Rangoon,, 11.09.95 (IPS) – "Kuulun niihin – aravatenkin harvalukuisiin – taksikuskeihin maailmassa, jotka punaisen valon nähdessään ajattelevat fysiikan valoteorioita", sanoo Kyaw Baw, fysiikan lisensiaatti, joka sukkuloi moneen kertaan korjatulla autollaan Burman pääkaupungissa Rangoonissa.
Huumorintaju ja luonteenomainen mielentyyneys lienevät ne seikat, jotka auttavat Burman sivistyneistöä kestämään tilannettaan. Oman alan työtä ei ole tarjolla, joten on tyydyttävä siihen, mitä saa, sekä huonoon palkkaan ja koviin työehtoihin.
Rangoonissa on tavallista, että lääkäriksi tai insinööriksi opiskelleet ihmiset päätyvät kaupustelijoiksi kadunvarteen. Englantia lukeneilla on mahdollisuus tarjoilla olutta janoisille turisteille.
Myös Rangoonin taksikuskeilla tuntuu useimmiten olevan korkeampi oppiarvo kuin matkustajillaan.
Burmalaisille korkeakoulututkinto on erittäin tavoiteltava päämäärä, sillä burmalainen yhteiskunta on perinteisesti kunnioittanut oppineita ihmisiä.
Niinpä maan 45 yliopistoa ja opistoa ovat miltei aina täynnä. Viime vuonna niistä valmistui 25 000 opiskelijaa. Monilla heistä ei kuitenkaan ole toivoakaan koulutustaan vastaavasta työstä, vaikka Burman taloutta on ryhdytty varovasti vapauttamaan.
Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa rakennus- ja matkailualalle eikä niissä vaadita yliopistokoulutusta.
Julkinen sektori oli takavuosina sosialistisen Burman ainoa työllistäjä, mutta nyt se on käynyt liian ahtaaksi oppilaitoksista valmistuville. Lisäksi valtio maksaa huonosti: korkeimmatkaan palkat eivät ylitä 3 000 kyatia (noin 130 markkaa) kuussa.
Ei ihme, että monet vastavalmistuneet burmalaiset haaveilevat työpaikasta ulkomailla. Passeja ja viisumeja myönnetään kuitenkin kitsaasti. Ison rahatukun kanssa voi kääntyä välittäjän puoleen, joka järjestää tarvittavat paperit ja työpaikan ulkomailta.
Välittäjän avulla hankittu työpaikka naapurimaasta Thaimaasta maksaa liki 9 000 markkaa. Suositumpien kohteiden kuten Etelä-Korean ja Japanin hinnat ylittävät 60 000 markkaa.
Ulkomaillakaan burmalaiset eivät yleensä päädy koulutustaan vastaaviin töihin. "On parempi olla rikas ja tyytymätön ulkomailla kuin köyhä ja onneton kotona", kommentoi lomalle kotiin piipahtanut burmalainen lääkäri, joka työskentelee myyjänä Japanissa.
Burmaa rautaisella otteella hallitseva sotilasjuntta pelkää yliopistojen ja muiden opinahjojen toimivan toisinajattelun kasvualustana.
Burmassa vuonna 1988 päätään nostanut demokratialiike olikin pitkälti opskelijoiden johtama. Sen nujertamisen jälkeen sotilasjuntta on tehnyt parhaansa "epäpolitisoidakseen" oppilaitokset. Itse asiassa ne olivat suljettuina aina vuoteen 1992.
Burman sivistyneistön edustajat pitävät suurimpana ongelmana sitä, että maan koulutusjärjestelmää johtavat sotilaspiireistä tulleet ihmiset, jotka eivät ymmärrä koulutuksesta juuri mitään.
Yliopistojen opetusohjelmat periytyvät yhä brittien siirtomaa-ajalta, vaikka Burma itsenäistyi jo 1948. Lisäksi sotilasjuntta on eristänyt Burman muusta maailmasta myös sivistyksen osalta.
"Opetuksen taso on romahtanut viime vuosikymmeninä niin pahoin, että oppiarvot eivät enää todista todellisesta oppineisuudesta", sanoo Rangoonin yliopiston professori, joka haluaa pysyä nimettömänä.
Burman sotilasjohto kaivoi äskettäin koipussista mahdollisuuden suorittaa yliopisto-opintoja kirjekursseilla. Se sopii nuorille, jotka havittelevat pelkästään oppiarvoa, mutta epäilyttää nykyisiä yliopisto-opiskelijoita.
"Kirjeopiskelu etäännyttää opiskelijan todellisesta oppimisesta, jossa ei ole kyse ainoastaan kirjojen lukemisesta, vaan myös vuorovaikutuksesta toisten opiskelijoiden kanssa ja osallistumisesta keskusteluihin ja väittelyihin", sanoo tuohtunut opsikelija-aktivisti.
Sotilasjuntan mielestä sellainen vuorovaikutus on kaikkea muuta kuin tarpeellista. Se on viime aikoina avannut uusia opinahjoja maaseudulla, minkä arvostelijat näkevät yrityksenä hajauttaa nuoret "entistä helpommin hallittaviin" yksiköihin. (Inter Press Service)
