Haag, 07.10.02 (IPS) – Vaikka Hollannin poliittista kurssia on viime aikoina reivattu monessa asiassa, jotain on ennallaan: kehitysavun antajana Hollanti kuuluu yhä maailman huipulle. Eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta, vakuuttaa heinäkuussa nimitetyn hallituksen kehitysyhteistyöministeri Agnes van Ardenne.
Nykyhallituksen suurinta puoluetta, kristillisdemokraattista allianssia (CDA) edustava van Ardenne haluaa auttaa kehitysmaita myös poistamalla esteitä niiden tuonnilta. Se edellyttää esimerkiksi kotimaisten maataloustukien alentamista ja toisaalta ponnistelua tiettyjen Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Euroopan unionin (EU) sääntöjen muuttamiseksi.
Van Ardennen mukaan EU:lla on esimerkiksi tarpeettoman tiukka ananasdirektiivi, jonka määritelmään länsiafrikkalaisen Beninin ananakset eivät mahdu.
Hollannin politiikan suunta kääntyi oikealle toukokuun vaaleissa, joissa CDA palasi valtaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Se sai hallituskumppaneikseen pienen liberaalipuolueen (VVD) ja oikeistoradikaalin Pim Fortuynin listan (LPF).
LPF räjäytti potin vaaleissa kahmaisemalla ensi yrittämällä 26 paikkaa 150-jäsenisestä parlamentista. Listan menestystä siivitti paradoksaalisesti se, että Fortuyn itse murhattiin vain muutama päivä ennen vaaleja.
Heinäkuussa muodostetun hallituksen taival on ollut myrskyisä pääasiassa LPF:n sisäisten kiistojen vuoksi, mutta maan kehitysapuun tuiverrus ei ole vaikuttanut. Hollannin kehitysyhteistyömäärärahat muodostavat 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, joten maa kuuluu Luxemburgin, Norjan, Tanskan ja Ruotsin ohella ryhmään, joka on saavuttanut YK:n suositteleman 0,7 prosentin tavoitteen.
Suomen apu käväisi tavoitteessa 1990-luvun alussa, mutta on sittemmin vaipunut alle 0,4 prosenttiin. Tänä vuonna Suomen kehitysyhteistyömäärärahat ovat 479 miljoonaa euroa.
Hollannin tämän vuoden kehitysyhteistyöbudjetti on noin 3,5 miljardia euroa. Kolmannes kanavoidaan kansainvälisten järjestöjen kautta, kolmannes on kahdenvälistä apua ja loput jaetaan hollantilaisille kansalaisjärjestöille, jotka välittävät rahat edelleen yhteistyökumppaneilleen kehitysmaissa.
Ministeri van Ardenne sanoo oman linjansa eroavan edellisen sosiaalidemokraattivetoisen hallituksen politiikasta sikäli, että hän haluaa lisätä yksityisen sektorin ja roolia kehitysyhteistyössä.
"Kehitysavun avainperiaatteet ovat kuitenkin samat kuin ennen: solidaarisuus ja kansainvälinen oikeudenmukaisuus", hän jatkaa.
"Sirkus" ja "saippuaooppera" ovat ilmauksia, joita vilahtelee sekä tavallisten hollantilaisten että poliittisten tarkkailijoiden hallitusta koskevissa puheissa. Ne viittaavat lähinnä LPF:n sisäisiin sekoiluihin, joista huolimatta puolueen vaikutus tuntuu Hollannin politiikassa.
Fortuynin vaalivalttina oli ajatus, että Hollanti on "täynnä" eikä uusia maahanmuuttajia pidä enää ottaa vastaan. Maan perinteisesti vapaamielinen siirtolaispolitiikka on johtanut siihen, että sen liki 16-miljoonaisesta väestöstä 17 prosenttia kuuluu "etnisiin vähemmistöihin". Suurkaupungeissa, kuten Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Haagissa osuus on 40 prosenttia ja yli.
LFP:n poliittinen vaikutus on luettavissa esimerkiksi ulkoministeriön poliittisesta ohjelmasta vuodelle 2003. "Apua voidaan käyttää välineenä vaikutettaessa hallituksiin, jotta ne ottavat takaisin omia kansalaisiaan", ohjelmassa sanotaan.
Van Ardenne korostaa kuitenkin, että tärkeämpää kuin siirtolaisten palauttaminen on vaikuttaa oloihin kehitysmaissa niin, ettei ihmisten tarvitse lähteä sieltä. Hän myöntää, että laittomia siirtolaisia palautetaan, mutta vain, jos olot näiden kotimaassa ovat siedettävät.
"Me myös tarvitsemme paljon työvoimaa täällä, mutta joidenkin on paras palata kotiin", hän muotoilee jatkaen, että 90 prosenttia turvapaikanhakijoista ei täytä pakolaisuuden ehtoja.
Näyttää kuitenkin siltä, että LPF:n poliittinen viehätysvoima on jo hiipumassa. Tuoreiden kyselyjen mukaan moni listaa äänestänyt katuu tekoaan seurattuaan ryhmän loputonta riitelyä ja poliittista kokemattomuutta.
Päivälehti Handelsblattin toimittaja Roel Jansson arvioi, että kehitysyhteistyöllä on niin vankka asema Hollannissa, että LPF ei ole tullut edes ajatelleeksi sen kyseenalaistamista, vaikka ryhmä mekastaakin siirtolaispolitiikasta.
Kehitysavun juuret ovat Janssonin mukaan Hollannin historiassa, joka on aina ollut hyvin kansainvälistä. Toisaalta kaksi suurinta puoluetta, kristilliset ja demarit, ovat molemmat vakaasti kehitysyhteistyön kannalla.
Hollannin suurimpiin kehitysyhteistyötä tukeviin kansalaisjärjestöihin kuuluvassa Novibissa on myös havaittu yhteistyön sujuvan nykyisenkin hallituksen kanssa.
"Ministeri on ilmaissut tyytyväisyytensä reilun kaupan puolesta käymäämme kampanjaan", Novibin tiedottaja Paul van Pomjeren kertoo.
Hän muistuttaa alkuvuodesta tehdystä kyselystä, jossa 27 prosenttia vastanneista kannatti kehitysavun lisäämistä. Valtaosa oli tyytyväisiä avun nykyiseen tasoon, ja vain 20 prosenttia hyväksyisi sen leikkaamisen.
(Inter Press Service)
