Ngorongoro, Tansania, 15.01.96 (IPS) – Ennen vanhaan masait paimensivat karjalaumojaan vapaasti Serengetin tasangolla Pohjois- Tansaniassa.
Nyt masait ovat turhautuneita ja vihaisia. "Meiltä on viety oikeudet maahan, joka tarjosi meille asuinsijan ja elannon vuosikymmenien ajan. Näännymme nälkään runsauden keskellä", valittaa heimopäällikkö Topilet Ole Saitoti. Hän on kirjannut kokemuksensa Serengetin päiväkirja -nimiseen teokseen.
Masait määrättiin poistumaan Serengetistä 1959, jolloin 15 300 neliökilometriä savannia julistettiin kansallispuistoksi. Masaille osoitettiin uusi alue Ngorongoron itäpuolella.
Kun Ngorongoro muutettiin suojelualueeksi, sen käyttö laidunmaana tuli luvanvaraiseksi. Masait joutuivat Saitotin mukaan ahtaalle.
Keski-ikäinen masaipäällikkö William muistelee, kuinka ihmisten ja eläinten vuorovaikutus oli hänen lapsuudessaan tasapainoista. "Sitten tulivat viranomaiset, jotka kohtelivat meitä kehnommin kuin eläimiä."
Luonnonsuojelussa on alettu vasta 90-luvulla tajuta, että suojeltavien alueiden alkuperäisillä asukkailla on paljon annettavaa suojelulle. Tätä korostettiin muun muassa YK:n järjestämässä Rion ympäristö- ja kehityskonferenssissa 1992. Masaiden mielestä Ngorongoron ympäristönsuojelijat eivät ole tajunneet opetusta vieläkään. (Inter Press Service)
