Belgrad, 22.10.97 (IPS) – Kello oli viisi eräänä lokakuisena aamuna Belgradissa. Kaupungin kadunpesuauto oli juuri ryhtymässä puhdistamaan jalkakäytäviä suuressa risteyksessä lähellä liittovaltion parlamenttia ja pääpostia.
Tyhjästä ilmestyi kaksi autoa, jotka kiitivät moottorit ulvoen läpi risteyksen. Punainen Renault törmäsi pesuautoon, mutta toinen henkilöauto jatkoi matkaansa täyttä vauhtia päin punaisia valoja.
Renaultia ajanut tyttö ja hänen kaksi toveriaan kuolivat välittömästi. Jälkitutkimuksissa tytön verestä ei löytynyt alkoholia, mutta hänen ajonopeudekseen törmäyshetkellä arvioitiin 145 kilometriä tunnissa.
Muutama kuukausi sitten neljä nuorta kuoli Porschen ja BMW:n välisessä kaahauskilpailussa tunnelissa, joka yhdistää Belgradin keskustan Savajoen siltoihin. Toiseen kisaan kaupungin valtaväylällä osallistui kaksi Mersua ja yksi Porsche: kaksi nuorta kuoli ja yksi loukkaantui vakavasti.
Kyse on "serbialaisesta ruletista", josta on tullut Belgradin rikkaiden nuorten kammottavaa muotiurheilua. Heidän vanhempansa ovat valtaapitävien ystäviä, sota-ajan mustan pörssin kauppiaita tai suoranaisia rikollisia. Nuorilta ei puutu rahaa, mutta he valittavat ikävystymistä. Siksi he kaahaavat kilpaa huippukalliilla ulkomaisilla autoillaan.
Pelin säännöt ovat ankarat. Kisa alkaa, kun liikennevalo vaihtuu punaiseksi, ja risteys on ylitettävä risteävän liikenteen seassa. Seuraavaksi ajetaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Vauhdin on tarkoitus olla koko ajan vähintään 150 kilometriä tunnissa, ja jalka tulee pitää loitolla jarrusta.
Voittaja on se, joka selviää pisimpään ilman törmäyksiä.
Pelkästään tänä vuonna Belgradissa on kuollut 13 ihmistä tässä liikenneruletissa. "Huvi" on levinnyt myös muihin kaupunkeihin. Poliisin mukaan 18 nuorta miestä on kuollut autohurjasteluissa tänä vuonna Novi Sadissa, Kragujevacissa ja Nisissä.
"Jännitys kiehtoo", kertoi eräs kilpakaahauksen harrastaja äskettäin paikallisessa lehdessä. Hän on vaikutusvaltaisen poliitikon poika ja paljasti nimestään vain etukirjaimet V.A.
Ulkomaailma rankaisi takavuosina Serbiaa talouspakotteilla sen lietsottua sotaa Bosnia-Hertsegovinaan, mutta pieni joukko serbejä käänsi tilanteen edukseen. Polttoaineen, savukkeiden, ruuan ja lääkkeiden salakuljetus auttoi noin viittä prosenttia serbialaisista keräämään suunnattomat rikkaudet.
Useimmat uusrikkaat ovat paitsi rohkeita, myös hyvin lähellä hallitusta. Heidän lapsensa ovat aikuistuneet viiden viime vuoden aikana vapaina rahahuolista, joten heidän ei ole tarvinnut hakeutua sen enempää töihin kuin opiskelemaankaan. Samaan aikaan, kun useimmilla serbeillä ei ole ollut mitään, heillä on ollut kaikkea.
"Kun aloitan kilpa-ajon, adrenaliini syöksyy suoraan silmäripsiini", V.A. kertoi. "En käytä huumeita enkä ryyppää. Minä vain pidän näistä kisoista. Poliisista ei ole harmia. Isäni voi ostaa puoli Belgradia, joten ei syytä huoleen."
Jalankulkijat ovat kuitenkin joutuneet kaahareiden tönimiksi. Erään kisan aikana yksi katua ylittänyt nainen kuoli, ja toisella kertaa loukkaantui liikennevaloissa seisonut nuorukainen.
"En ole tappanut ketään, mutta muutama on saattanut loukkaantua", V.A. tunnusti lehtihaastattelussa.
"Jalankulkijat alkavat käydä sietämättömiksi. Yön tunteina heidän pitäisi tietää, että kun heille palaa vihreä valo, se merkitsee punaista autoille, ja silloin minun on mentävä", selitti nuorukainen, joka ajaa yli 50 000 dollarin (260 000 markkaa) hintaista Alfa Romeota.
"Me emme ole murhaajia emmekä rikollisia", vakuutti toinen lehden haastattelema mies, 23-vuotias V.T. "Asia on helpompi ymmärtää, jos pidätte tätä rulettia urheiluna. Se on samanlaista kuin kaikki urheilu: joku voittaa ja joku häviää."
"En halua mennä yliopistoon enkä viettää koko elämääni katsoen tv:tä. Vanhempani asuvat Saksassa ja lähettävät minulle rahaa, mutta heillä ei ole aavistustakaan, mitä puuhailen", jatkoi V.T. Hän ajaa BMW:tä ja kuuluu ruletin veteraaneihin.
Belgradilaiset toimittajat ovat saaneet selville, että kaahauskilpailuista sovitaan kaksi päivää etukäteen, jotta jää aikaa ankaraan vedonlyöntiin voittajasta. Pienin veto on 1 000 Saksan markkaa (3 000 markkaa), ja ajojen voittaja saa potin. Keskiverto serbi ansaitsee reilut 600 Suomen markkaa kuussa, jos hänellä on ollut onnea löytää työtä.
Belgradin poliisit kieltäytyvät yleensä kommentoimasta ajoja. "Me tulemme paikalle vain, jos tapahtuu onnettomuus. Sen tutkiminen on meidän työtämme", sanoo eräs nimettömänä pysyttelevä poliisi.
Hänen mukaansa virkavalta ei voi tehdä mitään estääkseen hurjastelua, vaikka ajajien tapaamispaikat ovatkin tiedossa. Ajoja järjestetään Belgradissa vähintään kerran viikossa.
Serbian sosiologit vasta valmistautuvat tutkimaan vuonna 1991 alkaneiden talouspakotteiden ja yhteiskunnan kriminalisoitumisen vaikutuksia nuorisoon. Tyypillinen esimerkki lienee Serbian voimamiehen ja Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin poika.
Marko Milosevic, 21, luopui yrityksistä tulla ammattimaiseksi kilpa-ajajaksi romutettuaan 18 autoa rata-ajoissa. Sen sijaan hän palasi perheen kotikaupunkiin Pozarevaciin ja avasi Balkanin suurimman diskon. Hän omistaa lisäksi yhden Serbian johtavista suklaata maahan tuovista yrityksistä.
"Marko on oppikirjaesimerkki Serbian uusrikkaista nuorista", sanoo tunnettu sosiologi Milena Dragicevic.
"On vaikeata kuvitella, miten joku vailla koulusivistystä oleva on saanut kaiken sen, mitä hän, ja ilman omia tuloja. Hänestä voi tulla ikäpolvensa idoli, jonka vääristynyttä menestystä kaikki ihailevat." (Inter Press Service)
