Dacca, 08.05.97 (IPS) – Nyt 12-vuotias Masud tuli muutama vuosi sitten Bangladeshin pääkaupunkiin leskeksi jääneen äitinsä ja kahden sisarensa kanssa, kun rankkasateet olivat hävittäneet heidän olkikattoisen savimajansa kotona Jamalpurissa.
He elivät kuukausimääriä katukäytävällä paljaan taivaan alla niin, että yhden perheenjäsenen täytyi aina olla vahtimassa tavaroita. Lopulta heillä oli varaa pikkuiseen hökkeliin, joka sijaitsee Daccan slummien läpi virtaavan tulvivan avoviemärin partaalla.
Rahat asuntoon saatiin kokoon Masudin ja hänen äitinsä yhteisin ponnistuksin. Äiti tekee monenlaisia tilapäistöitä, ja Masud työskentelee pienessä ravintolassa pääkaupungin liikekeskuksen laidalla. Ravintoloitsija antoi Masudille lainaa kodin hankintaa varten.
Lainarahat tarvittiin ennakkomaksuun vuokraisännälle, jotta perhe pääsi muuttamaan muovinpalalla katettuun asumukseensa.
Lainalla on kuitenkin hintansa: Masudin on tehtävä sen maksamiseksi työtä ravintolassa määräämättömän monta vuotta. Masud tai hänen äitinsä eivät valita, kuten eivät muutkaan perheet, joiden on pakko laittaa lapsensa työhön.
Bangladesh on allekirjoittanut lapsen oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen, mutta lasten työnteko on silti hyvin yleistä, koska perheillä ei ole varaa päästää heitä kouluun.
Valtio koettaa houkutella lapsia kouluun ilmaisilla aterioilla ja terveydenhuollolla. Taistelulle köyhyyttä vastaan ei kuitenkaan näy loppua, sillä maahan syntyy joka vuosi neljä miljoonaa uutta suuta ruokittavaksi.
Bangladeshin 120 miljoonasta asukkaasta 48 prosenttia on alle 18-vuotiaita, ja useimmat ovat syntyneet köyhyyteen. YK:n lastenrahaston Unicefin mukaan Bangladeshin lapsista vain seitsemän prosenttia on kelvollisesti ravittuja.
Lasten on pakko aloittaa työnteko varhain auttaakseen perhettään leivän hankinnassa. He raatavat maatiloilla, kotiapulaisina ja kahviloissa, mutta myös vaarallisilla aloilla, kuten hitsareina tai työntekijöinä tulitikku- ja ilotulitetehtaissa. Se rikkoo sekä kotimaisia että kansainvälisiä lakeja.
Ammattiyhdistysjohtaja Tofazzal Hossain syyttää "ahneita ja sydämettömiä yrittäjiä" lasten riistosta omien voittojensa kasvattamiseksi. "Lapset on helppo pakottaa tekemään pitkiä päiviä kaikkein vaikeimmissa tehtävissä. He pelkäävät liikaa valittaakseen."
Hossainin mielestä Bangladeshin markkinaystävällinen talouspolitiikka on "rikos ihmisyyttä vastaan", koska se ei suojele lasten oikeuksia vaan kiihdyttää näiden työntekoa.
Kaupan ja kilpailun vapauttaminen on johtanut monien tehtaiden sulkemiseen tässä maailman köyhimpiin kuuluvassa maassa. Työttömiksi jääneiden vanhempien lasten on pakko ottaa vastaan mitä tahansa työtä, sillä perheen elanto riippuu heistä, Hossain selittää.
Daccassa lapset seuraavat usein äitiään työpaikalle, olipa se jonkun koti tai tehdas. Syynä on yleensä se, että naisilla ei ole mitään paikkaa, minne jättää lapsensa. Toisaalta lapset myös auttavat äitiä tekemään työnsä nopeammin.
Selvitysten mukaan Bangladeshin kaupungeissa on noin 2,9 miljoonaa työtätekevää lasta. He paiskivat äitiensä kanssa töitä kivilouhimoissa ja tiilitehtaissa, auttavat vihannes- ja hedelmäkauppiaita, keräävät roskia tehtaissa ja tarjoilevat ja siivoavat ravintoloissa.
Tekstiilitehtaat työllistivät aivan viime aikoihin asti kymmeniätuhansia lapsia. Lopulta länsimaisten ostajien boikottiuhkaukset pakottivat Bangladeshin tekstiilinviejien yhdistyksen perustamaan kouluja lapsityöläisille. Maan suurkaupunkeihin on tähän mennessä avattu 14 koulua, joissa opiskelee noin 8 000 alle 14-vuotiasta lasta.
Tehtaiden omistajat ovat luvanneet olla palkkaamatta alle 14- vuotiaita lapsia. Entisille lapsityöläisille maksetaan avustusta koulunkäynnin tukemiseksi Bangladeshin tekstiiliyrittäjien, Unicefin ja kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen nojalla. Lasten työpaikat on annettu heidän aikuisille perheenjäsenilleen.
Kehitysmaissa hyväksytään jo laajalti ajatus, että taloudellinen kasvu ja aikuisille tarjotut työpaikat auttavat vähentämään lapsityövoiman käyttöä.
Bangladeshin johto on myös ymmärtänyt, että ainoastaan koulutus voi vapauttaa lapset nälästä ja köyhyydestä. Tavoitteena on saada kaikki lapset alkeisopetuksen piiriin vuoteen 2000 mennessä. Vuonna 1991 koulutulokkaiden ikäluokkaan kuului 15 miljoonaa lasta, ja heistä 11,6 miljoonaa ilmoittautui opintielle. Viranomaisten ponnisteluja romuttaa kuitenkin koulunsa keskeyttäneiden suuri määrä.
Unicef ja Maailmanpankki rahoittavat nyt hankkeita, joilla tarjotaan lapsille ilmaiset koulukirjat ja ateriat. Tavoitteena on vakuuttaa vanhemmat siitä, että lasten kannattaa antaa käydä koulua. Silti koulun aloittaneista jatkaa viidennellä luokalla enää 14 prosenttia. (Inter Press Service)
