Geneve, 03.12.97 (IPS) – "Me kaikki odotamme teiltä hyvin paljon", aloitti eräs intialainen toimittaja, joka kävi äskettäin haastattelemassa minua. Se oli tarkoitettu kannustukseksi, mutta myös muistutukseksi siitä, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston työtä seuraavat tarkasti monet ihmiset, joiden käsitykset ihmisoikeuksista vaihtelevat suuresti.
Pidän työni valvontaa tervetulleena, mutta en jaa käsitystä siitä, että ihmisoikeuksista on olemassa "pohjoinen" näkemys, joka on erilainen tai jopa yhteensopimaton "eteläisen" tai jonkin muun planeettamme osan näkemyksen kanssa. Päästyämme vastikään eroon 45 vuotta jatkuneesta halvaannuttavasta ristiriidasta "idän" ja "lännen" välillä, meidän tulisi varoa rakentamasta uusia Berliinin muureja.
Mikä tahansa ihmisoikeuksiin liittyviä asenteita koskeva tutkimus paljastaisi, että erot ylittävät taloudelliset, poliittiset ja maantieteelliset rajat. Läntisen ryhmän sisällä on silmiinpistäviä mielipide-eroja, kuten myös itäeurooppalaisessa, aasialaisessa, afrikkalaisessa ja latinalaisessa joukossa.
Ei ole mitään mieltä yrittää pelata yhden tai toisen ryhmän pussiin. Tavatessani eri maiden suurlähettiläitä YK:n päämajassa New Yorkissa ja järjestön Geneven toimistossa olenkin pyrkinyt huolellisesti välittämään kaikille alueellisille ryhmille samat viestit.
Yksi viesteistäni on se, että meidän pitäisi luopua kielestä ja asenteista, jotka pönkittävät kaavamaista kuvaa jonkin kehittyneen tai kehitysmaan ihmisoikeusnäkemyksistä.
Toivon, että yksi panoksistani ihmisoikeuksien edistämisessä on uusien liittoutumien rakentaminen. Liittojen tarkoituksena on edistää samanaikaisesti kahdentyyppisiä, mutta jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia oikeuksia: yhtäältä kansalais- ja poliittisia oikeuksia ja toisaalta taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia.
YK:n pääsihteeri Kofi Annan ymmärtää myös, miten tärkeätä tämän tasapainon aikaansaaminen on, ja on toiminut haastavana johtajana siinä.
"Oikeus kehitykseen on kaikkien muiden ihmisoikeuksien kunnioittamisen mittari", Annan sanoi YK:n tämänvuotisessa ihmisoikeuskomission istunnossa.
Muutamaa viikkoa myöhemmin tavatessaan Afrikan maiden johtajia Hararessa Zimbabwessa pääsihteeri torjui näkemyksen, jonka mukaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen on "pohjoinen ajatus". Annanin mukaan sellainen näkemys "väheksyy jokaisessa afrikkalaisessa sydämessä asuvaa kaipuuta inhimilliseen arvokkuuteen."
Minä näin ja koin tuon kaipauksen aiemmin tänä vuonna tutustuessani ruandalaisten naisten Pro Femmes -verkoston toimintaan.
He kamppailevat auttaakseen vuoden 1994 kansanmurhan uhreja, leskiä, raiskattuja, haavoittuneita ja vammautuneita. Naisten sitoutuminen sovintoon ja yhteisöjensä jälleenrakennukseen ilmaisee ihmisoikeuksien koko merkityksen paljon voimallisemmin kuin yksikään New Yorkissa tai Genevessä laadittu asiakirja.
Noilla naisilla ei ole aikaa tyhjään kiistelyyn ihmisoikeuksien eri puolien painoarvosta. He tietävät tarvitsevansa asuntoja, terveydenhuoltoa, koulutusta ja taloudellisia toimintamahdollisuuksia ympäristössä, joka turvaa heidän fyysisen turvallisuutensa ja henkisen ihmisarvonsa.
Noiden naisten tapaaminen on antanut minulle arvokasta näkemystä, johon luulen palaavani usein tulevina vuosina, kun paineet toimistoani kohtaan kasvavat: kun hallitukset, kansalaisjärjestöt, tiedotusvälineet ja lukemattomat muut tahot lähestyvät meitä korostaen sitä, mikä kunkin mielestä on etusijalla ihmisoikeuksien asialistalla.
YK:n ihmisoikeuksia koskeva asialista on hyvin yksinkertainen. Se löytyy Ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta sekä kahdesta sopimuksesta, joista toinen listaa kansalais- ja poliittiset oikeudet ja toinen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet. Lisäksi tulee vielä Julistus oikeudesta kehitykseen.
Wienissä 1993 pidetyn kansainvälisen ihmisoikeuskokouksen 171 osallistujamaata vahvistivat sitoutumisensa noihin periaatteisiin muistuttaen, että ihmisoikeudet ovat "yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä."
Wienin jälkeen keskustelu on liian usein madaltunut syytösten vaihdoksi ja sormella osoitteluksi, joka ei auta ihmisoikeuksien edistämistä eikä suojelemista.
Wienin julistuksen ja toimintaohjelman toteutumista kokoonnutaan tarkastelemaan 1998. Se on sopiva tilaisuus peräänkuluttaa ihmisoikeussitoumusten nykyistä täydellisempää toteuttamista.
Meidän on hyvä muistaa Ruandan naisia ja muita vastaavissa tilanteissa olevia ihmisiä maailmassa. Heidän viestinsä on selvä: ihmisoikeuksissa ei ole kyse taktiikasta, menettelytavoista, päätöslauselmista tai mekanismeista. Ihmisoikeuksien alku ja loppu riippuvat päättäväisyydestämme turvata ihmisarvoinen elämä – todella inhimillinen elämisen laatu – kaikille ihmisille, joiden nimissä toimimme. (Inter Press Service) * Mary Robinson aloitti syyskuussa työnsä YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna. Sitä ennen hän toimi seitsemän vuotta Irlannin presidenttinä. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
