Mexico,, 28.04.95 (IPS) – Kun Bolivian hallitus julisti pääsiäisen jälkeen maahan poikkeustilan, turvallisuusjoukkojen sotilaat marssitettiin välittömästi piirittämään ammattiliittojen toimistoja. Lukuisia ay-johtajia pidätettiin ja karkotettiin Amazonin alueelle kauaksi tärkeimmistä asutuskeskuksista.
Tapaus kuvastaa heikkouden tilaa, johon ay-liike on Latinalaisessa Amerikassa ja muualla kehitysmaissa vaipunut. Liittojen vaikutusvalta on heikentynyt ja ne ovat suistumassa perinteisestä roolistaan vähäiseksi sivutekijäksi. Ay-liike ei ole kyennyt estämään työväestön elintason laskua suuressa osassa köyhää etelää.
YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO käsitteli äskettäin ammattiliittojen jäsenten kohtaloa kolmessa kehitysmaassa. Salvadorissa heitä on murhattu, pidätetty ja heitetty ulos työpaikoiltaan. Perun kaivosteollisuudessa on seitsemän viime vuoden aikana surmattu 23 ay-aktiivia. Indonesiassa viranomaiset estävät itsenäisen ay-liikkeen rakentamista.
ILO:n asialistalla on kevään mittaan ollut muitakin kehitysmaiden ammattijärjestöjen valituksia. Pakistanissa yksityistäminen uhkaa viedä työpaikan neljännesmiljoonalta tele-, voima- ja kuljetusalan työntekijältä. Intiassa valtion yhtiöt ovat irtisanoneet neljän vuoden aikana 75 000 ihmistä. Ne toteuttavat ulkomaisten lainanantajien vaatimaa talouden rakennemuutosta.
Bangladeshin juuttiteollisuutta yksityistetään Maailmanpankin vaatimuksesta. 12 000 työntekijää on jo menettänyt työpaikkansa, ja sama kohtalo odottaa 20 000 muuta.
Pakistanissa yksityistetyn teollisuuden johtajat rikkovat työlakeja ilman rangaistuksen pelkoa. Maan ay-liikkeen perinne on vaatimaton. 32 miljoonan hengen työvoimasta alle miljoonalla on lain mukaan oikeus järjestäytyä liittoihin.
Etelä-Aasian työläisillä menee huonommin kuin koskaan, IPS:n kirjeenvaihtajat raportoivat alueelta. Yksityistäminen ja kansantalouksien avaaminen ulkomaiselle kilpailulle ovat ehdyttäneet ammattiliittojen voimia.
Joissakin tapauksissa ay-liike on sivuutettu tarjoamalla irtisanoutuville houkuttelevia kertakorvauksia. Ay-liikettä nöyryytetään myös sallimalla inflaation mitätöidä kovalla kamppailulla hankitut palkankorotukset.
"Ay-liikkeellämme ei ole mitään mahdollisuuksia pelastaa työläisiä ongelmilta, joita kokonaisten tehtaiden sulkeminen aiheuttaa", sanoo tärkeän intialaisen ay-järjestön Intucin johton kuuluva S.N.Rao.
Intuc on joutunut kasvaviin vaikeuksiin siksi, että se tukee hallitsevan Kongressipuolueen talouspolitiikkaa. Järjestön sisällä on noussut vaatimuksia yhtyä muiden liittojen protesteihin ja luopua hallituksen uusliberalistisen linjan myötäilystä.
Meksikossa ay-liike on pitkään ollut lähellä maan hallitusta. Elintasonsa laskusta ja työttömyyden pahenemisesta suuttuneet jäsenet ovat nyt asettaneet kumppanuuden kyseenalaiseksi. Sen vuoksi ay-johto ei järjestänyt tänä vuonna perinteistä vappumarssia.
Filippiineillä murehditaan ulkomailla työskentelevien miljoonien filippiiniläisten vähäisiä oikeuksia. Japani, Etelä-Korea, Taiwan, Singapore ja useat muut maat vastaanottavat mielellään filippiiniläistä työvoimaa, mutta tulijoita vaaditaan sopeutumaan tiukkoihin sääntöihin. Ay-liike on ollut voimaton ajamaan siirtotyöläisten asiaa.
Afrikassa ammattiliitot ovat henkitoreissaan. Nigeria pitää yhä vangittuina ay-aktiiveja, jotka vaativat viime kesänä lakoillaan demokratiaa. Hallitseva sotilasjuntta on alistanut johtoonsa maan tärkeimmän ammatillisen keskusjärjestön.
Kamerunissa viranomaiset käyttävät aseenaan itsenäistä ay-keskusta CSTC:tä vastaan kilpailevaa, aiemmin tänä vuonna perustettua kattojärjestöä. Linja omaksuttiin sen jälkeen, kun yritys vaihtaa CSTC:n ylin johto epäonnistui.
Tansaniassa työväki liikehtii talouden rakennesopeutusohjelmaan kuuluvaa yksityistämistä vastaan, mutta kamppailu on tuomittu päättymään tappioon. Tuhansia on jo irtisanottu kuten naapurimaassa Sambiassakin, jossa julkista sektoria on laihdutettu ankarasti, 72 000 työpaikalla.
Hallitukset eivät peräänny yksityistämishankkeissa. Ay-järjestöjen on sen sijaan useissa tapauksissa pitänyt lopettaa työtaistelunsa pääsemättä lähellekään asetettuja tavoitteita. Norsunluurannikon pankkialalla hiljattain järjestetty parin päivän lakko ei tuottanut palkankorotuksia.
Kongolaisille Kansainvälinen valuuttarahasto IMF esittää 55 000 julkisen sektorin työpaikan lopettamista. Kongon ay-liikkeellä ei tunnu olevan keinoja esityksen torpedoimiseen.
Palatkaamme Boliviaan. Kolme viikkoa ennen hallituksen poikkeustilamääräystä johtava keskusammattijärjestö COB päätti kamppailla palkankorotusten puolesta yleislakolla. 70 000 opettajan lakko, jolla pyrittiin vaikuttamaan koulu-uudistukseen, oli kestänyt poikkeustilan julistamisen aikaan viisi viikkoa.
Presidentti Gonzalo Sanchez de Lozada ja hänen ministerinsä syyttivät opettajajärjestöä ja COB:tä väkivallan lietsomisesta. Poikkeustila oli heidän mukaansa tarpeen väkivallan ehkäisemiseksi.
Ay-liikkeen toiminta hermostutti Bolivian hallitusta. Helppous, jolla ay-johtajat piiritettiin ja karkotettiin, paljastaa, kuinka haavoittuvassa asemassa ammattiliitot ovat uusliberalismin oppien mukaan uudistetussa taloudessa. (Inter Press Service)
