hukkuvansa monien maiden ja kansainvälisten yhteisöjen avuntarjouksiin", Yap kuvailee. "Jälleenrakennus voi olla kaksiteräinen miekka".
(Inter Press Service)
