Lontoo,, 20.11.95 (IPS) – Ydinkokeet on viime aikoina julistettu lähes pannaan ja tuomittu YK:ta myöten kylmän sodan muinaisjäänteeksi. Samaan aikaan ydinaseiden kehittely tietokonesimulaation eli -jäljittelyn avulla ei tunnu huolestuttavan juuri ketään.
Tosiasiassa ydinkokeet eivät suinkaan ole loppumassa, niiden muoto vain muuttuu aiempaa "siedettävämmäksi".
Ehkä "tietokone" kuulostaa nykyihmisen korvissa paljon ystävällisemmältä, nykyaikaisemmalta ja puhtaammalta kuin "testi". Kun Yhdysvallat tarjoutui elokuussa auttamaan Ranskaa kehittämään ydinkokeiden tietokonesimulaatiota Tyynenmeren räjäytysten sijasta, harvalla oli mitään vastaan sanottavaa.
Tosiasiassa Yhdysvallat oli jo luvannut Ranskalle valtavia supertietokoneita, ja itse se kehittelee Kaliforniassa miljardin dollarin laitteita "jäljittelemään säteilyvirtaa ydinaseen tulipallossa". Los Alamosissa puolestaan on hankkeilla 400 miljoonan dollarin koekeskusta, jossa voitaisiin saada tietokonekuvia siitä, mitä räjähtävän ydinaseen sisällä tapahtuu.
Riippumatta siitä kehitetäänkö ydinpommia supertietokoneen keinotodellisuudessa vai Tyynenmeren murenevilla atolleilla, se on edelleen kauhea joukkotuhoase, joka voi aiheuttaa ennenkokemattoman laajan inhimillisen ja ympäristökatastrofin.
Niin kauan kuin ydinaseita on olemassa, maailmaa hallitsee pelko, joka ei voi synnyttää todellista vakautta tai turvallisuutta. Ainoastaan sitoumus kokeiden ja testien kieltämisestä – kaikkialla, tietotekniikka mukaan lukien – voi todella pysäyttää ydinaseiden leviämisen.
Kaiken kattavan ydinkoekiellon tarkoituksena ei ole kieltää kokeita yksinomaan siksi, että ne saastuttavat ympäristöä. Kiellon oli määrä pysäyttää ydinaseiden kilpavarustelu. Kokeet kiellettiin siksi, että ne olivat olennainen osa uusien, entistä murhaavampien ja täsmällisempien ydinaseiden rakentamista.
Ei kuitenkaan liene yllätys, että ydinasevallat – paitsi luopiot Ranska ja Kiina, jotka eivät ole allekirjoittaneet ydinkoekieltoa – ovat valmiita lopettamaan maanalaiset ydinkokeet juuri sillä hetkellä, kun tietokonesimulaatio on kyseenalaistanut niiden tarpeellisuuden.
Ydinkoekieltosopimusta ajaneen kansainvälisen yhteisön perimmäisenä tavoitteena oli käynnistää prosessi, joka johtaa kaikkien ydinaseiden kieltämiseen, hajottamiseen ja lopulliseen tuhoamiseen.
Se ei ollut pelkkä hippien ja rauhanryhmien haave. Ydinsulkusopimuksessa asetettiin 1970 yksityiskohtaiset tavoitteet, jotka vahvistettiin jälleen tämän vuoden toukokuussa, kun kansainvälinen yhteisö hyväksyi ydinaseriisunnan periaatteet ja tavoitteet. Lupaukset ja todellisuus
New Yorkissa käytyihin keskusteluihin osallistuneet diplomaatit vaativat yksimielisesti ydinasevaltoja toimimaan päättäväisesti aseiden vähentämiseksi ja lopulta hävittämiseksi kokonaan. Ydinasevallat myös lupasivat olla käyttämättä aseitaan tai niiden uhkaa ydinaseettomia maita vastaan.
Kolme päivää myöhemmin Kiina räjäytti ydinlatauksen ja kuukautta myöhemmin presidentti Jacques Chirac ilmoitti, että Ranska jatkaa ydinkokeitaan Mururoalla.
Syyskuussa paljastui, että Yhdysvallat – huolimatta väitteistään, että sillä ei ole tekeillä uusia ydinaseita – aikoo kehittää uuden version B61-pommista. Se on suunniteltu murtamaan bunkkerit, jotka suojaavat kemiallisia ja muita joukkotuhoaseita.
Kaikki nämä toimet ovat ristiriidassa niiden lupausten kanssa, joita ydinvallat antoivat toukokuisissa ydinsulkusopimuskeskusteluissa. Ne myös kertovat, että kylmän sodan jälkeinen taistelu ydinaseista on kaikkea muuta kuin ohi.
Kamppailua ei käydä pelkästään uusien aseiden kehittelyssä tarvittavan tekniikan ympärillä. Kiistan kohteena ovat myös käsitteet ja strategiat: toiset haluavat haudata koko ydinpelotteen käsitteen, toiset etsivät pommeille uusia rooleja ja olemassaolon syitä.
Chiracin tarjous "europommista" eli Ranskan ydinaseiden antamisesta koko Länsi-Euroopan turvaksi on yksi tapa luoda aseille uusia tehtäviä. Naton ydinsateenvarjon levittäminen Itä-Eurooppaan on toinen. Uusia uhkakuvia maalaillaan
Sotilaspiirit Yhdysvalloissa, Britanniassa, Ranskassa ja Venäjällä kehittelevät uusia strategioita. Niissä "Venäjän uhka" korvataan nimeämättömillä "konnavaltioilla", joita epäillään omien kemiallisten, biologisten tai ydinaseiden kehittelystä.
Euroopan ja Yhdysvaltain ydinhaukat pyrkivät siten laajentamaan ydinpelotteen roolia. Uusia tehtäviä toteuttamaan tarvitaan tietenkin uuden sukupolven ydinaseita.
Uusi rintama ydinaseiden puolesta ei ole vain teknologinen. Se on myös erittäin poliittinen. Kattava ydinkoekielto ei lopeta ydinaseiden leviämistä, ellei se sekä kiellä ydinaseiden kehittelyn uusia teknisiä keinoja että viitoita tietä ydinaseriisunnan jatkamiselle.
Kansainvälisen yhteisön tulisi vahvistaa sitoutumisensa ydinaseiden hävittämiseen kieltämällä ydinaseiden kehittely ja tuotanto sekä plutoniumin ja muiden asekelpoisten ydinmateriaalien valmistus. Ydinkoekieltosopimuksen pitäisi myös tuomita kaikki tekniikka, joka mahdollistaa uusien aseiden "testaamisen".
Chiracin ja Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin on turha kuvitella, että ne miljoonat ihmiset kautta maailman, jotka ovat osoittaneet mieltään Ranskan ja Kiinan ydinkokeita vastaan, katsovat läpi sormiensa sitä, kun Yhdysvalloissa ja Ranskassa aletaan muutaman vuoden sisällä valmistaa uusia tietokonetestattuja pommeja. (Inter Press Service) * Stephanie Mills on Greenpeace-järjestön Uudessa-Seelannissa toimiva ydinaseiden vastustaja. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
