Manila, 09.07.97 (IPS) – Kehityskysymysten gurut luonnehtivat mikroluottoa tehokkaaksi lääkkeeksi köyhyyteen ja hienosti pukeutuneet pankkiirit ylistävät sitä mielekkääksi ratkaisuksi tilanteessa, jossa kehitysapu pienenee.
Mikroluotto – usein muutamaan markkaan rajoittuva laina todella köyhälle – on kehitysongelmasta kiinnostuneiden uusin muotivillitys. Uutiset sen tehosta köyhien aseman parantajana ovat kiirineet eri maiden köyhien yhteisöistä aina Maailmanpankkiin asti.
Mutta jos mikroluotto on niin tehokas kuin sanotaan, miksi useimmat pankit ja kaupalliset laitokset epäröivät yhä itse ryhtyä mikroluotottajiksi?
Liikepankit suhtautuvat mikroluoton ideaan hyvin vastahakoisesti, toteaa Bangladeshin kuuluisan Grameen Bankin perustaja Muhammad Yunus. "Miksi tapahtuu niin vähän, vaikka kaikki vakuuttavat kannattavansa mikroluottoja voimakkaasti?"
Eräs syy voi olla se, että mikroluoton lähtökohta on päinvastainen kuin perinteisen pankkitoiminnan ja taloudellisen ajattelun. Tavanomainen pankki lainaa ihmiselle, jolla on antaa vakuudet lainan vastikkeeksi. Grameen Bank ja sen mallia ympäri maailmaa noudattavat pankit palvelevat juuri päinvastaisia pääoman tarvitsijoita: ihmisiä vailla vakuuksia.
"Mitä köyhempi olet, sitä kiinnostavampi asiakas olet mikroluotottajalle", Yunus täsmentää.
Grameen Bankin 18-vuotinen toiminta osoittaa, että köyhät hoitavat tunnollisesti velkojaan. Pankilla on 2,1 miljoonaa lainanottajaa. Heistä 94 prosenttia on naisia. Toukokuussa lainakanta ylitti kahden miljardin dollarin rajan eli oli reilusti yli kymmenen miljardia markkaa.
Tavanomaisia kohteita ovat vaatimattomat asuintalot sekä uudet pienyritykset. Grameenin asiakkaat maksavat asianmukaisesti takaisin 97 prosenttia luotoista.
Maailmanpankin varajohtajan Ismail Serageldinin mielestä finanssilaitosten suhtautuminen mikroluottoihin on kehittynyt myönteisesti. Hän muistuttaa, kuinka pieniä ovat mikroluotottajien tarpeet verrattuna maailman pääomamarkkinoihin, joilla sijoittajat liikuttavat päivittäin 1 200 miljardin dollarin pääomia.
"Mikroluotto ei ole kuitenkaan näpertelyä. Mikroluottojärjestelmän rinnalla monen miljoonia dollareita päivittäin liikuttelevan liikepankin pitäisi hävetä", Serageldin huomautti kesäkuussa Aasian kehityspankissa köyhimpien ongelmiin keskittyvän neuvottelukunnan CGAP:n kokouksessa. Hän toimii 1995 perustetun elimen puheenjohtajana.
CGAP:n jäsenet ovat kehitysavun antajamaita. Alussa mukana oli yhdeksän maata. Japani ja viisitoista muuta maata ovat liittyneet neuvottelukuntaan myöhemmin.
Helmikuussa Yhdysvalloissa järjestetty mikroluototuksen huipputapaaminen asetti tavoitteeksi sadan miljoonan köyhän tavoittamisen mikroluotolla vuoteen 2005 mennessä.
Serageldin pitää myönteisenä oireena sitä, että huipputapaamista rahoittivat yksityisen rahamaailman nimekkäät instituutiot kuten Citicorpin ja Chase Manhattanin säätiöt sekä Mastercard International. Niiden ryhtyminen mikroluotottajiksi on kuitenkin Serageldinin mukaan epävarmaa.
Saattaa olla, että monessa maassa talouden rakennemuutosta tukeneet avunantajatahot eivät tunne kovin hyvin mikroluottoja. Serageldin korostaa, että mikroluotoilla ei yritetä korvata rakenteita uudistavaa kasvupolitiikkaa vaan tarjota mahdollisuuksia kaikkein köyhimmillekin.
"Mikroluotto on täydentävä menetelmä, eikä merkitse etääntymistä talouden rakenteelliseen tervehdyttämiseen tähtäävästä politiikasta."
Avunantajamaat voivat tukea köyhiä rahoittamalla mikroluottoja, jotka auttavat vähäosaisia katkaisemaan riippuvuutensa koronkiskureista ja erilaisista välikäsistä.
"On käsittämätöntä, että maailman pääomamarkkinoilla liikutellaan tuhansia miljardeja dollareita ja että kipeimmin pääomaa tarvitseville lohkaistaan huikeista summista niin vähän", Serageldin arvostelee.
Maailmanpankki raportoi syyskuussa 1995, että mikroluottoja myöntää 7 000 instituutiota. Niistä vajaa tuhat oli toiminut vähintään kolme vuotta ja operoinut yli tuhannen asiakkaan kanssa.
Tuhannen mikroluotottajan ryhmän lainakanta oli seitsemän miljardia dollaria eli 36 miljardia markkaa. Neljätoista miljoonaa ihmistä oli saanut niiltä luottoja. Merkittävä osa lainoista ei ollut edes 200 markkaa. Yli puolet lainanottajista eli maalla.
Maailmanpankin mukaan mikroluottojen yhteinen summa kasvoi vähintään 30 prosentin vuosivauhdilla. Kaikkialla maailmassa 97-98 prosenttia lainoista maksettiin takaisin asiallisesti.
Yunus ja moni muu alan aktiivi suhtautuu torjuvasti Maailmanpankin osallistumiseen mikroluototukseen. Grameen Bank on hylännyt Maailmanpankin tarjoaman lainan.
Yunus on kuitenkin tyytyväinen siihen, miten vuoropuhelu aktiivien ja Maailmanpankin välillä on kehittynyt kahdessa vuodessa, vaikka osapuolet ovatkin yhä eri mieltä monesta asiasta.
Hän ei ole lainkaan varma, että mikroluottoidea juurtuu syvälle avunantajamaiden ja liikepankkien ajatteluun. Sen Yunus myöntää, että mikroluottojen tukeminen on tullut muodikkaaksi.
"Koetamme pidentää muotivillityksen elinaikaa, koska jos se johtaa tuloksiin, mikroluotoista on myöhemmin vaikeata luopua." (Inter Press Service)
