Harare, 12.02.97 (IPS) – Maailmanlaajuisesta norsunluukaupan kiellosta on ollut eteläisen Afrikan maille enemmän haittaa kuin hyötyä, sanovat zimbabwelaiset ympäristöjärjestöt. Niiden mukaan kiellon lieventämisen vastustajat löytyvät enimmäkseen länsimaista, joissa elefantteja ei ole kuin eläintarhoissa.
"Kauppakiellon ovat ottaneet panttivangikseen pääosin yhdysvaltalaiset eläinten oikeuksia puolustavat fundamentalistiryhmät. Niiden jäsenet tulevat tänne ja ottavat tyytyväisinä valokuvia elefanteista uhraamatta ajatustakaan sille, minkälaista tuhoa eläimet aiheuttavat paikalliselle luonnolle ja ihmisille", selittää Tawona Tawengwa. Hän toimii tiedottajana Zimbabwen yhteismaiden alkuperäisten resurssien hoito-ohjelmassa, joka tunnetaan lyhenteestä syntyvällä nimellä Campfire.
Järjestö pyrkii yhdistämään maaseudun kehittämisen ja luonnonsuojelun toisiinsa. Tavoitteena on löytää maaseudun asukkaille vaihtoehtoisia tapoja käyttää luonnon voimavaroja.
"Norsut kävelevät majojen yli ja tappavat samalla ihmisiä. Pelkästään yhdellä alueella on kuollut viime aikoina 11 ihmistä villieläinten hyökkäyksissä, joista osa oli norsujen aikaansaannosta", Tawengwa kertoo.
Botswanassa jotkut yhteisöt ovat uhanneet ottaa oikeuden omiin käsiinsä, ellei valtio ryhdy toimiin elefanttikannan rajoittamiseksi.
Tawengwan mukaan ongelmana on eläinten aiheuttaman tuhon ohella kauppakiellossa olevan norsunluun varastointi. "Jos norsunluuta ei säilytetä oikeissa olosuhteissa, se heikkenee ja säröilee kuin lasi vanhetessaan."
Norsunluun ja -nahan kauppa on ollut kiellettyä vuodesta 1989 uhanlaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevän Cites- sopimuksen nojalla. Kiellon vastustajien mukaan se on vähentänyt esimerkiksi Botswanan, Malawin, Namibian ja Zimbabwen vientituloja merkittävästi.
Zimbabwessa on 63 000 elefanttia ja Namibiassa 9 000. Kummankin määrän sanotaan olevan kaksinkertainen maan sietokykyyn verrattuna. Botswana valittaa, että 90 000 norsua on kolme kertaa suurempi määrä kuin maa pystyy hoitamaan.
Kauppakiellon lieventämistä vaativat eteläisen Afrikan aktivistit ovat erityisen närkästyneitä siitä, että täyskieltoa kannattavissa Citesin jäsenmaissa on norsuja tuskin lainkaan.
Kiellon äänekkäisiin puolustajiin kuuluu esimerkiksi länsiafrikkalainen Senegal, jonka alueella arvioidaan olevan 11 elefanttia, huomauttaa Emmanuel Koro zimbabwelaisesta Ympäristö 2000 -järjestöstä.
"Ei ole oikein, että maat, joiden ainoat norsut asuvat eläintarhoissa, neuvovat meille, kuinka hoitaa villieläimiämme. Meidän elefanttejamme ei ole koskaan uhannut sukupuutto, eikä norsunluukaupallemme ole mitään järkevää estettä", Tawengwa selittää.
Jon Hutton Africa Resources Trust -järjestöstä näkee asialla laajempia kytkentöjä: "Kyse ei ole vain siitä, että villeläinkauppiailta viedään elanto. Pikemminkin on kyse siitä, että kehitysmaat taipuvat teollistuneen maailman tahtoon."
Huttonin mielestä Citesistä on tullut pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon taistelutanner. Rikkaat maat ja niiden liehakoijat katsovat asiakseen rajoittaa etelän kaupankäyntiä, mutta eivät ota vastuuta siitä aiheutuvista kustannuksista, hän sanoo.
"Cites perustettiin 1973 vilpittömänä yrityksenä helpottaa merkittävää luonnonsuojeluongelmaa, jollaisena kansainvälistä kauppaa silloin pidettiin", hän selvittää.
"Sittemmin olemme oppineet ymmärtämään luonnonsuojelusta enemmän. Tietoon on myös tullut, että kansainvälinen kauppa ei ole koskaan ajanut yhtään lajia sukupuuttoon, ja vain hyvin harvoin se on ollut siinä edes merkittävänä osatekijänä."
Eteläisen Afrikan maille norsunluun ja -nahan kauppakielto on merkinnyt huomattavia taloudellisia menetyksiä. Ennen kieltoa alan kauppa tuotti 28 prosenttia Zimbabwen kansallispuistojen ja luonnonsuojelun määrärahoista.
Zimbabwen arvioidaan häviävän kauppakiellon vuoksi vähintään 20 miljoonaa markkaa vuodessa. Se on vedonnut maailman kauppajärjestöön WTO:hon vaatien 250 miljoonan markan korvauksia menetyksistään norsunluumarkkinoilla.
Zimbabwella on norsunluuta varastossa noin 20 miljoonan markan edestä. Japani on tarjoutunut ostamaan Zimbabwen sekä Botswanan, Malawin ja Namibian varastot, mutta ei voi kiellon vuoksi tehdä sitä. Kiellon kiivaimpia puolustajia ovat Yhdysvallat ja eräät Euroopan maat.
Neljä eteläisen Afrikan maata kampanjoi saadakseen norsunluun siirretyksi Cites-sopimuksen ensimmäisestä liitteestä toiseen järjestön kokouksessa, joka pidetään kesäkuussa Zimbabwessa.
Citesin ensimmäiseen liitteeseen on listattu yli 600 lajia, jotka luokitellaan uhanalaisiksi. Kansainvälinen kauppa niillä on kiellettyä lukuun ottamatta sellaisia erityistapauksia kuin elävien eläinten myynti eläintarhoihin.
Cites-sopimuksen toinen liite kattaa eläimet, joita ei vielä uhkaa sukupuutto, mutta joiden tilannetta tarkkaillaan. Säädelty kaupankäynti näillä eläimillä on sallittua.
Namibia esittää kesäkuun Cites-kokoukselle, että se saisi valtuudet tiukasti säädeltyyn kauppaan "rekisteröidyillä norsunluuerillä, joiden alkuperä tiedetään namibialaiseksi".
Namibia lupaa käyttää kaikki norsunluusta saatavat tulot elefanttien suojeluun ja ihmisten elinehtojen kohtentamiseen niiden asuinalueilla. Kolme muuta eteläisen Afrikan maata tähtää samaan.
Zimbabwe on yrittänyt aiemmin saada norsujensa kauppakieltoa puretuksi, mutta se epäonnistui, vaikka maassa 1992 vieraillut asiantuntijaraati arvioi, että maa täytti vaaditut edellytykset.
"Lännessä luullaan, että antamalla luonnolle kaupallista arvoa yllytetään ihmisiä ampumaan eläimet", Africa Resources Trustin pääsihteeri Robert Monro sanoo.
"Se ei ole totta. Niilinkrokotiili uhkasi kuolla sukupuuttoon ennen kuin se siirrettiin Citesin ensimmäisestä liitteestä toiseen. Kun valvottu kauppa sallittiin, eläinten määrä alkoi kasvaa, ja nyt niitä on jo liikaa."
"Kun luonnolle annetaan kaupallista arvoa, ihmiset haluavat hoitaa ja suojella sitä, koska siitä on heille hyötyä", Monro vakuuttaa.
Etelä-Afrikka ei ole toistaiseksi yhtynyt naapurimaidensa kamppailuun norsunluukaupan sallimiseksi. Se ajaa kuitenkin vastaavaa kohtelua valkoiselle sarvikuonolle. (Inter Press Service)
