Belgrad,, 04.12.95 (IPS) – Eräät asiantuntijat puhuvat henkisen vamman aiheuttamasta stressistä, toiset sanovat, että kyseessä on "Vietnam-syndrooma serbialaisittain". Entisessä Jugoslaviassa ja varsinkin Serbiassa aletaan vasta aavistella, millaisia psyykkisiä jälkivaikutuksia koetuilla sodilla on.
"Entisen Jugoslavian alueella käydyt sodat jatkuvat niiden uhreiksi joutuneiden tuhansien ja tuhansien ihmisten mielissä", sanoo Vuk Draskovic. Hän johtaa Serbian uudistusliikettä (SPO), joka oli tärkein sotaa vastustanut puolue.
"Kansallismielisen hysterian jälkeen tapahtuu kansallinen selviäminen… invalidit näkevät unia menetetyistä jäsenistään, pakolaiset uneksivat kodeistaan… eikä heille ole tarjolla tarpeeksi psykiatrista apua", Draskovic jatkaa.
Draskovic puhui SPO:n äskettäin Belgradissa järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin sodan jälkivaikutuksia. Paneelissa oli mukana sosiologeja, psykiatreja, psykologeja ja poliitikkoja. He arvioivat, että neljä vuotta jatkuneen sodan aiheuttamat taloudelliset menetykset ja liittovaltion poliittisen järjestelmän hajoaminen jättävät niin ikään syviä arpia kansakunnan mieleen. Karmeita tarinoita
Jonkinasteisia traumoja uskotaan jääneen jokaiselle ihmiselle, joka joutui sodan kanssa kosketuksiin suoraan tai epäsuorasti. On aihetta pelätä, että huomispäivän painajaiset liittyvät karmeisiin tapauksiin, joista on alettu kertoa lehdissä yhä tiuhemmin:
Useita kuukausia sitten humalainen nuori mies ilmestyi iltamyöhällä psykiatriselle klinikalle Belgradissa ja pyysi hoitoa. Lääkäri teki nopean diagnoosin ja ilmoitti miehelle, että tämä on juovuksissa. Mies poistui vastaanotolta ja räjäytti itsensä käsikranaatilla.
Toinen nuori mies heitti käsikranaatin linja-auton takaosaan, koska hänen mielestään siellä istuneet ihmiset puhuivat liian kovalla äänellä. Yksi nainen sai surmansa.
Kolmas mies meni tyttöystävänsä kotiin ja ampui automaattiaseella tytön ja koko tämän perheen. "Hän ei rakastanut minua enää, enkä kestänyt sitä", mies selitti.
Kaikki kolme nuorukaista olivat olleet "vapaaehtoiskaarteissa", joita lähti Serbiasta Kroatiaan ja Bosniaan sotimaan sikäläisten serbien rinnalla. Kaikki kolme olivat vasta palanneet kotiin vuosia kestäneen sotaretken jälkeen. Asiantuntijoiden mukaan heitä vaivasi henkisen vamman eli trauman aiheuttama stressi.
Monet SPO:n paneeliin osallistuneista asiantuntijoista sanoivat, että serbinuorukaisten tapauksissa on yhtymäkohtia Vietnam-syndroomaan, josta amerikkalaissotilaat kärsivät Vietnamin sodan jälkeen. Oireisiin kuuluu tunne siitä, että on joutunut poliitikkojen aivopesemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
"Yhdysvaltain hallituksella oli tapana selittää seikkailun tarkoitusta sotilaille sanomalla, että he puolustivat Amerikkaa Vietnamissa… Belgradissa toisteltiin samoja lauseita, kuten 'Serbiaa puolustetaan Knissä'", sanoi tunnettu belgradilainen psykiatri Jovan Maric.
Knin oli Kroatian serbien tukikohta, jonka Kroatian armeija valtasi elokuussa.
"Kun amerikkalaiset sotilaat tajusivat, että heitä oli johdettu harhaan ja sota hävittiin, heidän silmänsä avautuivat. Selviämisen hetki näytti samalta kuin nyt täällä. Ihmiset käsittävät, että he ovat taistelleet turhan takia, että heidän kansallistunnettaan käytettiin ensin hyväksi ja sitten se hylättiin", Maric selitti.
Virallinen Serbia veti tukensa Bosnian serbien sotimiselta elokuussa 1994, kun presidentti Slobodan Milosevic kääntyi sodanlietsojasta rauhan mieheksi saadakseen Serbian vapaaksi talouspakotteiden ikeestä.
Asiantuntijoiden mukaan rintamalta palaavat sotilaat kärsivät jatkuvasta pelosta ja ahdistuksesta, tietoisuuden kapenemisesta sekä halusta paeta todellisuutta. Se ajaa heidät alkoholismiin ja väkivaltaisuuteen. Sotien uhrit – niin sotilaat kuin siviilitkin – ovat välinpitämättömiä heitä ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Monen tyytymättömyys ja masennus johtaa itsemurhaan.
Serbia ei koskaan tunnustanut julkisesti olevansa sodassa, mutta tuhannet lähtivät sieltä sotimaan 1991 alkaneisiin taisteluihin muissa entisen Jugoslavian tasavalloissa.
Jotkut uskoivat virallista propagandaa, joka julisti, että Serbian kansalliset edut olivat vaarassa. Toiset lähtivät etsimään hupia ja seikkailuja. Asiantuntijoiden mukaan heillä kaikilla on palatessaan sodasta johtuvia psyykkisiä ongelmia.
Tilanteen on tehnyt entistä vaikeammaksi se, että Serbian virallinen politiikka on sillä välin muuttunut sotaisesta rauhantahtoiseksi. "Ihmiset ovat pettyneitä ja kokevat tulleensa harhaanjohdetuiksi", eräs asiantuntija kiteytti.
Virallisia tilastoja Serbiasta Bosnian ja Kroatian sotaan lähteneiden määristä ei ole julkistettu, mutta "serbivapaaehtoisten" järjestöt arvioivat määrän olleen 120 000 – 160 000.
Psykiatri Aleksandar Vuco arvioi, että sodasta palaavien serbien psyykkisiä ongelmia pahentaa yhteiskunnan jyrkkä kahtiajako. Serbian virallinen propaganda määritteli Kroatian ja Bosnian serbien sotimisen oikeutetuksi ja välttämättömäksi tai väistämättömäksi, mutta kaikki serbit eivät ole samaa mieltä.
"Noiden miesten kokemalle seikkailulle ei ole yhteistä nimeä. Ensin heitä pidettiin sankareina, mutta nyt monet puhuvat heidän toimeenpanemistaan raakuuksista", huomautti viikkolehti Vremen toimittaja Ivan Radovanovic.
Sodan vuoksi erityisen kovia kokeneen ryhmän muodostavat myös sadat tuhannet pakolaiset, joita on tulvinut Serbiaan sota-alueilta. Serbiaan on tullut noin 400 000 pakolaista. Lukuun sisältyvät 200 000 Krajinan serbiä, jotka pakenivat Kroatian hyökkäystä loppukesällä.
"Ensimmäiset noiden ihmisten parissa tehdyt tutkimukset kertovat, että he ovat kokemansa sokin vuoksi miltei menettäneet toivonsa ja kykynsä sopeutua uuteen tilanteeseen", tohtori Maric kertoi.
"He vaipuvat apatiaan ja menettävät elämänilonsa. He eivät jaksa iloita edes siitä, että ovat elossa. Tulevaisuus pelottaa heitä kovasti, sillä se on täysin ennustamaton. Voidaan sanoa, että noiden ihmisten persoonallisuutta on vaurioitettu pysyvästi", hän jatkoi.
Hänen mukaansa Bosniassa, jossa sota kesti neljä vuotta, ei ole ainuttakaan ihmistä, joka ei joutuisi kärsimään sodan psyykkisistä jälkivaikutuksista pitkän aikaa. (Inter Press Service)
