Al-Bireh, Länsiranta,, 15.01.96 (IPS) – Samiha Khalilin ankara nutturakampaus kuvaa myös tämän 72-vuotiaan isoäidin ja politiikan veteraanin päättäväistä luonnetta. Hän on Jasser Arafatin ainoa vastaehdokas Palestiinan neuvoston puheenjohtajan vaalissa.
Palestiinalaisten historian ensimmäisissä vaaleissa 20. tammikuuta valitaan parlamentin tapaan toimiva 88-jäseninen itsehallintoneuvosto ja sen puheenjohtaja.
Khalil myöntää, että hänellä ei ole suuria toiveita päihittää Arafatia, mutta hän uskoo saavansa ainakin äänensä kuuluviin olemalla ehdokkaana. Hän vastustaa Israelin kanssa solmittua rauhansopimusta.
"Minä olen vihainen", Khalil jyrisee toimistossaan Länsirannan al-Birehin kaupungissa, josta hän johtaa palestiinalaisia auttavaa hyväntekeväisyysjärjestöä. "Sopimus ei helpottanut elämäämme, vaan teki sen entistä vaikeammaksi. Jos voitan vaalit, lopetan neuvottelut."
Khalil pyrkii sitoutumattomana ehdokkaana Palestiinan huippuvirkaan, mutta hänen mielipiteensä ovat samoilla linjoilla kuin Palestiinan vapautuksen demokraattinen rintama (DFLP), johon hän on ollut sidoksissa enimmän ajan poliittisesti aktiivisesta elämästään.
Khalil vaatii kaikkien palestiinalaisten vankien vapauttamista; heitä viruu noin 4 000 Israelin vankiloissa. Hän edellyttää lisäksi, että Israel purkaa tiesulut, joita se on rakentanut Länsirannalla sijaitsevien palestiinalaisten itsehallintoalueiden ympärille.
Khalil perää myös Itä-Jerusalemin avaamista niin, että palestiinalaiset pääsevät sinne tarvitsematta Israelin lupaa. Hän haluaa palestiinalaispakolaisten palaavan kotiin ja Israelin siirtokuntien katoavan itsehallintoalueilta. Tärkeintä Khalilille on kuitenkin varmistaa ennen neuvottelupöytään istumistaan, että pitkittyneet neuvottelut Israelin kanssa johtavat Itä-Jerusalemia pääkaupunkinaan pitävän itsenäisen Palestiinan valtion syntyyn.
"On hyvä sekä meille että heille, että me saamme sen mitä tarvitsemme. Oikeuksien antaminen palestiinalaisille merkitsee turvallisuutta Israelille", Khalil vakuuttaa.
Monia hämmästyttää se, miten Khalililla on kanttia asettua haastajaksi miehelle, josta on paljolti tullut palestiinalaisten asian henkilöitymä. Khalililla on kuitenkin ansioita, jotka tuovat varmasti ääniä. Hän on ollut Palestiinan kansallisneuvoston (maanpakolais-parlamentin) jäsen vuodesta 1965 ja siellä hän on puolustanut näkyvästi naisten oikeuksia.
Khalilin viidestä lapsesta kolme on ollut vankilassa Israelissa ja myöhemmin karkotettu sieltä. Israel kielsi Khalilia vierailemasta lastensa luona poliittisen historiansa vuoksi.
Palestiinan neuvostoon pyrkivistä 691:stä ehdokkaasta on – Khalil poisluettuna – naisia vain 27.
Naisehdokkaista tunnetuin on Hanan Ashrawi, joka toimi palestiinalaisvaltuuskunnan tiedottajana rauhanneuvottelujen aikana. Tällä 49-vuotiaalla Yhdysvalloissa koulutetulla yliopiston professorilla uskotaan olevan hyvät läpimenomahdollisuudet.
"Tarvitsemme sukupuolten tasavertaisuutta lain edessä. Se edellyttää naisten oikeuksia tuntevia ehdokkaita, jotka säätävät hyviä lakeja", sitoutumattomana ehdokkaana oleva Ashrawi selittää.
Hänen listansa kärjessä ovat liian varhain solmittujen avioliittojen ehkäiseminen, tyttöjen oppivelvollisuuden pidentäminen, naisten avustaminen omien yritysten perustamisessa ja sen torjuminen, että naiset tarvitsisivat miespuolisen perheenjäsenen luvan passin hakemiseen.
Monilla naisehdokkailla ei ole harhakuvia mahdollisuuksistaan. "Yhteiskuntamme on vahvasti perinteinen. Emme voi odottaa miesten äänestävän helposti naisia. Enkä usko naistenkaan äänestävän naisia, koska he eivät usko naisten poliittisiin kykyihin", kertoo 48-vuotias kolumnisti Rawya Shawa, joka on itse ehdokkaana Gazassa.
Tuoreimmat mielipidemittaukset tukevat Shawan lausuntoa: naiset ovat miehiäkin haluttomampia äänestämään naisehdokkaita.
Sekä vaalipiirijako että ehdokkaiden suuri kokonaismäärä voivat kuitenkin toimia naisten eduksi. Länsiranta ja Gaza on jaettu 16 vaalipiiriin, mikä tarkoittaa, että naiset voivat kilpailla heidät parhaiten tuntevassa ympäristössä eli kotikaupungissaan.
Jokaisessa vaalipiirissä on kymmenittäin ehdokkaita taistelemassa paikoista, joita tulee 1-12 asukasmäärästä riippuen. Esimerkiksi Jerusalemissa 76 ehdokasta mittelee 7 paikasta.
Valitsijat äänestävät niin montaa ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan. Monet naisehdokkaat tulevat tunnetuista suvuista, kun taas miesehdokkaissa on monia sangen tuntemattomia.
Ashrawin etuna on vielä se, että hän on kristitty, sillä vaalilaki turvaa kristitylle vähemmistölle edustuskiintiön neuvostoon.
Eräät naisehdokkaat ovat solmineet vaaliliittoja samanmielisten miesehdokkaiden kanssa ja kannustavat valitsijoita keskittämään äänensä liitolle.
Palestiinan vaalien naisehdokkaita yhdistää miespuolisiin kilpailijoihinsa ainakin toive siitä, että he voisivat neuvoston jäseninä vaikuttaa Israelin kanssa käytävien neuvottelujen lopputulokseen. Neuvottelut alkavat neljä kuukautta vaalien jälkeen.
Ashrawi ja Shawa uskovat, että neuvosto voi vaikuttaa neuvottelutulokseen, jos sinne valitaan voimakastahtoisia ihmisiä eikä vain niitä, jotka seuraavat Arafatin linjaa.
Shawan mielestä jopa radikaalin islamilaisen Hamas- järjestön pitäisi vaalien boikotoimisen sijasta asettaa ehdokkaita, jotta parlamentissa olisi myös toimiva oppositio.
"Eräiden ihmisten mielestä neuvostosta tulee pelkkä kumileimasin. Minä uskon, että jos kansalla on mahdollisuus valita sinne oikeat ihmiset, se auttaa varmasti palestiinalaisia saavuttamaan tavoitteensa", sanoo Shawa. (Inter Press Service)
