Islamabad, 14.01.01 (IPS) – Kuten on ollut tapana kymmenen viime vuoden ajan, arkkiviholliset Intia ja Pakistan vaihtoivat tämänkin vuoden ensimmäisenä päivänä listat ydinenergiaan perustuvista kohteistaan, joita vastaan ei saa hyökätä mahdollisen konfliktin puhjetessa.
Kumpikaan valtio ei kuitenkaan ole esittänyt virallista ydinaseoppia, joka sanoisi selvästi, missä olosuhteissa se turvautuisi tuomiopäivän aseisiinsa.
Tämän vuoden alkaessa Intian ja Pakistanin välit olivat poikkeuksellisen jännittyneet, mutta tavanomainen rutiini käytiin silti läpi. Se perustuu maiden väliseen sopimukseen, joka kieltää hyökkäykset ydinlaitoksia vastaan.
Jännitys alkoi kiristyä 13. joulukuuta Intian parlamentin jouduttua terroristihyökkäyksen kohteeksi. Intia syyttää iskusta Pakistania. Sen jälkeen maat ovat keskittäneet joukkojaan rajalle, ja laukauksiakin on vaihdettu.
Keskinäisen sopimuksen nojalla kummankin maan johto on tarkasti perillä naapurinsa ydinlaitteistojen määrästä, mutta julkisuuteen tietoja ei ole annettu. Nyt ei aikaisempien vuosiin tapaan ole kerrottu sitäkään, onko jompikumpi tehnyt lisäyksiä listalleen.
Sekä Intia että Pakistan tekivät ydinkokeen toukokuussa 1998. Sen jälkeen ne on luettu ydinaseita omistavien valtioiden "kerhoon", ja sodan pelko Etelä-Aasiassa on saanut uuden ulottuvuuden.
Virallisten ydinaseoppien puuttuessa asiasta syntyy paljon spekulaatiota, varsinkin jännityksen kiristyessä. Yleisesti uskotaan, että Pakistanin ydinpommi on tarkoitettu "ensi-iskuun ja viime hetken turvaksi". Intian pommi taas mielletään "toisen iskun" aseeksi, jolla vastataan hyökkäykseen.
Teoria perustuu siihen, että Pakistanilla ei pienen kokonsa vuoksi ole samanlaista "strategista syvyyttä" kuin paljon suuremmalla Intialla. Pakistanin uskotaan lisäksi pyrkivän kompensoimaan ydinaseella sen, että sillä on tavanomaista tulivoimaa vähemmän kuin Intialla.
Intian pinta-ala on reilut kolme miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku yli miljardin. Pakistanilla on kokoa vajaat 800 000 neliökilometriä ja asukkaita reippaat 150 miljoonaa.
Islamabadissa toimivan politiikan tutkimuslaitoksen tutkija Zafar Jaspal vertaa Pakistanin ydinaseoppia Britannian kirjoittamattomaan perustuslakiin. Se käsittää joukon eri tilanteissa sovellettavia yleisiä tavoitteita.
"Pakistanin ydinaseoppi nojaa kolmeen peruspilariin: se on Intia-keskeinen, sen tarkoitus on korvata tavanomaisten asevoimien epäsymmetria ja sitä käytetään, jos valtion olemassaolo on uhattuna", Jaspal selittää.
Pakistanin entinen ulkoministeri Sartaj Aziz on sanonut, että jos Pakistanilla ei olisi ydinasetta, Intia olisi meneillään olevan kriisin aikana hyökännyt sen kimppuun eikä tyytynyt keskittämään joukkojaan rajalle.
Asiantuntijoiden mukaan ydinaseet on tarkoitettu ehkäisemään sotaa pelotevoimansa avulla. Kriisitilanteessa – jollainen on meneillään Intian ja Pakistanin välillä – kummankin on uskottava toisen pelotteeseen. Ydinaseoppien puuttuminen tekee kuitenkin myös uhkasta epämääräisen.
Pakistanin armeijan edustaja kenraalimajuri Rashid Qureshi herätti tammikuun alussa hämmennystä lausunnollaan, jossa hän sulki pois Pakistanin ydinaseen käytön mahdollisuuden.
"Ydinaseet on tarkoitettu yksinomaan pelotteeksi. Niiden käyttöä ei pitäisi edes harkita", Qureshi sanoi.
Eräs nimettömänä pysyttelevä asiantuntija sanoo toivovansa, että Qureshin kommentti oli pelkkä lipsahdus. "Sellainen lausunto on sopimaton tilanteessa, jossa Intia keskittää joukkoja rajallemme", hän pohtii.
Toinen asiantuntija, entinen valtion virkamies, katsoo, että Pakistanin tulisi vetää selvä "punainen linja", jonka takana Intian hyökkäys uhkaa sen olemassaoloa ja se on pakotettu turvautumaan ydinaseisiin.
Englanninkielisen Nation-lehden toimittaja M.A. Niazi puolestaan arvioi, että Pakistanin linjan epämääräisyys on harkittua. Se on pakottanut myös intialaiset aprikoimaan, milloin Pakistan turvautuisi pommiinsa.
Sekä Intian että Pakistanin asiantuntijat ryhtyivät laatimaan ydinaseoppia 1999, mutta valmista ei ole tullut vieläkään.
Intiassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, miten valta jaetaan ydinaseiden valvonnassa. Vallasta taistelevat vaikutusvaltainen virkakoneisto, poliitikot ja armeija, jonka sisällä pisimmästä korresta kamppailevat vielä ilma-, meri- ja maavoimat.
Pakistanissa sotilaat ottivat vallan lokakuussa 1999, ja parlamentti hajotettiin. Ydinaseet annettiin maavoimien komentajan johtaman elimen valvontaan. Joidenkin mielestä Pakistanin olisi nyt helppoa kehittää ydinaseoppi, koska pommit ovat yksiselitteisesti maavoimien hallinnassa.
Intiassa julkistettiin huhtikuussa 1999 luonnos ydinaseoppia valmistelevan neuvoston raportiksi. Sitä pidetään jonkinlaisena epävirallisena ydinaseoppina.
Sen mukaan Intian tulee määritellä pienin mahdollinen uskottava ydinpelote, mutta sen sisällöstä syntyi kiivas väittely. Luonnoksessa sanotaan ydinaseen olevan tarkoitettu vain vastaiskuun. Samalla muistutetaan, että pommin on siksi oltava käyttökelpoinen vihollisen ensi-iskun jälkeen.
Luonnos nostatti "haukat" ja "kyyhkyt" toisiaan vastaan sekä Intiassa että Pakistanissa. Intialainen ydinase-ekspertti ja rauhanaktivisti Aachin Vanaik sanoo, että luonnosta ei koskaan virallistettu, koska se oli "naurettavan kunnianhimoinen eikä sulkenut pois mitään."
Luonnos jäi lisäksi Intiassa politiikan suunnan muutoksen jalkoihin. Valtaan noussut oikeistolainen hindupuolue Bharatiya Janata hylkäsi aiemman sitoutumattomuuden ja lähti tavoittelemaan Yhdysvaltain liittolaisuutta.
Pakistanin hallitus arvosteli Intian julkistamaa ydinaseopin luonnosta, mutta lokakuussa 1999 kolme pakistanilaista huippuvaikuttajaa moitti hallituksen reaktiota liian heikoksi. He olivat entinen ulkoministeri Agha Shahi, nykyinen ulkoministeri Abdul Sattar ja eläkkeellä oleva ilmavoimien marsalkka Zulfikar Ali Khan.
Kolmikko yllytti Pakistania jatkamaan täydellä höyryllä ydinasevarusteluaan: kehittämään entistä parempia pommeja ja ohjuksia, aloittamaan niiden asemiin sijoittamisen ja lisäämään sekä ydinaseisiin että muuhun varusteluun tarvittavia määrärahoja.
Pakistanilainen rauhanaktivisti tohtori Pervez Hoodbhoy luonnehti Intian ydinaseopin luonnosta sanoilla "pahantahtoinen ja tekopyhä". Mutta pakistanilainen näkemys, jonka mukaan ydinvarustelua on kiihdytettävä, on hänen mielestään yhtä vaarallinen. "Se johtaa loputtomaan ydinvarustelukilpaan", Hoodbhoy varoittaa.
(Inter Press Service)
