Washington, 19.11.97 (IPS) – Palkkasotimisesta on tullut kasvavaa liiketoimintaa eri puolilla maailmaa. Normaalien yritysten tapaan toimivat palkkasoturifirmat tekevät miljoonien arvoisia sopimuksia vaarassa olevan hallituksen, öljykentän tai kaivoksen suojelusta, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.
Ympäri maailmaa – Etelä-Amerikan Perusta Tyynenmeren Papua- Uuteen-Guineaan ja itäafrikkalaisesta Sudanista länsiafrikkalaiseen Sierra Leoneen – entisiä sotilaita värvätään kouluttamaan, organisoimaan ja neuvomaan asevoimia ja jopa toteuttamaan sotilasoperaatioita maksua vastaan.
"Palkkasotilaat ovat tulleet takaisin, ja ilmeisesti jäädäkseen", arvioidaan raportissa nimeltään Soldiers of Fortune Ltd. Sen on julkaissut Washingtonissa toimiva Center for Defence Information (CDI), joka on tähän asti tunnettu lähinnä Yhdysvaltain suurten sotilasmenojen arvostelijana.
Raportissa ehdotetaan, että kansainvälinen yhteisö harkitsisi keinoja säännellä palkkasotilaiden toimintaa sen sijaan, että sitä yritetään ilmeisen hyödyttömästi saada kielletyiksi. CDI ehdottaa palkkasotureita välittävien yritysten kansainvälisen rekisterin perustamista YK:n tavanomaisten aseiden rekisterin tapaan.
Lisäksi palkkasotilaiden toiminnan sallimisen ehdoksi tulisi asettaa asianmukaisten ihmisoikeussopimusten kunnioittaminen. Niitä ovat Geneven sopimukset, sodan säännöt ja kansainvälinen oikeus, luettelee raportin laatija David Isenberg.
Hän kehottaa YK:ta harkitsemaan uudelleen päätöstään olla käyttämättä yksityisiä yrityksiä rauhanturvaoperaatioissa, eritoten, kun valtiot ovat ilmeisen haluttomia osallistumaan niihin. "YK:n kannattaisi miettiä asiaa taloudellisistakin syistä", hän huomauttaa.
Isenberg perustelee heittoaan sillä, että yksityinen Etelä- Afrikassa toimiva firma nimeltään Executive Outcomes (EO) onnistui saamaan Angolan sissiliikkeen Unitan mukaan rauhanneuvotteluihin huomattavasti vähemmin kustannuksin kuin mitä YK:n rauhanturvaoperaatio tuli maksamaan.
Angolan hallitus maksoi EO:lle 60 miljoonaa dollaria (noin 312 miljoonaa markkaa), kun Isenbergin mukaan YK:n kaksivuotinen rauhanturvaoperaatio Angolassa nieli miljoona dollaria (5,2 miljoonaa markkaa) päivässä.
Raportti esittelee kolme suurinta kansainvälistä palkkasoturifirmaa ja kertoo niiden kehittyneen erittäin "yritysmäisiksi" viime vuosina. "Salakähmäilyn sijasta ne toimivat nykyisin hienoissa liikehuoneistoissa, niillä on pr-henkilökuntaa, omia internet-sivuja ja myyntiesitteitä."
Isenberg selittää palkkasoturien uutta nousua useilla tekijöillä: sotilasmenojen jyrkät leikkaukset useissa maissa, kylmän sodan jälkeen yleistyneet sisäiset konfliktit kehitysmaissa, teollisuusmaiden haluttomuus sotkeentua kriiseihin sekä "yleinen suuntaus yksityistämiseen".
"Moraalisista epäilyksistä huolimatta yksityistäminen säästää yleensä rahaa olipa kyseessä terveydenhuolto, koulutus tai rauhaanpakottaminen", raportti väittää.
Isenberg jakaa nykypäivän palkkasoturit neljään tyyppiin: Perinteisin ryhmä muodostuu ulkomaisista sotilaista, joiden motivaationa on raha tai seikkailu. Esimerkiksi sopivat serbialaiset värvätyt, jotka taistelivat entisen Zairen presidentin Mobutu Sese Sekon joukoissa.
Toiseen ryhmään kuuluvat pienet sotilaalliset joukot, jotka toimivat hallituksen apuna tietyn alueen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Kolmatta tyyppiä edustavat ideologian tai uskonnon motivoimat ylikansalliset järjestöt, kuten Afganistanin muslimijoukot, joiden jäseniä on taistellut myös Bosniassa, Tadzhikistanissa ja Algeriassa.
CDI:n tutkimus keskittyi neljänteen lajiin, joka on uusin. Sen muodostavat palkkasotimiseen erikoistuneet liikeyritykset.
Palkkasotimista on yritetty kieltää useaan otteeseen. Geneven sopimuksen uudistus 1977 riisti palkkasotureilta taistelijan ja sotavangin aseman. Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU) puolestaan laati sopimuksen, joka tähtäsi palkkasotilaiden häätämiseen Afrikasta.
YK:n yleiskokous hyväksyi 1989 kansainvälisen sopimuksen, joka kieltää palkkasotilaiden värväämisen, käytön, rahoittamisen ja kouluttamisen. Se velvoittaa valtiot karkottamaan tai asettamaan syytteeseen kaikki alueeltaan tavatut palkkasoturit.
Sopimuksen voimaantulo edellyttää 22 maan ratifiointia. Sen on tehnyt toistaiseksi vain 14 maata, joukossa Angola ja Zaire, jotka kumpikin ovat värvänneet palkkasotilaita viime vuosina.
Raportissa esitellään kolme palkkasoturifirmaa, jotka ovat saaneet eniten julkisuutta.
Tunnetuin on EO, jonka tietokannassa on yli 2 000 palkkasoturin nimet, valtaosa heistä eteläafrikkalaisia. Yritys perustettiin 1989 ja se teki ensimmäisen todella suuren kauppansa 1992. Öljy-yhtiöt Gulf Chevron ja Sonangol maksoivat EO:lle 30 miljoonaa dollaria (156 miljoonaa markkaa) laitostensa suojelusta Angolassa.
EO on myös ainoa palkkasoturifirma, jolla on omat ilmavoimat. Sittemmin se on tehnyt Angolan ja Sierra Leonen hallitusten kanssa kaupat koulutus- ja taistelupalveluista. Korvaus koostuu vähintään 80 miljoonasta dollarista (416 miljoonaa markkaa) sekä kaivosoikeuksista, joiden yksityiskohtia ei ole paljastettu.
EO on osa laajaa yritysimperiumia, jonka 32 tytäryhtiötä toimii useilla aloilla tietokoneohjelmoinnista aikuiskoulutukseen. Yritysrypäs harjoittaa kaivostoimintaa ympäri Afrikkaa, ja sen kerrotaan laajentavan toimintaansa Persianlahdelle ja Itä-Aasiaan.
Toinen tunnettu palkkasoturifirma, Lontoossa ja Bahamassa tukikohtiaan pitävä Sandline International, on niin ikään osa ylikansallista monialayritystä, jolla on läheiset yhteydet kaivosalaan. Sen sanotaan kelpuuttavan asiakkaikseen vain tunnustettuja hallituksia.
Firman toistaiseksi tunnetuin operaatio oli yritys tukahduttaa yhdeksän vuotta jatkunut kapina Papua-Uuteen-Guineaan kuuluvalla Bougainvillen saarella. Firma laskutti hankkeesta 36 miljoonaa dollaria (187 miljoonaa markkaa).
Kolmas CDI:n raportissa esitelty yritys on Yhdysvaltain Virginiassa toimiva Military Professional Resources Inc. (MPRI). Firmaa johtavat eläkkeelle jääneet Yhdysvaltain armeijan upseerit, ja se toimii läheisessä yhteistyössä maan hallituksen kanssa. MPRI:n aktiivisin toiminta on sijoittunut entiseen Jugoslaviaan, jossa se on kouluttanut Kroatian ja Bosnian armeijoita kymmenien miljoonien dollarien arvoisilla sopimuksilla. (Inter Press Service)
