New York,, 27.11.95 (IPS) – Yhdysvaltain historiassa on toistuvasti koettu sananvapauden tukahduttamiseen tähdänneitä sensuuriaaltoja. Yleensä niiden alullepanijana on ollut poliittinen oikeisto. Monien hämmästykseksi viime aikojen sensuurivaatimukset ovat tulleet pikemminkin vasemmalta.
Muutama vuosi sitten Pennsylvanian yliopiston mustat opiskelijat suuttuivat Daily Pennsylvania -lehden kolumneista niin, että takavarikoivat yhtenä päivänä lehden koko 14 000 kappaleen painoksen. Mustien lakimiesten järjestö puolusti opiskelijoiden tempausta, koska kolumni "pyrki lietsomaan mielialoja heitä vastaan".
Lakimiesten mielestä vastalauseeksi ei olisi riittänyt lehden jättäminen lukematta. Heidän näkemyksensä edustaa eräänlaista "holhousfilosofiaa", jonka mukaan ihmisille arkoja aiheita pitää suojella sensuroimalla niitä mahdollisesti loukkaavat asiat.
Sama ajatus on taustalla puhesäännöissä, joita huomattavan monet Yhdysvaltain yliopistot ovat hyväksyneet kymmenen viime vuoden aikana. Säännöissä uhataan yleensä rangaistuksella opiskelijaa, joka esittää toiselle loukkaavia kommentteja tämän rodusta, uskonnosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta eli lietsoo vihaa puheellaan, kuten sääntöjen kannattajat asian ilmaisevat.
Sääntöjen tarkoituksena oli tehdä opiskelu siedettäväksi afroamerikkalaisille, jotka ovat olleet useimmiten loukkausten kohteena. Michiganin yliopistossa kuitenkin osoittautui, että sääntöä käytettiin useimmiten juuri mustia opiskelijoita vastaan.
Tieto ei hämmästytä niitä, jotka tuntevat Britannian rotujen välisiä suhteita koskevan lain. Myös sen rasismin vastaisia pykäliä on useimmin sovellettu mustan vallan kanttajiin.
Sittemmin Michiganin yliopiston puhesäännöt todettiin perustuslain vastaisiksi, samoin kuin Wisconsinin yliopiston.
Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys kieltää valtion laitoksia – yliopistot mukaan lukien – loukkaamasta sanan- ja lehdistönvapautta. Siksi yksityiset yliopistot katsoivat oikeudekseen laatia tiukkoja rasismin vastaisia puhesääntöjä. Stanfordin sääntöjen kumoutuminen oikeudessa on kuitenkin laannuttanut muidenkin yksityisten opinahjojen intoa säännöstellä puhetta.
Kiistat siitä, mitä sopii sanoa ja mitä ei, tuottivat termin "poliittisesti korrekti" (PC). Konservatiivit tekivät kaikkensa saadakseen tämän liberaalien hengentuotteen naurunalaiseksi ja onnistuivatkin monta kertaa. Holhouksen kannattajat kuitenkin uskoivat, että he sensuroivat meidän kaikkien parhaaksi.
Myös monet mustat intellektuellit ovat alkaneet uskoa, että perustuslain turvaamat ilmaisunvapaudet eivät auta mustien asiaa ja toimivat jopa esteenä vihan lietsonnan tukahduttamiselle.
Yhdysvaltain johtava musta kirjallisuustieteilijä, Harvardin yliopiston professori Henry Louis Gates Jr. on kuitenkin eri mieltä. Hän muistuttaa, että perustuslain ensimmäinen lisäys "salli mielenosoitukset ja kulkueet, järjestäytymisen ja agitaation", jotka muuttivat perusteellisesti vanhan rotujärjestyksen etelävaltioissa.
Lainsäädännölliset hankkeet kansainvälisen terrorismin torjumiseksi uhkaavat nekin perustuslain ensimmäisen lisäyksen arvoja. Tämä on poliittisen oikeiston ajama hanke, mutta myös presidentti Bill Clinton on asettunut periaatteessa kannattamaan lakia, joka sallisi presidentin määritellä jotkut ryhmät "terroristisiksi".
Uuden lain mukaan rahallisen tuen antaminen sellaiselle ryhmälle myös ei-terroristisiin tarkoituksiin olisi rikos.
Terrorismin vastaista lakia ajetaan paljolti poliittisista syistä – kuten monia muitakin sananvapautta uhkaavia hankkeita. Politiikka selittää myös Washingtonin päättäjien oudon kiireen tuomita Hollywoodin tuotteita.
Senaatissa enemmistönä olevan republikaanien ryhmän johtaja ja puolueen presidenttiehdokaskisan kärkinimi Bob Dole on kilpaillut Clintonin kanssa siitä, kumpi pystyy jyrkemmin tuomitsemaan elokuvien ja musiikin tekijät väkivallan tai naisia alistavan seksin vuoksi.
Näistä huolestuttavista seikoista huolimatta sananvapaus ei voi mitenkään huonosti Yhdysvalloissa. Tosiasiassa ihmiset sanovat suuren yleisön kuullen asioita, joita ei koskaan sallittaisi muissa demokraattisissa yhteiskunnissa. Esimerkiksi G. Gordon Liddy neuvoo radionkuuntelijoille, miten tappaa liittovaltion poliiseja.
Vainoharhaiset puolisotilaalliset porukat puolestaan väittävät, että Yhdysvaltain hallitus aikoo käydä niiden kimppuun mustilla helikoptereilla, ja ainakin yksi konservatiivinen kongressin jäsen tarttuu aiheeseen.
Olisi typerää kuitata ääniaalloilla ja politiikan kentillä kuuluva kirkuna merkityksettömäksi. Tärkein kysymys on kuitenkin se, miten voimme palata sivistyneeseen yhteiskuntaan ja järkevään poliittiseen keskusteluun ilman, että sitoutumisemme perustuslain ensimmäisen lisäyksen periaatteisiin heikkenee. (Inter Press Service) * Anthony Lewis on New York Times -lehden kolumnisti. Häneltä on julkaistu kirja Make No Law: The Sullivan Case and The First Amendment. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
