Madrid, 13.08.97 (IPS) – Britannia lähti 1984 mukaan kehitykseen, joka johti äskettäin Hongkongin siirtymiseen brittien siirtomaavallan alaisuudesta Kiinan itsehallinnolliseksi alueeksi. Runsaan kymmenen vuoden ajan kaikki yritykset rinnastaa Hongkongin kohtalo Gibraltarin asemaan ovat selvästi ärsyttäneet Britanniaa.
Se on vihaisesti kiistänyt kahden tapauksen vertaamisen ikään kuin niillä ei olisi mitään yhteistä, mutta todellisuus on toinen. Siirtomaiden samankaltaisuus on yhtä varmaa ja muuttumatonta kuin Britannian käyttäytyminen aina, kun käsitellään sen siirtomaiden asioita.
Historian ajankohdasta riippumatta kaikki siirtomaat on hankittu käyttämällä voimaa.
Esitti Britannia mitä perusteluita tahansa se puolustaa aina niin Hongkongissa kuin Gibraltarillakin omia etujaan. Konkreettinen sisältö voi vaihdella, mutta Britannian toiminnan periaatteet ovat muuttumattomia. Maa ei ole koskaan luopunut yhdestäkään siirtomaastaan ilman painostusta.
Britannia palautti Hongkongin, koska Kiinalla oli voimaa päämääränsä takana.
Britannia on hankkinut Hongkongiin kuuluvat alueet alusmaakseen eri aikoina ja erilaisin järjestelyin. Hongkongin saaren se sai Kiinaa vastaan 1842 käydyn oopiumisodan seurauksena. Siihen liitettiin 1860 Pekingin sopimuksella osa Kowloonin niemimaasta ja 1898 Kiinalta 99 vuodeksi vuokrattuna New Territories -nimellä tunnettu alue.
Lontoo puhuu kuitenkin vastoin parempaa tietoaan selittäessään, että se luopui Hongkongista noudattaakseen kansainvälistä lakia. Vuosisadat todistavat pikemmin, että Britannia on kunnioittanut kansainvälistä lakia varsin vaillinaisesti. Ratkaisevasti asiaan vaikutti Kiinan vahvistuminen.
Britannia lähti Hongkongista sen vuoksi, että voimasuhde on kääntynyt 100-150 vuodessa Kiinan eduksi. Kaikki muu, myös väestön kanta asiaan, oli toissijaista.
Tai ehkä Britannian logiikkaan kuuluu kunnioittaa Gibraltarin asukkaiden tahtoa mutta kieltää sama oikeus hongkongilaisilta.
Mitä johdonmukaisuutta edustaa suhtautuminen, joka suosii alueellista eheyttä idässä, Kiinassa, mutta ei lännessä, Espanjassa? Kyseessä on tuskin muu kuin nykyaikaan sopeutettu versio entisaikojen British rule -linjasta, jossa britit katsoivat oikeudekseen hallita muita kansoja.
Sama koskee Lontoon myöhään herännyttä halua osoittaa Hongkongissa rakkauttaan demokratiaa kohtaan. Britit järjestivät siirtokunnassa ensimmäiset vaalit 1995 eli kaksi vuotta ennen alueen palauttamista Kiinan alaisuuteen. Mikä tarkoitus saattoikaan olla tällaisella viime hetken huolenpidolla sen jälkeen, kun arpa oli jo heitetty? Ehkä se liittyi brittien siirtomaapolitiikan toiseen pysyvään ominaisuuteen. Halu luopua siirtomaasta syntyy silloin, kun alueen ongelmat alkavat kasaantua.
Kiinan alaisuudessa Hongkongin tulevaisuutta leimaa epävarmuus, mutta meidän ei pidä teoretisoida asiaa liiaksi ja hukata sen ydinkohtaa: Hongkong ei ole enää siirtomaa. Yhtä vähän on syytä ottaa todesta siirtomaan viimeisen kuvernöörin Chris Pattenin valedemokraattisia saarnoja ja Britannian johdon suosituksia.
Nyt, kun Kiina on palauttanut Hongkongin kiitettävän rauhanomaisella, joskin tiukalla kamppailulla hallintaansa, Espanjan on aika ottaa Gibraltar takaisin.
Kiinan käyttämät menetelmät sopivat ilman muuta pääpiirteissään Espanjallekin. Niitä on mahdollista soveltaa johdonmukaisesti, voimakkaasti ja sitkeästi siirtomaakauden lopettamiseksi. Käytettävissä on erilaisia laillisia ja poliittisia etenemisväyliä. YK:n päätöslauselmat tukevat siirtomaasuhteen purkamista Gibraltarissa, Espanjan alueellista eheyttä ja gibraltarilaisten laillisia oikeuksia.
Britannia on realismin mestari, minkä Hongkongista luopuminen vahvistaa. Siirtojen onnistuminen perustui kuitenkin ennen muuta siihen, että Kiina ei jättänyt Britannian rappeutuvalle imperiumille mahdollisuutta pysyä Hongkongissa, koska sen hinta olisi ollut briteille kova.
Opetus on selväpiirteinen. Britannia ei luovu Gibraltarista alueen asukkaiden pyynnöstä, vaan sen vuoksi että Espanja saa Lontoon tajuamaan, kuinka kalliiksi Gibraltarissa pysyminen sille koituisi.
Vasta silloin näemme, että Britannian kuuluisa "kansan tahto" ei vastaakaan sitä, mikä on aina kiinnostanut siirtomaiden asukkaita. Kysyisivätpä hongkongilaisilta!
Nyt ei ole sopiva hetki selostaa, mitä vauras, vapaa ja demokraattinen Espanja tarjoaa gibraltarilaisille. Se on toinen asia.
Sen sijaan nyt on paikallaan juhlia sitä, että Hongkong ei ole enää siirtomaa, onnitella Kiinan kansantasavaltaa alueellisen eheyden palautumisesta ja oivaltaa se, että Gibraltar ansaitsee saman kohtalon kuin Hongkong.
Nyt, kun siirtomaavaltaa on purettu Aasiassa, on aika lopettaa Euroopassa sen viimeinen siirtomaakiista, Gibraltar. (Inter Press Service) (*) Javier Rupérez on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) pääsihteeri ja Espanjan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
