KOLUMBIA: Huumekauppa merkki vakavista sosiaaliongelmista

Bogota, 08.07.02 (IPS) – Kolumbiassa kokaiinin viljelyyn käytetty ala on kymmenessä vuodessa noussut yli nelinkertaiseksi. Valtiollinen valvonta puuttuu kokonaan suurilta alueilta ja niitä hallitsevat kapinallisjoukot. Asiantuntijoiden mukaan viljelyä vauhdittaa myös rehottava korruptio ja sosiaalinen rappio.

YK:n tukeman kansallisen kehitysohjelman mukaan kokaiinin viljelyala on kasvanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana 18 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1980 ala oli 5000 hehtaaria, viime vuonna 145 000.

Tänä vuonna kokaiiniviljelmien laajuudeksi arvioidaan 163 000 hehtaaria siitä huolimatta, että Yhdysvaltain huumepoliisin tukemilla lentoruiskutuksilla tuhotaan noin 60 000 hehtaaria kokapeltoja vuodessa.

Kolumbia on kasvava heroiinin, ja maailman suurin kokaiinin tuottaja. Suurin osa kokaiinista menee Yhdysvaltain markkinoille.

"Meidän täytyy kysyä itseltämme, miksi kokaiinin ja heroiinin tuotanto on keskittynyt Kolumbiaan ja Afganistaniin, ja miksi muut maat, jotka pystyisivät kasvattamaan kokaa ja oopiumia eivät tee niin", sanoo Francisco Thoumi, Floridan kansainvälisen yliopiston professori.

Kolumbian 42-miljoonainen kansa on sodan runtelema. "Kansallisuustunnetta tai uskollisuutta maata kohtaan ei ole. Ihmiset ovat lojaalimpia niille poliittisille puolueille, jotka päästävät mukaan huumekaupan apajille", hän lisää.

Nopea kaupungistuminen ja 50 vuotta jatkunut maaltamuutto kaupunkien slummeihin "ovat nujertaneet vähäisimmänkin sosiaalisen kontrollin ja käytöksen".

Thoumin mukaan kolumbialaisten individualistisuus on otollista huumekaupalle. Kaikki tietävät vaarat mutta eivät välitä, sillä se ei ole heidän ongelmansa.

Professorin mielestä sosiaalinen alennustila ja valtion heikkous ovat tehneet Kolumbiasta maailman ainoan valtion, "jossa kidnappausten osuus on noin 0,5 prosenttia kansantulosta".

"Kaikki viittaa siihen, että huumeet ovat oire vakavista sosiaalisista ongelmista. Ne ratkaistaan muuttamalla yhteiskunnan perusrakenteita".

Tutkimuskeskus Acción Andina tutkii huumekauppaa Andien alueella. Keskuksen työntekijä Ricardo Vargas arvostelee hallituksen huumeiden vastaista Plan Colombia -ohjelmaa, jota myös Yhdysvaltain hallitus tukee.

Hänen mukaansa miljardin dollarin kampanja on suunniteltu ensisijaisesti Yhdysvaltain näkökulmasta. Köyhtyneet viljelijät, joiden elanto riippuu kokaiinista ja oopiumista, ovat toisarvoisia.

"Valtiolla ei ole omaa huumekaupan vastaista ohjelmaa, koska se seuraa ulkopuolelta saneltuja suunnitelmia", sanoo Vargas. Thoumin tavoin hän nostaa esiin ilmaruiskutusten aiheuttamat vakavat ympäristöongelmat. "Viljelijät käyttävät torjunta-ainetta kolme litraa hehtaarille. Ilmaruiskutuksissa sitä suihkutetaan hehtaarille 13,5 litraa".

Vuonna 1998 kilo kokaiinimassaa tuotti 1300 dollaria. Vapaaehtoisesti kokaiinin viljelystä luopuville on tarjottu 1100 dollarin ruokatukea. Summa on mitätön verrattuna kokaiinipellon tuottoon.

"Viljelystä ei luovuta paikallisten olojen kehittämisen toivossa vaan ilmaruiskutusten pelossa", Vargas toteaa. Lentomyrkytysten on valitettu aiheuttavan tuhoa ruokaviljan viljelyssä, karjanhoidossa ja jopa vahingoittavan ihmisten terveyttä sekä Kolumbiassa että rajanaapurissa Ecuadorissa.

Noin 200 000 perheen tulojen arvioidaan olevan riippuvaisia kokaiinin viljelystä. Vuosien 1997-2001 aikana kansallinen kehitysohjelma tuki 1,2 miljoonalla dollarilla maanviljelyä ja maaseudun yhteiskuntarakennetta. "Olennaisin ongelma oli kuitenkin valtiovallan täydellinen poissaolo kokaiinin viljelyalueilta eikä siihen annettu mitään ratkaisua", huomauttaa Vargas. Sissijoukot hallitsevat noin 40 prosenttia Kolumbiasta.

Kokaiinipensaat eivät ole ongelman ydin vaan voittojen palautuminen takaisin viljelyalueelle salakuljetusten ja rahanpesun jälkeen. Voitoilla ostetaan lisää maata ja perustetaan puolisotilallisia joukkoja, jotka palvelevat "likaisen sodan" osapuolia, väittää Vargas.

"Sota on yksityistänyt meidät. Se on vahingollisin vaikutus kansalle, sillä valtio on menettänyt kontrollin".

(Inter Press Service)

María Isabel García