Berkeley, 05.03.97 (IPS) – Yhdysvaltalainen kenraali George Lee Butler piti äskettäin puheen, jossa hän ehdotti, että suurvallat luopuvat ydinaseistaan. Puhe tyrmistytti Butlerin sotilastovereita, mutta ilahdutti rauhanaktivisteja, joiden ajamat asiat ovat muuten jääneet vähälle huomiolle kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Puheen arvovaltaa lisäsi se, että Butler oli vielä kaksi vuotta sitten Yhdysvaltain ydinasejoukkojen komentaja. Strategisen ilmapuolustuksen (SAC) päällikkönä hän hyväksyi henkilökohtaisesti tuhansien ydinkärkien suuntaamisen.
Siksi oli melkoinen tapaus, että Butler nyt hyökkäsi samoja aseita vastaan sanoen niiden olevan "luonnostaan vaarallisia, valtavan kalliita, sotilaallisesti tehottomia ja moraalisesti tuomittavia".
Butlerin lausunnon jälkeen noin 60 muuta kenraalia ja amiraalia eri puolilta maailmaa on allekirjoittanut samanlaisen julistuksen. Joukossa ovat muun muassa Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Robert McNamara ja Venäjän Aleksandr Lebed.
Lisäksi sellaisissa arvovaltaisissa tutkimuslaitoksissa kuin National Defence Universityssa ja Council of Foreign Relationsissa on tekeillä vähintään kymmenen isoa tutkimusta ydinaseiden "eliminoimisesta", kuten termi kuuluu. Vielä muutama vuosi sitten sellainen ajatuskin olisi tuntunut pelkältä rauhanpuolustajan toiveunelta.
Butlerin ällistyttävä takinkääntö ei tapahtunut yhdessä yössä. Häneen teki voimakkaan vaikutuksen osallistuminen Canberran komission työhön. Australian hallitus nimitti korkean tason kansainvälisen asiantuntijaryhmän syksyllä 1995 tekemään ehdotuksen ydinaseriisunnan käytännön toteutuksesta.
Komission suositukset saivat aikanaan verrattain vähän huomiota osakseen, mutta aseiden rajoittaminen eteni. Komission raportti julkaistiin viime vuoden elokuussa. Jo heinäkuussa kansainvälinen tuomioistuin oli säätänyt, että ydinaseiden käyttö ja sillä uhkaaminen on laitonta miltei kaikissa olosuhteissa.
Viime vuoden syyskuussa taas hyväksyttiin kaiken kattava ydinkoekielto, johon oli pyritty 40 vuoden ajan. Sen allekirjoittivat kaikki muut merkittävät sotilasmahdit paitsi Intia.
Kansainvälistä ilmapiiriä on viime ajat leimannut vähintäänkin tilapäinen jännityksen lientyminen Venäjän ja lännen välillä. Se on laventanut poliittisen realismin liikkumatilaa ainakin toistaiseksi. Näin poliittinen eliitti ja rauhanaktivistit ovat lähentyneet tosiaan näkemyksissään siitä, kuinka lähelle ydinaseiden hävittämistä maailma voi päästä ja miten nopeasti.
Kansalaisjärjestöjen mielestä ydinaseet pitäisi hävittää jo vuoteen 2000 mennessä. Noin 600 toimintaryhmää eri puolilta maailmaa on ilmoittautunut mukaan Abolition 2000 -liikkeeseen, jonka edustajat tapasivat Tyynenmeren saarilla alkuvuodesta.
Abolition 2000 on laatinut oman luonnoksensa ydinasesopimuksesta, jossa ydinasevallat sitoutuisivat vuoteen 2000 mennessä lupaamaan, että ne hävittävät kaikki atomipomminsa sovitulla aikataululla ja tiukassa kansainvälisessä valvonnassa.
Vaikka Butler ja kumppanit ovat nyt yhtä mieltä rauhanaktivistien kanssa tavoitteesta, vaihtelevat käsitykset sen toteuttamisen aikataulusta melkoisesti. Rauhanliike haaveilee 10- 20 vuodesta, mutta kenraalit puhuvat sukupolvesta tai jopa sukupolvista.
Hankkeeseen sitoutuminen tarpeeksi väljällä aikataululla tuskin uhkaisi ydinasevaltojen perinteistä väistelytaktiikkaa, jonka avulla ne ovat selvinneet vaivoitta aiemmistakin aseriisuntasitoumuksistaan. Esimerkiksi ydinsulkusopimuksen toteutuminen on vielä kaukana. Intia ilmoittikin tämän kaksinaamaisuuden osasyyksi sille, että se ei allekirjoittanut ydinkoekieltoa.
Canberran komissio ja kenraali Butler ovat kuitenkin listanneet joukon erityistoimia, jotka heidän mielestään vauhdittaisivat perinteisten aseriisuntaneuvottelujen ryömivää tahtia.
Butler esittää, että jo presidenttien Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin maaliskuisessa Helsingin huippukokouksessa otettaisiin esille ydinaseiden käyttöä rajoittavia aloitteita. Näitä olisivat kaikkien ydinaseiden ottaminen pois laukaisuvalmiudesta, Yhdysvaltain jäljellä olevien taktisten ydinaseiden poistaminen Euroopasta ja luopuminen ydinaseiden ensikäytön politiikasta.
Butlerin mielestä on aika luopua myös kylmälle sodalle ominaisesta varovaisten askelten aseriisuntapolitiikasta. "Meidän on ajateltava aiempaa rohkeammin", hän julisti.
Hyvien aikeiden toteuttaminen on kuitenkin täysin riippuvaista helposti muuttuvasta poliittisesta ilmastosta.
Ydinkoekielto on allekirjoitettu, mutta Yhdysvallat ajaa Naton laajentamista, mikä on herättänyt Venäjän ikiaikaiset pelot joutumisesta eristyksiin ja vihollisen piirittämäksi.
Vastareaktiona venäläiset uhkaavat, että edes nykyisiä aserajoitussopimuksia kuten Start II:ta ei noudateta, jos vastapuoli ei kunnioita Venäjän turvallisuusetuja.
Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet jatkavat huononemistaan samalla kun Venäjä ja Kiina ovat käyneet läheisemmiksi kuin kertaakaan 40 viime vuoden aikana.
Lisäksi kaikissa asianomaisissa maissa vaikuttavat edelleen voimakkaat ydinaseteollisuudesta hyötyvät ryhmät, jotka ovat valmiit taistelemaan elantoaan uhkaavia poliittisia muutoksia vastaan. Noilla ryhmillä on hyvät yhteydet sekä poliittisiin päättäjiin että asevalmistajiin, jotka ovat käärineet sievoisia voittoja keskinäisen epäluulon ilmapiirin ansiosta.
Ydinaseriisunnan aikataulu riippuu kuitenkin ennen kaikkea suurvaltojen välisten poliittisten ja tunnepohjaisten suhteiden ilmapiiristä.
Eräät tarkkailijat pelkäävät, että jos päätöksiä ei tehdä lähivuosina, ydinaseriisunnan mahdollisuudet voivat jäädä uuden epäluottamuksen jalkoihin. Silloin ydinasekilpaan tunkee kuitenkin mukaan joukko uusia tulokkaita, jotka ovat tulleet siihen tulokseen, että supervallat eivät vakavissaan aikoneetkaan luopua arsenaalistaan. (Inter Press Service) * Mark Sommer johtaa Yhdysvalloissa Mainstream Media Projectia, joka pyrkii nostamaan uusia ääniä maailman radioaalloille. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
