Darwendale, Zimbabwe, 08.05.97 (IPS) – Eurooppalaisten tupruttelemat savukkeet ja heidän ostamansa eksoottiset leikkokukat tuovat Afrikkaan miljoonien markkojen vientitulot. Tupakka ja kukat on kuitenkin kasvatettu pellolla, joka ennen tuotti – tai voisi nykyisin tuottaa – ruokaa afrikkalaisille.
Vielä pari vuosikymmentä sitten Afrikka kasvatti ruokaa yli oman tarpeen. Sittemmin vientiä varten viljeltävät niin sanotut rahakasvit ovat vallanneet yhä useammat pellot, ja maanosaan joudutaan tuomaan ruokaa muualta.
Meneillään oleva maailmantalouden globalisaatio ja markkinatalouden voittokulku kiihdyttävät maatalouden muutosta ja vaikuttavat myös Afrikan maanomistusoloihin.
Globalisaatio vaikuttaa siten, että pientilallisten maat siirtyvät yksityisille koti- tai ulkomaisille yrityksille, Kansallinen maakomissio -nimisen eteläafrikkalaisen järjestön johtaja Brendon Pearce selittää. Hän osallistui Zimbabwessa huhtikuun lopulla pidettyyn alueelliseen kansalaisjärjestöjen konferenssiin, jonka teemana oli Maa, työ ja ruokaturva.
Eteläisen Afrikan asukkaista 40 prosenttia ei omista maata, ja talouden globalisaation seurauksena heidän määränsä kasvaa koko ajan, Pearce kertoi kokoukselle.
Zimbabwelaisen International South Group Network -järjestön Yash Tandon arvioi globalisaation vaikutuksia Pearcea kärkevämmin: "Jokainen, jolla on hitustakaan älyllistä rehellisyyttä, näkee kustannuksia ja hyötyjä vertailemalla, että globalisaatio on Afrikalle katastrofi niin ihmisten kuin luonnonkin kannalta."
Pearcen mukaan ylikansalliset yhtiöt ja yksityiset ulkomaiset sijoittajat ovat alkaneet ostella maata eräistä Afrikan valtioista. Se on merkinnyt lähtöpasseja paikallisille asukkaille, joilla ei yleensä ole omistusoikeutta peltoihinsa.
Huolta herättää myös eteläafrikkalaisen Afrikaanerien vapautusrintaman (FF) aie luoda "ruokakäytävä" alueen halki Etelä- Afrikasta Angolaan ja Mosambikiin. Myös siinä paikalliset talonpojat ovat vaarassa menettää maansa ja muuttua buurien omistamien suurtilojen työläisiksi tai vuokraviljelijöiksi.
"Maattomuus on palannut Mosambikiin. Sodan vuoksi pakenemaan joutuneet ihmiset löytävät palatessaan tiloiltaan uudet asukkaat. Sama on edessä myös Angolassa", Pearce sanoi.
"Uusi kolonialismi on prosessi, jossa afrikkalaisia eivät häädä mailtaan pelkästään rikkaista maista tulevat ylikansalliset yhtiöt vaan myös naapurimaasta Etelä-Afrikasta saapuvat maanostajat."
Pearcen mukaan Mosambikista on kuulunut vastalauseita hankkeelle, joka toisi joukoittain Etelä-Afrikan valkoisia viljelijöitä maahan. "Buurit otetaan vastaan sillä varjolla, että he tuovat maahan pääomaa ja uusia taitoja, mutta samalla mosambikilaisten oikeudet maahan sivuutetaan."
Hän kertoo, että myös Tansaniasta kantautuu soraääniä South African Breweries -panimoyhtiön toimia vastaan. Se on hankkinut Tansanian hallituksen suostumuksella omistukseensa valtavat maa- alat mallasohran viljelyä varten. Paikalliset ihmiset syrjäytyvät näiltäkin pelloilta.
Kokoukseen osallistuneet kansalaisjärjestöjen edustajat arvioivat ylikansallisia yhtiöitä päätöslauselmissaan: "Ylikansallisten yhtiöiden ongelma on siinä, että ne eivät ole tilivelvollisia alueen asukkaille ja hallituksille. Niiden toimintatavat eivät ole sosiaalisesti vastuullisia, eivätkä ne edistä demokratiaa alueella."
Päätöslauselmien mukaan ylikansalliset yhtiöt ovat tunnettuja työvoiman riistosta ja kyltymättömästä voitonhimosta.
"Ylikansallisten yhtiöiden, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tai Maailman kauppajärjestön (WTO) edut eivät saisi määrätä maauudistuspolitiikkaa tai vaikuttaa siihen. Markkinavoimien toiveiden sijasta maauudistuspolitiikkaa pitäisi kehittää ihmisten perustarpeiden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pohjalta", kokous vaati.
Se muistutti myös, että maapolitiikasta päätettäessä tulisi ottaa huomioon maattomien ja maaseudun köyhien näkemykset.
Kokouksessa kannatettiin maatalouden saattamista ympäristön kannalta kestävälle pohjalle ja alan jättämistä patenttioikeuksien ulkopuolelle, kun WTO käsittelee asiaa 1999.
Tandon muistutti, että Maailmanpankki ja IMF syyttävät kernaasti Afrikan maiden hallituksia epäonnistumisista, mutta unohtavat, että nämä vain yrittävät noudattaa niiltä saamiaan ohjeita. Nuo ohjeet vaihtelevat tilanteen mukaan: ennen kehitysmaita kehotettiin korvaamaan tuontia, mutta nyt viennin kasvattaminen on kaikki kaikessa.
Tandonin mielestä syynä on joko älyllinen epärehellisyys tai ideologinen aivopesu, kun kansainväliset luottolaitokset eivät näe yhteyttä talouden globalisaation ja Afrikan köyhyyden välillä. "Siksi pääoman sanelemaa globalisaatiota esitetään ratkaisuksi Afrikan kriisiin, vaikka se on yksi sen syistä."
Pearce yllytti kansalaisia järjestäytymään vastarintaan globalisaation kaikkinielevää vaikutusta vastaan, koska hallitukset eivät siihen ryhdy.
"Jos meidän hallituksemme ovat heikkoja, meidän on vahvistettava niitä. Ja jos odotamme hallituksilta toimia, ne on ensin pakotettava kuuntelemaan kansalaisten toiveita ja tarpeita", Pearce julisti. (Inter Press Service)
