Johannesburg, 07.01.02 (IPS) – Maiden sisäiset ja useita valtioita koskevat selkkaukset jatkuvat eteläisessä Afrikassa myös vuonna 2002. Erityistä huolta ja kiinnostusta herättävät Zimbabwen maaliskuulle aiotut presidentinvaalit, joissa tärkeintä ei ehkä ole äänestyksen tulos, vaan sen seuraukset.
Jännitys Zimbabwen hallitsevan puolueen (Zanu-PF) ja oppositioliikkeen (MDC) välillä uhkaa kärjistyä väkivaltaisuuksiksi vaalien lähestyessä. Oppositio ja kansainväliset tarkkailijat syyttävät Zimbabwen presidenttiä Robert Mugabea kannattajiensa yllyttämisestä laittomuuksiin.
Kongon demokraattisessa tasavallassa jatkuu monisyinen sisällissota, johon ovat tavalla tai toisella sotkeutuneet myös Ruanda, Uganda, Zimbabwe, Burundi, Namibia ja Angola. Yllykkeenä ovat Kongon valtavat luonnonvarat, joita eri osapuolet sumeilematta rosvoavat.
"Jonkinlainen pattilanne olisi parasta, mitä voimme toivoa. En odota nopeita ratkaisuja, sillä mukana on liian monta osapuolta, joiden etuihin konfliktin jatkuminen sopii", vanhempi tutkija Richard Cornwall arvioi. Hän työskentelee eteläafrikkalaisessa turvallisuustutkimuksen laitoksessa (ISS).
Kongon sodan osapuolien odotetaan kuitenkin kokoontuvan neuvotteluihin Etelä-Afrikkaan alkuvuodesta. Edellinen yritys pitää rauhanneuvottelut Etiopiassa epäonnistui loppusyksystä muun muassa siksi, että kaikkien tahojen edustajilla ei ollut varaa matkustaa sinne.
Angolassa vuonna 1975 alkanut sisällissota ei ole vieläkään laantunut. Maan armeija on viime aikoina kiihdyttänyt sotaansa Unita-sissiliikettä vastaan, ja kapinalliset ovat vastanneet samalla mitalla.
Eteläisen Afrikan kehitysjärjestö SADC julisti vuosi sitten Unitan terroristijärjestöksi.
Burundin tutsien ja hutujen välinen sota on virallisesti päättynyt, ja maata johtaa rauhansopimuksen edellyttämä väliaikainen hallitus. Kaksi tärkeintä hutukapinallisten järjestöä jättäytyi kuitenkin sopimuksen ulkopuolelle, ja ne jatkavat iskujaan hallitusta vastaan.
Etelä-Afrikka on lähettänyt rauhanturvajoukkoja Burundiin suojelemaan väliaikaista hallitusta.
Etniset, poliittiset ja rajojen yli pursuvat selkkaukset jatkuvat edelleen myös Ugandassa ja Ruandassa.
Afrikan oloja vakiinnuttamaan ja taloutta kohentamaan laadittu yhteistyökuvio Nepad (New Partnership for African Development) on vakavissa vaikeuksissa jatkuvien väkivaltaisuuksien vuoksi, Cornwall sanoo.
Nepad-ohjelma edellyttää, että Afrikan maiden johtajat ryhtyvät toimiin hyvän hallinnon ja poliittisen vakauden turvaamiseksi maissaan. Sen vastineeksi teollisuusmaat lupaavat lisää taloudellista apua ja entistä edullisempia kauppasopimuksia.
YK ja rikkaiden teollisuusmaiden sekä Venäjän muodostama G8- ryhmä ovat hyväksyneet Nepadin puitesopimukseksi yhteistyölleen Afrikan maiden kanssa.
Viime aikoina laajan kansainvälisen huomion kohteeksi nousseesta Zimbabwesta ja sen vaaleista on tulossa Nepadin tulikoe useammassa kuin yhdessä mielessä.
Eräs nimettömänä pysyttelevä Afrikan unionin (AU) edustaja tähdentää, että Zimbabwea vuodesta 1980 johtaneen Mugaben ilmeinen aikomus pysyä vallassa keinoja kaihtelematta ei saisi toimia perusteena Nepadin toimivuuden arvioinnissa.
Hänen mielestään näyttää etukäteen selvältä, että Zimbabwen vaalit eivät ole rehelliset, joten vaalien tulosta tärkeämpää on seurata sitä, miten muut Afrikan maat reagoivat tapahtumiin.
Jos SADC ja Afrikan maiden johtajat tuomitsevat selväsanaisesti vaalivilpin, se osoittaa sitoutumista Nepadin edellyttämiin hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin, diplomaatti selittää.
Jos taas tuomiot jäävät vaisuiksi tai kokonaan tulematta, se kertoo, etteivät afrikkalaiset ole Nepadin kanssa tosissaan.
(Inter Press Service)
