Kairo,, 02.05.95 (IPS) – Persianlahden arabimaat aukovat oviaan turisteille. Arabiemiirikuntien liitto ja Bahrain toteuttavat rohkeimmin uutta suuntaa, joka murtaa vuosikymmeniä jatkuneen eristäytymisen.
Viranomaiset eivät kiellä, etteikö muutos johtuisi osittain rahasta. Öljyvarojen ehtyminen ja öljyn hinnan lasku pakottavat monipuolistamaan tulonlähteitä. Pitkään Persianlahden maissa vierailivat vain liikemiehet ja asiantuntijat.
Libanonin 1975 alkanut sisällissota romahdutti Beirutin aseman alueellisena rahamaailman keskuksena tehden tilaa uusille. Bahrainista ja Kuwaitista on sittemmin kehittynyt tärkeitä pankki- ja finanssipalvelujen tarjoajia.
Persianlahden maat ovat olleet pitkään suljettuja yhteisöjä. Moni niistä itsenäistyi brittivallan alta 1960-luvulla ja olisi pysynyt köyhänä ilman öljylöytöjä ja öljyn merkityksen kasvua.
Vuoden 1973 sota arabien ja Israelin välillä käynnisti alueen rynnistyksen kohti suurta vaurautta. Öljyn hinta kaksin-, jopa kolminkertaistui äkillisesti ja arabeille virtasi miljardeja dollareita.
Uusille öljykentille palkattiin tuhansittain länsimaisia asiantuntijoita, samoin vesi-, sähköistys-, tie- ja sairaalahankkeisiin. Intialaisia, pakistanilaisia ja bangladeshilaisia tarvittiin kauppiaina, tarjoilijoina ja muissa vähemmän arvostetuissa tehtävissä.
Uusien ihmisten tulva ei horjuttanut Persianlahden yhteisöjen konservatiivisuutta. Arabit, jotka olivat taustaltaan aavikon paimentolaisia, suhtautuivat tulijoihin epäluuloisesti.
Ulkomaalaisia pidettiin edistyksestä maksettuna hintana, välttämättömänä pahana, vaikka heidät otettiinkin vastaan arabiperinteeseen kuuluvalla kohteliaisuudella. Vieraisiin pidettiin etäisyyttä. 1970- ja 1980-lukujen taloudellisina kukoistusvuosina paikalliset ihmiset ja ulkomaalaiset eivät juurikaan viettäneet vapaa-aikaansa yhdessä. Tulijat hakeutuivat ja sijoitettiin asumaan omille alueilleen.
Vuoden 1991 Persianlahden sota toi arabien maaperälle puoli miljoonaa vierasmaalaista. Se ja talouden uudet ehdot ovat aloittaneet alueella uuden vaiheen.
Öljykaupan ja -tuotannon takeltelu on hiljentänyt talouden kuumina kausina rakennettuja viiden tähden hotelleja. Niiden omistajat ja ravintoloitsijat painostavat nyt päättäjiä lieventämään viisumirajoituksia.
Vielä viime vuosikymmenellä viisumit olivat tiukassa. Liikemiehille myönnettiin lupa vain lyhyisiin vierailuihin. Nyt on toisin: varakas turisti voi viipyä alueella pitkään. Häntä houkutellaan golf-kentillä, loistohotelleilla ja huvijahdeilla.
Muualta Aasiasta tulleille siirtotyöläisille annettiin pitkiä oleskelulupia ennenkin. Bahrain ja Dubain emiirikunta toimivat ikään kuin portteina alueen työmarkkinoille. Yli puolet niiden työvoimasta on ulkomaalaisia, useimmat heistä Intian niemimaalta.
Dubai kilpailee ulkomaalaisten suosiosta verovapaiden ostoskeskustensa laatutuotteiden halpuudella. Dubain lentokenttä kuuluu Lähi-idän vilkkaimpiin. Siellä liikennöi 50 lentoyhtiötä, reitit vievät yli sataan kohteeseen ympäri maailmaa ja päivittäin tehdään keskimäärin 160 nousua ja laskua.
Persianlahden maita auttaa lähialueen muiden maiden ongelmallisuus. Kuwaitin sotaseikkailun seurauksena Irak vetää heikosti turisteja. Iran on ollut pois laskuista sitten vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen. Äärimuslimien väkivalta on puolittanut Egyptiin suuntaavien matkaajien määrän. 2,1 miljoonan matkailijan ennätys syntyi 1992.
Vain Tunisia, Jordania ja Israel ovat pysyneet jatkuvasti vetovoimaisina turistikohteina.
Aiemmin vähän tunnetusta ja takapajuisesta Omanista on tullut tärkeä tekijä Persianlahden turismissa. Viime vuonna siellä kävi 200 000 ulkomaalaista. Vierailleen Oman tarjoaa upeita hiekkarantoja, neitseellisiä vuoria ja aavikkoretkiä.
Keskivertomatkailija kuluttaa päivässä kaksi kertaa enemmän rahaa Persianlahden maissa kuin Egyptissä. Persianlahdella lähestytäänkin seuraavan vuosituhannen alkua uskoen vakaasti, että ulkomaisten turistien kiinnostus lisää merkittävästi öljykaupoilla alunperin luotua vaurautta. (Inter Press Service)
